Kylppäriremontti Osa 3: Loppusuora ja kaaoksen tuntu

Jatkokertomus jatkuu. Osa 1 on tässä linkissä, osa 2 tässä, ja suunitteluvaihetta tässä.


Remontin 12. päivä / maanantai: Pikkuvessa romuksi

Remontti siirtyy alakertaan. Sunnuntaina tyhjennettiin pikkuvessa kokonaan, ja eteisen seiniä kaikesta pölyyntyvästä koristeesta. Vessasta lähti sitten maanantaina lattia, kaakelit ja pönttö.

Yläkerran kylpyhuone valmistui: maalari, sähkömies ja kittari.

Ja jos saisi vielä viimeisen pätkän uuden yläkerran vessanpöntön vesijohtoa, kiitos. Meinasi tulla pattitilanne, kun alavessan pönttö oli jo murskana kadulla romulavalla ja ylävessa ei vielä käyttökunnossa, tankki tyhjänä. Tätä piti mieheni vähän kysellä perään, jotta poika toi viimeisen puuttuvan putken.

Kuulonsuojaimet eivät kuulune lopulliseen kokonaisuuteen.

Nyt kylppärissä on valkoinen katto. Taas epäselvä kommunikaatio: ”Ei me maalata mitään”, sanottiin etukäteen; mutta miksiköhän suunnitelmassa lukee maalari maanantaiksi? Eli maalasi sittenkin.

Nyt mietitään sitä, maalataanko me sitä kattoa itse värillä vai jätetäänkö sikseen. Onhan se nyt siisti. Voisi myös maalata vain ne puulistat reunoilta väripilkuksi. Ikkunanpokat ainakin on pakko maalata, koska niistä liuotimme jo vanhat lakat eivätkä ne kuuluneet maalarin alueeseen.

Nyt olisi ylipäätään joka ilta tarjolla liikaa puuhaa, josta on vaara stressaantua, jos miettii kaikkia vaiheita yhtaikaa. Nyt kun remonttimiehet alkavat melkein poistua, ovat kaikki loput päätökset ja teot meidän omilla harteillamme; ja sekös painaa. Henkisesti.

Mikä seinälamppu tähän?

Haluttiin alkaa pestä pyykkiä. Pesukoneen alle on hankittu koroke, joka on mieheni ehdoton vaatimus, jotta lattian voi pestä myös pesukoneen alta raahaamatta konetta edes takaisin. Kaveri tuli auttamaan nostamaan koneen kehikon päälle. Ruuvailin pesukoneen tassuja, jottei kone heilu diagonaalisesti siksi, että yksi tassu on lyhempi kuin muut. Ruuvijalat ovat terävän monikulmaiset ja jäykät kiertää. Käsiin sattuu vaikka ottaisi nahkaiset puutarhahanskat. Ei siihen löydy sopivaa jakoavainta, vaikka jalkoja pitäisi sellaisella muka vääntää. Mustelmia käsissä. Tunnin hikoilu. Tää on niin tätä.

Pesukone tärisee sivusuunnassa testipesulla. Kai se aina jonkin verran heiluu, mutta tämä ei nyt ole ihan hyvä. Ei se olekaan vatupassin mukaan ihan linjassa. Nyt pitäisi vasenta laitaa laskea. Äääh ääh.


13. päivä / tiistai: Pölyä, valoa ja ilmaa

Alavessassa kävi vain putkiseinämies asentamassa pesualtaan viemäriputken seinän sisään.

Pytty odottaa vielä olohuoneessa.

Huomasimme, että valo olisi ihan kätevä juttu olla olemassa. Mieheni hankki kylpyhuoneen kattoon halvan peruslampun väiaikaisesti roikkumaan.

Yläkerrasta poistuivat lattiasuojaukset. Kiitos Iivanan, se paksu folio piti kauniin sinisen lattiamme kunnossa remontin alla. Imurilla vedin katosta alkaen seinät, ja rätillä pyyhin ovet ja kaikki. Heti, kun rätin jälki kuivui, ovi näytti taas laastipölyiseltä. Kuinkahan monta kertaa sitä pitää yrittää?

Vaivana on pyyhekuivainpatterin asennuksen jälkeen ilma pattereissa. Lorisee puro siellä. On ainakin kahdeksan kertaa yritetty ilmata, ja aina vain kurisee. Opettelin sen nyt itsekin ja se on juuri niin helppoa kuin uskoinkin. Likaista patterivettä pitää ottaa pyyhkeellä vastaan. Oikealla hetkellä, juuri kun systeemi alkaa pumpata vettä, kannattaa päästellä. Jatkan ja jatkan ilmaamista ja kuuntelen, mikä on tilanne.


14. päivä / keskiviikko: Tekemistä riittää ja pesukone aiheuttaa epätoivoa

No, ehkei vieläkään kannata siivota finaalisti yhtään mitään, koska vielä huomenna ovat remonttimiehet talossa. Vasta ku ne ovat oikeasti poissa, voi olla varma, että pölyä ei enää tule. Tekevät sementtisaappaillaan kengänjälkiä läpi olohuoneen hakiessaan vettä ämpäriin keittiöstä. Tai käyvät pissalla ylhäällä. Jälkiä saa vielä putsata matoilta ja lattioilta. Vielä kaakelointivaiheessa nousee pölypilvi, kun laastia sekoitetaan laitteella saavissa.

Mutta kaakeli-Bert on ihan kiva. Duunariasioiden ytimessä ollaan, kun päästiin haukkumaan pääministeri Mark Rutteä kahvilla. (Kirjoitan ä:llä, koska ajattelen nimen hollantilaisittain lausuttuna ”Rytte”.)

Bert tuli sisään kynnys kädessään. Heitin ihan läppänä: ”Mikä toi on, graniittipalkki?” –”Öö, joo.” –”Ihan aitoa kiveä!” –”Kyllä näin on.”

Iivana has left the studios. Bert meni kontilleen ja alkoi kerätä eteisen lattialta viimeistä suojausta pois. Jaaha, se oli siinä. Saatiin laminaattimme takaisin.

Silti todellisuus tulee olemaan vielä pitkään tätä: Astun johonkin. Mikä on sukan alla? Jaaha, sementtimuru.

Henkinen taisto kovenee lähinnä siitä, mitä kaikkia päätöksiä pitää tehdä. Hankitaanko peilikaappi? Ja minkälaisia kaappeja mihin ylipäätään? Maalataanko se katto vai ei, ja jos maalataan, se kannattaisi tehdä heti alkuun. Ja siitä, että ihan kaikki on tärkeää toiminnan kannalta: peili, kaapit tavaroille, kunnon lamppu, pesukone tasapainoon, suihkuseinät, jottei vesi roisku... Kaiken haluaisi hoitaa samantien ensimmäisenä, mutta aikaa on tuskin ollenkaan, kun käydään töissä päivät.

Sisustuksen lisäksi pitäisi täyttää kaikki vanhat tavarat takaisin paikoilleen käytävään ja eteiseen, porata vessapaperiteline ja käsipyyhekoukku paikalleen, pestä kylpyhuoneen ikkuna laastipölystä ja asentaa siihen uusi hyttysverkko, ripustaa verho takaisin käytävään...

En ylettynyt ripustamaan verhoa yksin takaisin keittiötikkailla. Meillä on yläkerrassa ihan älytön huonekorkeus! Jotain 2,80. Olisivat laittaneet taloon mieluummin normaalin huonekorkeuden ja sen päälle vielä käyttökelpoisen ullakon. Neliöitä on niukasti, mutta ylöspäin niitä tuhlaillaan.

Niin, ja tuolla katonrajassa on siis pienehköt ikkunat kadun puolella niin korkealla, etten näe niistä katsomaan ulos kiipeämättä jakkaralle. Ikkunalauta on päälakeni korkeudella. Älykäs?

Kaappiasiaan löytyi toivoa netistä. Turkoosit ovet, jees jees. Ne ovat suunnilleen maailman ainoita värillisiä kylppärinkaappeja, ja niitä saa vain online. Toimitusaika 3-4 viikkoa. Kai ne on tilattava. Tietää mitä saa.

Nyt ollaan sodassa pesukoneen kanssa. Yritettiin saada sitä taas suoraksi. Se tuntui tukevalta ja tyhjänä linkosi 1400 kierrosta ilman ongelmia. Mutta heti kun pesee testipyykin, se väpäjää kuin hullu. Sen näkee, että liike ja ongelma tulee koneesta eikä telineestä. Koroke päinvastoin yrittää pehmentää ja tasoittaa. Olisiko kone vähitellen liian vanha. Mutta kuka sen takaa ja millä, että jos ostetaan uusi, se pysyy paikoillaan? Kuinka paljon ne saavat täristä? Tämä heiluu kyllä yksinkertaisesti liikaa. En aikoisi olla joka kerta paikalla vahtimassa, kun se linkoaa, ettei se kävele telineensä kanssa johonkin.

Tämä on nyt sellainen tapaus, johon voi tuhlata aikaa joka ilta, ilta toisensa perään, ja taas testata, ja vieläkin se tärisee. Loputon ongelma, jota ei saa ratkaistua, vaikka kuinka parhaansa tekee.

Vähän sama tapaus kuin pattereiden ilmaaminen. Aina uudestaan päästellään sieltä pieruja ulos, ja vieläkin se lorisee kuin puro.


15. päivä / torstai: Nyt kaikki äijät ulos, ja ottakaa se romulava mukaanne!

Sellainen virstanpylväs sentään on tänään, että vikaa kertaa remppamiehet tulevat. Virallinen projektin luovutus, asukkaan allekirjoitus ja avaimen takaisin anto omin käsiin. Mieheni on paikalla Bertin kanssa.

Minua väsyttää kamalasti. Klo 7.35 sieltä tultiin jo sisään eilenkin ja piti olla tolpillaan. Makasin kuolemanväsyneenä sängyssä ja eiku kampean itseni ylös sängystä taas. Ja tänä aamuna mietin, että jos vartin vielä saisi maata... mutta ei, siis sieltähän tulee joku yleismies Janssen vielä tänäänkin. Vieläkin. Jos ne katkaisevat veden, jotta saavat asennettua alavessan pesualtaan, niin paras olla tehnyt sen aamupalansa sitä ennen ja ottanut vaikka kannun vettä hanasta varuiksi.

Alkaa oikeasti riittää se, että joka arkipäivä kotona ramppaa vieraita miehiä. Onneksi tämä on tänään ohi. Kaksi viikkoa.

Romulava haettiin myös pois. Heippa.

Siirrettiin yläkäytävän tavarat ja koristukset takaisin makuuhuoneneen nurkista.

Pitäisikin muistaa käyttää näitä kivoja kaulakoruja paljon useammin.

Oma piirrokseni: seeprapeippo.

Omaa puoliabstraktia tuotantoa.

Muutos ja aivot

Tietsä mikä rasittaa myös? Rutiinien puute. Olen ihan varma, että remonttiin kuuluvat muutokset väsyttävät minua lisää, koska se kuluttaa aivokapasiteettia. Se, ettei tiedä, missä huoneessa mikäkin esine on ja missä huoneessa aion föönata tukkani, keittiössä vai ehkä sittenkin jo yläkerrassa. Että asiat ja paikat muuttuvat päivittäin.

Mihin on helpompi laittaa väliaikainen peili? Missä on tilaa säilyttää tavaraa? Ovatko ne pyykkikorit vielä työhuoneessa vai palautettu komeroon? Missä ovat hammastikut, ai vielä olohuoneessa?

Tarvitsen uuden laastarin. Se on lipastossa, jonka yhdessä laatikossa on lääkeasiat. Marssin siis makuuhuoneeseen, koska siellä se lipasto on. Tyhjä. Ei olekaan enää. Lipasto palautettiinkin eilen käytävälle. En muista, en hahmota. Olin juuri tottunut väliaikaiseen tilanteeseen.

Me molemmat hapuilemme kylppärin ovella narua käsiimme, josta vetää valo päälle. Ei ole narua enää. On oikea kytkin seinässä.


Naapurista kuuluu

Naapureista kuuluu: siis aika pian kuuluu seinän läpi. Kahden viikon päästä alkaa vasemman naapurinrouvan remontti. Huokaus. Sinne meni taas aamu-unet myös vapaapäiviltä. Nyt tiedetään, että meluaminen alkaa joka päivä aika pian 7.30 jälkeen.
Ja ”seinän läpi”; no toivottavasti eivät tee reikää seinään meidän puolelle saakka sieltä käsin!

Joskus myöhemmin on sitten varmasti vuorossa oikeanpuoleinen naapuri. Ja siitä seuraava oikealla, joka tulee myös kuulumaan meille saakka. Kyseinen mies nimittäin informoi kadulla tavatessamme, että meidän remontti oli kuulostanut hänelle siltä kuin olisivat ihan seinänaapurissa. Eli sama meille toisinpäin sitten kun aloittavat siellä.

Meitä ennen remontoidusta, eri talosta, kuulimme työmiehiltä sellaista faktaa, että siellä olivat olleet väliseinät aika pahassakin kunnossa l. romahduspisteessä. Meillä nyt ehkä tuli pari palaa kevytbetoniharkkoa alas, mutta siellä oli ollut useassa sisäseinässä halkeamia. Ja kuulimme siitä mahdollisuudesta, että kun vanha lämpöpatteri irroitetaan ja laitetaan uusi kiinni systeemiin, saattaa koko lämmitysjärjestelmä hajota ja sitten tarvitaan erikoiskorjauksia, ja kämppä viilenee sillaikaa. Eli olemme iloisia, että meillä oli parempi onni eikä ongelmia sen suhteen.


Sisustuksen ensi askelia

Tilattiin suihkuseinät. Siivottiin eteisestä pölyt ja sisustettiin vessaa: kattolampun ähellys, vessapaperitelineen poraus, koristejulisteita.

Suomalaiset saunamiehet pitää myöhemmin vielä saada johonkin kohtaan takaisin. Kaapelitehtaan saunaklubin kuva saunakalenterista noin vuodelta 2000. Ostin kalenterin Vanhan ylioppilastalon joulumyyjäisistä ja säästin siitä lopulta tämän yhden kuvan irtoleikkeenä. Tällä on järkytetty ulkomaalaisia vessavierailijoita kautta vuosien. Iloiset miehet altaassa.

Keksin, että kylppäristä turhaksi jäänyt seinähylly sopiikin nyt ratkaisuksi vessaan. Sen voin vaikka maalata uudestaan. Hyllykkökin on historiallinen esine, puolikkaaksi sahattu entinen CD-teline, jonka ostin opiskelijana Stockmannilta 90-luvulla.

Saan myös koristemaalata ison peilin kehykset ja pienen ikkunaluukkupeilin. Jee. Hauskaa. Kunhan ehdin.

Niin, ja makuuhuoneen seinä näyttää reikien pakkauksen jälkeen nyt tältä.

Nyt en enää laske remonttipäiviä. Henkilökunta on poistunut. Loppujen sisustamiseen menee vielä viikkoja; odotellaan kaappeja ja suihkuseiniä saapuvaksi ja niiden asennusta. Myöhemmin saa sitten jotain hyviä järkyttäviä ”ennen ja jälkeen” -kuvapareja, kun on oikeasti kaikki yksityiskohdat parhaimmillaan.