Näin puhut alitajunnalle oikein

Aika monesta artikkelista ja kirjasta olen lukenut niistä periaatteista, joilla alitajunta toimii. Ensinnäkin, jos alitajunnan osaa virittää kumppanikseen tavoittelemaan jotain maalia, moni asia sujuu tehokkaammin sen avittaessa. Toisekseen pitää tietää, millä tavalla alitajunta ottaa vastaan ja käsittelee viestejä, käskyjä ja pyyntöjä.

Se, mihin huomionsa kiinnittää ja mitä toistaa ja mitä yhä uudestaan katselee, se vahvistuu mielessä. Jos on esimerkiksi tyytymätön työhönsä ja yhä uudestaan manaa kaikkea sitä, mikä siinä ärsyttää ja inhottaa, ne huonot puolet vain vahvistavat itseään. Kiinnität siihen pahaan huomiota ja oma fokus vie juuri niihin seikkoihin yhä enemmän tunne-energiaa, ja kaikesta tulee vieläkin inhottavampaa.

Huonon ja virheiden sijaan pitäisi keskittyä siihen, mikä on mukavaa, mikä onnistuu, mistä iloitsee, ja mitä tavoittelee, jotta ne hetket ja paremmat asiat lisääntyisivät elämässä.

Tärkeä henkinen oppi ylipäätään on muistaa olla kiitollinen kaikesta siitä hyvästä, mitä päivittäin kohtaa. Sillä nostaa energiatasoaan ja parantaa elämäänsä pikkuhiljaa. Valittamiseen keskittymällä ei pääse mihinkään. Se auttaa vain jumittamaan siinä, missä on.

Selkeästi on tuotu esiin myös se, että alitajunta ei ymmärrä negaatiota. Ei kieltoja eikä ”ei”-sanaa. Pari esimerkkiä. Jos haluaa laihtua ja käskee itselleen: ”Älä ajattele herkkuja” tai ”en saa syödä suklaata”, niin mielihän näkee edessään juuri kaikki kakut ja suklaapatukat. Alitajunta lukee vain sanat ”ajattele”, ”herkkuja” ja ”syödä suklaata” eikä ymmärrä sitä ”älä”-asiaa.

Herkkukiellon sijaan kannattaa keksiä positiivisia kannustulauseita. ”Syön terveellisesti ja iloitsen siitä”; ”Pidän huolta kropastani syömällä paljon kasviksia”; ”Osaan tehdä hyviä ruokavalintoja”.

Tästä on ollut joku simppeli esimerkkikin; kun kiellon kohde tuodaan konkreettisesti esiin, niin juuri sitähän siinä ajattelee. ”Älä ajattele keltaista ankkaa!”; mitä tekee ihan jokainen – ajattelee nimenomaista keltaista ankkaa. Vasta kielto sai asian tapahtumaan ja toi sen tietoisuuteen.

Jos on menossa jyrkkiä rappuja alas ja on epävarma tasapainostaan, ei kannattaisi ajatella: ”Älä kaadu!”, sillä alitajunta tunnistaa vain ”kaadu”-verbin, näkee sen kompastumisen jo edessään ja saattaa sen aiheuttaakin. Pitäisi kannustaa itseään positiivisen tuloksen kautta, sen, mitä haluaa saavuttaa. Eli tässä tapauksessa toivo itseltäsi: ”Pysyn pystyssä! Kaikki menee hyvin!” tai ”Kuljen turvallisesti rapuissa!”

Leipomisohjelmassa ”Koko Hollanti leipoo” oli tehtävänä joku vaikea piiras, jonka haasteena oli saada sisältö pysymään taikinakääryleen sisällä paistamisen aikana. Kandidaatti toisensa jälkeen hoki ja rukoili uunin edessä: ”Älä vuoda!” Ja tietysti piiras tiputteli. En nyt tarkoita, että luonnonlait voi saada kääntymään tahtonsa mukaan, mutta jos sanoilla voi vaikuttaa materiaan, niin sekin manifestointi pitää tehdä positiivisen kautta eikä negaation. Eli käskeä piirasta: ”Pysy ehjänä! Siististi koossa!”

Näe edessäsi ja kuvaile toivottu tulos. Äläkä sitä, mitä EI saa tapahtua.

Tämä lohipiiras pysyi koossa.

Siksi minusta on pöyristyttävää lukea lehtiä kiertäneistä nukahtamisneuvoista, joita kuulemma Yhdysvaltain armeijan sotilaat käyttävät. Yhdessä virallisista nukahtamisohjeista käsketään toistelemaan itsekseen minuuttikaupalla: ”Älä ajattele mitään”. Sanon, että tämä ei toimi. Ei voi toimia.

Ihan yhtä lailla kaikkien näiden periaatteiden vastaista on Hollannin moottoriteiden varsilla viime vuosina nähty julistekampanja somen käyttöä vastaan. Ihmisiä yritetään ohjata olemaan vilkuilematta kännykkään ja vastaamatta viesteihin autoa ajaessaan. Neuvotaan katsomaan kännykkäasiat vasta parkkipaikalla seistessä. Ja mitä siihen julisteeseen kaikessa viisaudessaan mainosmiehet laittoivat? Kaikkia mahdollisia kiinnostavia kännykkäsovellusten symboleja: WhatsApp, Facebook, Twitter...

Niin, tiedätkö mitä ison vihreän WhatsApp-logon näkeminen tien laidassa aiheuttaa? Vastustamattoman halun ottaa kännykkä heti esiin ja tsekata, onko tullut WhatsApp-viestejä! Tässä kampanjassa kiinnitetään huomio juuri siihen, mistä piti pitää huomio poissa. Oikein muistutetaan ihmisiä, että hei, katsopa Facebookia, siinä moottoritietä ajaessa.

Onneksi Hollannin uusin anti-somekampanja on alitajunnan lakien mukainen. Luodaan positiivinen uusi maailma. Lanseerattiin käsite ”Mono” kuvaamaan auton ajamista ilman häiriöitä. Niin kuin mono ja stereo: keskityn vain tähän yhteen hommaan, ajamiseen ja liikenteeseen, enkä multitaskaa vaikka mitä samalla. Alaotsikkona on ”häiriöittä liikkeellä”. Jos ihme sanaa pyörittelee mielessään, voi siitä hahmottaa vaikka, että ”mono” voisi tarkoittaa ”mobile no”, ei kännykkää. Sopivan mysteeristä, ja kun ihmiset oppivat tietämään, mitä moottoritien laidassa näkyvä iso ”Mono”-juliste tarjoittaa, he mieltävät sen positiivisen tavoitteen kautta.

Yhtä onnistunut on jo erittäin kauan sitten lanseerattu ”Bob”-kampanja. Kansalle selitettiin, että alkoholiton kuski on nyt nimeltään BOB, mikä on ihan yleinen miehen nimikin Hollannissa. Sen selitettiin olevan lyhenne liioitellunkin viralliselta kuulostavasta käsitteestä ”Bewust Onbeschonken Bestuurder” eli ”tietoisesti alkoholijuomia nauttimaton ajaja”.

Bob kirjoitettiin julisteisiin rennosti keltaisilla sarjakuvamaisilla kirjaimilla, ihmisille jaettiin ilmaisia BOB-avaimenperiä, Bobin ympärille kehiteltiin vitsikkäitä mainoslauseita, ja vielä nykyäänkin, monen vuoden kuluttua, Bob on voimissaan. Silloin tällöin tien viereen ilmestyy sesonkikampanja, joka sisältää Bobin. Kesähelteillä vaikka ”Myös kun menet rantabaariin päiväksi – Bob on aina Bob.” Tai jotain tyyliin ”Bobin avulla pääset turvallisesti kotiin” tai ”Bob pysyy virkeänä”.

Bob toimii kansan suussa kätevänä käsitteenä. ”Mä voin olla Bob ensi lauantaina.” ”Kuka on Bob, kun mennään bileisiin?”

Sitten vielä erittäin epäonnistunutta kakkakampanjointia. Monia hollantilaisia häiritsee koirankakka kaduilla, puistoissa ja varsinkin omassa etupihassa. Monet koiranomistajat käyttävät nykyään kakkapusseja ja siivoavat hauvojensa jätökset, mistä respectiä. Mutta eivät kaikki. Kaupoissa myydään anti-koirankakkakylttejä, joilla jotkut yrittävät kieltää ja estää jätösten ilmestymisen tontilleen. Tyypillinen kyltti on metallinen siluetti, jossa kyyristelevä koira vääntää juuri pökälettä, höystettynä ”EI” -sanalla.

Niin että siis. Et halua kakkaavia koiria pihaasi, mutta haluat varmistaa, että saat joka päivä ihan varmasti näköpiiriisi ruman p*skaa vääntävän koiran kuvan, jonka olet ihan itse asettanut ovesi viereen? Viestihän on silloin: Haluan katsella lisää pökäleitä, koko ajan, aina kun astun ulos ovesta! Vapaaehtoisesti.

Mikä ihmiskuntaa vaivaa?

Ja oma kuntamme panee vielä paremmaksi. Tätä on jo vaikea ylittää. Kunnan tasolla koirankakka on kuulemma Venrayssa suuri ongelma, jota vastaan kunnanvaltuusto halusi kampanjoida taas kerran. (Juu, käytännön toimet eli roskisten lisääminen ja kakkapussien jakaminen yleisillä paikoilla on liian kallista.) Sen sijaan kunnanvaltuusto laittoi tuhansia euroja siihen, että printattiin erittäin suuria haisevia kakkaläjiä mainoskylteiksi, joita asetettiin sinne tänne asuinalueille antikakka-kampanjana. Viestinä, että siivotkaa jälkenne, koiranomistajat.

Mutta täysin viattomien sivullisten huomio kiinnittyy nyt sitten kovin ihanasti joka kulmassa kolmimetriseen kakkapökäleeseen. Kakka-asia suurenee ja suurenee silmissä tästä vain. Ei ole miellyttävää. Eikä taida auttaa asiaa pätkääkään.

Siis oikeesti.