Helmikuu oli lämmin, maaliskuu on kylmä ja myrskyinen. Nyt on aika pelottava sää, ja sellaisena pysyy. Myrskytuulen puuskia, jotka ulisevat ja ulvovat ikkunanpuitteissa ja oviaukoissa ja humisevat puissa. Rankkasadetta, joka paiskautuu vaakasuorassa päin ikkunaa. Ukkoskuuroja, raekuuroja, räntäkuuroja. Synkkiä pilvirintamia, yhtäkkistä pimeyttä ja seuraava rankkasade. Harmaata pilvimassaa. Tai nopeita repaleisia pilviä, jotka ajautuvat pikakelauksella taivaan yli ja niiden välistä tulee aina viideksi sekunniksi aurinko esiin paistamaan.
Moottoritiellä oli voimakaat tuulenpuuskat sivuttain ja näin puolalaisen pikkukuormurin melkein kaatuvan, kun se oli sellainen kevytrakenteinen laatikko. Sivuteillä taas oli oksaongelmia. Paljon katkennutta silppua ja vitsoja tiellä ja tien laidassa, ja ilmassa lensi vaakasuoraan puiden lehtiä ja muuta roskaa. Työmaan hiekkakasasta pöllysi hiekkapilvi yli tien.
Metsätiellä oli palokunta sahaamassa kaatunutta puuta katki. Työkaverille oli pudonnut auton päälle kadun yllä roikkuvan liikennevalon ympäryslevy.
En ole tuulityyppiä, tuuli tekee minut rauhattomaksi ja ärsyttää ja häiritsee minua yleisesti ottaen. Tässä voimakkuudessa minua oikeasti pelottaa, mikä puu kaatuu seuravaaksi tai mikä esine lentää autoa päin.
 |
| Turkinkyyhkyt kokoontuivat naapurille ennen seuraavaa saderintamaa. |
Naistenpv
Ei hitto, pääsin valokuvattavaksi projektiin. Toimistolla herättiin naistenpäivään ja haluttiin laittaa firman instaan naisten kasvoja, joten ei kun äkkiä haalimaan työntekijöitä, jotka suostuvat kuvasarjaan. Sanoin, että ”hetki, puuteroin nenäni” ja että ”onneks te täällä osaatte photoshopata”.
Leffa Bohemian Rhapsody
Ostimme kaapelitelkkarista vitosella ajankohtaisen Queen-leffan Bohemian Rhapsody. Freddie Mercuryn elämä ja vaiheet. Filmi oli ihan symppis, jotenkin lempeästi ja pehmeästi tehty, ja sisälsi humoristisia kohtauksia. Ja samalla se on informatiivinen, dokumentaarinen, että uudet sukupolvet, jotka ovat liian nuoria bändin tunteakseen, näkevät sen legendan ja millanen tyyppi Freddie oli.
Klassikkovitsit
Klassikkovitsejä tuli mieleen. Bensa-asemalle kurvatessa muistelin sitä, kun joku sanoi: ”Täytyykin taas mennä tuplaamaan mun auton arvo.” Kun miettii, miten ihmeessä, mitä hän tuolla tarkoittaa, tulee selvennys: ”Siis laittamaan tankki täyteen.” Ai sellainen kosla, viidenkympin arvoinen, hah haa.
Säävitsi on: ”Kesä on tulossa – sade muuttuu lämpimämmäksi.”
Ja se, että ”tällä seudullahan kesä sattuu yleensä jollekin keskiviikkoiltapäivälle.” Sen sanoi mm. Aachenin paikallistoimitus Saksan alueellisessa telkkarissa.
Luksusmarketti
Kävimme oikein erikoisesti eri marketissa eli jännittävästi Albert Heijnissä. Siellä oli tosin ylitäyttä, koska Jan Linders on juuri remontissa ja näytti siltä, että kaikki sen asiakkaat tulivat lauantaiksi vaihtoehtoisesti Appie Heijniin. Albert Heijn on Appie Heijn lempinimeltään.
Appie on tunnettu vähän eksklusiivisempana ruokakauppana. Stokkan herkku ruokakauppaketjun imagona. Sieltä saa vähän erikoisempaa ja ehkä laadukkaampaa tavaraa kuin keskiverrosti, toisaalta se koetaankin sitten kalliimmaksi kuin muut.
Löysinkin sieltä pussin maa-artisokkia! Niitä ei yleensä saa ollenkaan Hollannista, paitsi ehkä joulun alla eksoottisten hedelmien kanssa harvinaisena juhlaruokana. Otin ne heti mukaan ja laitoin uunikasvispaistokseen.
Ostin yli viidelläkympillä Appie Heijnistä. Hukuin luksukseen ja annoin kaikki rahani. ”Maa-artisokkaa? Vihdoin kymmenen vuoden etsinnän jälkeen? Ostan! Ottakaa mun rahat vaan! Granaattiomenan siemeniä? Näitä just etsin. Viekää kaikki pennoset! Marsipaanileivoksia? Nami! Tossa, ottakaa mun eurot! Quiche? Lompakko auki vaan! Hyviä kalapihvejä? Visa vinkumaan.”
 |
| Sitten kampaaja laittoi blondausta ja väriä. |
Piristeitä onko heitä
Mietin, että maailmassa on tosi paljon aineita, jotka väsyttävät. Sadat lääkkeet väsyttävät sivuvaikutuksenaan. Jo yleiset ja yksinkertaiset kipulääkkeet ja allergialääkkeet väsyttävät. Ja on nukahtamis- ja unilääkkeitä ja rauhoittavia. Alkoholi ja jotkut huumeet väsyttävät. Mutta missä ovat ne aineet, jotka piristävät?
Ai niin kahvi, mutta ei se minulla toimi. Ilmaisessa automaattikahvissamme ei tunnu olevan ollenkaan kofeiinia, ja on liian kallista ostaa koko ajan kahvitiskiltä oikea kahvi. Ja jos ostaakin, sen vaikutus on lyhyt. Tai siis, yksi kahvikuppi illalla voi viedä minulta nukahtamiskyvyt koko yöksi, mutta toisaalta päiväsaikaan en hirveän paljon huomaa sen piristävää vakutusta.
Alkaa vain niin ottaa päähän tämä päivittäinen väsymys, että tekisi mieli napata joku pilleri, joka auttaa pysymään hereillä. Ettei se olisi tällaista taistelua joka päivä. Onko sellaisia olemassa? Itse asiassa ostin opiskelijana kofeiinitabletteja apteekista. Kun piti mennä tenttiin tai luennolle, vaikka yöunet olivat jääneet pariin tuntiin luontaisen vuorokausirytmin takia. Kyllä se muistaakseni toimi.
Mitäs näitä muita olisi? Jotain suosituksia? Piriä, kokaiinia? Koka-lehtiä? Mate-teetä? Onko se afrikkalainen khat piriste? Ai niin, energiajuomat. Kerran join jotain työkaverin töihin tuomaa kamalaa virvoitusjuomaa ja siitä heräsi noin tunniksi sydämentykytyksin oikein hyvin. Mutta sitten vaikutus lopahti tyystin, aika pian siis sekin. Enkä halua käyttää noita keinotekoisia juomia, joissa on sata sokeripalaa millilitrassa.
 |
| Käytiin vähän linnassa. 120 km/h tuuli ei näy kuvassa. |
Päivän omituiset bisnessanat
Kokouksessa tuli esiin päivän sanoja. Tunnettu hauska on tämä ”okayish”, melko okei, okeihko. Siihen saatiin jatkoa.
- No on tämä ehdotus meidän puolesta ihan ”okayish”.
- Entä onks tämä rakenne niinku käytettävissä myös tälle toiselle osastolle samanlaisena?
- Yeah... it’s samish. Not completely the same in some details.
Haha, "samish". Samahko.
Puhelinneuvottelulle eli puhelimessa pidetylle usean ihmisen kokoukselle on myös kaikenlaisia sanoja. Meillä yleisin on Conference Call eli lyhennettynä Conf Call. Saksalaiset saattavat sanoa: ”Mulla on kohta Telko”. Mikä? Telefonkonferenz. Tai ehkä se on englantia, Telco, Telephone Conference.
Ja tämäkin lyhenne oli trendikkäänä käytössä: Slomo, eli Slow Motion eli hidastettu filmi. ”Me mennään nyt niiden tahtiin. Jos tätä proggista hoidetaan kuin slomo-filmiä niin me ollaan vaan mukana kans mega slomo. Mä en tätä ala hoputtaa, olkoon mikä on.”
Kokouksessa puhumisesta
Olipa kokous. Olin yhtä innokas menemään sinne kuin May Brexit-neuvotteluun. Olin, että pitäkää tunkkinne. Että mä en sano mitään. On muiden vuoro hoitaa hommat ja päättää vihdoin jotain tässä venyvässä onnettomuuksien projektissa.
No lopulta sanoinkin jotain välissä ja kysyin pari asiallista kysymystä. Olen oppinut aika hyvin esittämään rentoa juuri silloin kun olisi aihetta olla hermostunut. Edessä jotain finanssimiehiä eri maista, senioreja ja junioreja, tuntemattomia, virallisen oloiset piirit, jolloin voisi olla kauhuissaan, että jaa, että näille pitäisi puhua englanniksi järkeviä takeltelematta.
Mutta pystyn taikomaan itselleni tietoisen kuoren ja rauhoittumaan sen alla täysin. Otan jotenkin harteiltani pois kaikki tavoitteet, vaatimukset olla täydellinen, kuulostaa aina loogiselta ja selkeältä, kaiken puhumispelon, ja sen luulon, että minun pitäisi jotenkin todistaa erityisen vahvasti olevani sittenkin fiksu ja asiaan perehtynyt, koska näytän vain joltain räikeästi pukeutuneelta pikkunaiselta joltain pikkuosastolta niiden kauluspaitamiesten edessä ja niihin verrattuna.
Ei, kaivan esiin itsetunnon. Sen uskon ja luottamuksen, että tiedän asiani, olen perehtynyt aiheeseen, ja jos minulla on relevantteja kysymyksiä, niin ne ovat oikeasti relevantteja ja kuuluu esittää. Itsetunnon, joka antaa luvan olla hermoilematta. Itsearvostuksen, joka ei mistään yksittäisestä sanasta riipu. Aivan tyynenä. Ilman stressiä, oikeasti ilman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti