Kylppäriremontti Osa 2: Sitä saa mitä ei tilaa

Jatkokertomus jatkuu. Osa 1 on tässä linkissä ja suunitteluvaiheen paniikkia tässä.

Remontin 5. päivä / maanantai: Who the f* is Bert?

Klo 7.45 tuli Bert ja poika. ”Jaha, hommat jatkuu!” tervehdin ovella. –”No ihan varmasti!”

Mikä tämä Bert oikeastaan on? Ahaa, suunnitelman mukaan laattamies, seinämies ja lattiamies. Muurarirapparilaatoittaja.

Jos se paikkaisi seinät? Kyllä. Reiät eri huoneiden seinissä on nyt täytetty laastilla. Jee jee jee.

Makuuhuoneen paikkaukset muistuttavat Joan Mirón maalauksen muotoja.

Ja saatiinhan se lattiakaivo valmiiksi.

6. päivä / tiistai: Liikaakin kaakelia

Päivän yllätys: Mitä perhanaa, koko seinät onkin kaakeloitu ylös asti. Meillä oli suunnitelma laittaa kaunista väriä maalilla seinien yläosiin, kuten tähän saakka... no ei sit.

Miehelleni oli selvästi, kädellä näyttäen, kerrottu, että uusi kaakelointi ulottuu seinällä ”vähän ylemmäs” kuin vanha... mutta että kokonaan kattoon saakka, sitä ei tuosta lauseesta välttämättä ymmärtänyt.

Maalattavaksi jää sitten vain katto, puulistat ja minimaalisen ikkunan puitteet. Tästä tulee sisustuksellinen haaste, saada tästä värikäs huone kokokaakeloinnista huolimatta.

Ääh, kaikki kaapit, peilit, seinälamput, pyyhekoukut, vessapaperitelineet ja hyllyt pitää porata kaakeleiden saumoihin (tai keskelle kaakelia, jos muka uskaltaa). Se on hankalampaa ja pelottavampaa kuin seinään poraaminen.


7. päivä / keskiviikko: Hö, valkoinen suhku

Seuraava harhakäsitykseni: luulin, että suihkunurkan seiniin tulee tummaa luonnonkivikaakelia. Eikä tule. Suihkukin on kaakeloitu kokonaan perusvalkoiseksi kattoon saakka. Sillä kivikaakelilla tarkoitettiin varmaan suihkun lattiaa. Se onkin sopivasti liukastumisen estävää mattapintaista.

Bert oli aika nopea ja oli siis vain aamupäivän. Pääsi sitten pimeälle keikalle, eikun, joo joo, virallisesti johonkin toiseen osoitteeseen välissä.

Hasta la vista baby. Palaa torstaina tekemään koko lattian kerralla.

Koko urakkaa ei saa nopeutettua kumminkaan, vaikka yksi olisi nopeampi, koska erilaiset miehet on taas sovittu perjantaiksi omine aikatauluineen.

Saatiin pesukoneeseen itse askarreltua sähköpistoke.

Tämä oli vissiin pesukoneen hana?

Uusia sisustusjuttuja mietitään vähitellen. Ensin pitää varmaan määrittää värilinjaus ja hankkia siihen sopivaa. Ja päättää, minkälaisia kaappi- tai hyllyratkaisuja lähtee etsimään.

Vielä neljä päivää pitää käydä muualla suihkussa.


8. päivä / torstai: Kissa mainittu

Nyt tuli lattia. Se on ihan nätti.

Taidekuva ”Heijastus” tai ”Kykkivä henkilö oviaukossa”. Myyn Kiasmalle kuudella tonnilla.

Kun käymme miehen siskolla suihkussa, on etuna se, että kaupan päälle saa eläinmaailman. Ylienergisen koiran, joka hyppii ja kiemurtelee ja juoksee kuin hullu. Sitä yritetään nyt opettaa pysymään matalalla. Silloin kun koira ei ole tilassa, tulee kissa purisemaan. Se pyörii ja puskee ja sitä saa silittää. Se marssii etutassuillaan ja köyristää selkää. Kissa saa asua yläkerrassa rauhassa, koska koira ei mene sinne. Jos koira näkee kissan, se hyökkää, ei aggressiivisesti, vaan iloisesti, mutta jyrää kissan täysin ja haluaa painia. No respect. Sitä ei vanha kissaherra osaa arvostaa ollenkaan.

9. päivä / perjantai: Missä erikoispatteri?

Alakerran pikkuvessan tarvikkeet tuotiin jo sisään ensi viikkoa varten. Janssenin poika, alavessan pikkulavuaari käsissään: ”Mihis nää voi laittaa toistaseks?” No, olohuoneeseen vaan, siihen rojukasan jatkoksi. Nyt on irrallinen vessanpöntön allas olohuoneen matolla.

Sitten Janssenin poika oli, että ”ai mikä pyyhekuivainpatteri teille oli tulossa? Sellanen ei tullu mulla mukaan kuormaan”. Se kyllä lukee suunnitelmapapereissa selkeästi. Lähti varastolle hakemaan.

Siinä vaiheessa pelkäsin, että jos sitä ihan itse kalliilla maksettua erikoispatteria ei olekaan toimitettu ajoissa. Siitä oli tällaiset mutinat marraskuussa, että ”valmistetaan Ranskassa; siellä ne lakkoilee; toimitusaika voi venyä; täytyy kokeilla; toivottavasti onnistuu.” Niin jos se onkin vielä siellä Ranskassa tehtaalla.

Onneksi mieheni viestitti parin tunnin päästä kuvan kera: ”Patteri is in da house.”

Muutakin saniteettilaitetta alkoi tulla.

Ja mikäs se siinä! Vipuhana! Saatiin vipuhana! Pesualtaaseen! Niiden hollantilainen vipuhanan turvallisuuskielto koskeekin vain suihkuja näköjään. Käsienpesuun tulikin itsestäänselvästi nyt se hiton vipuhana, josta niin haaveilin, skandinaavisesta moderniudesta.

Meidän suunnitelmapapereissa lukee muutakin mielenkiintoista. Siinä nivaskassa, joka työmiehillä on mukanaan. Nimittäin: ”Huom. asiakas miettii vielä optioita!” No ehkei me enää mietitä.

Talvi yllätti remontoijat taas.

10. päivä / lauantai: Asiaton käytös rautakaupassa

Suihkuseiniä etsimässä Bauhausissa. Nurkkausta varten yksi pysyvä seinä ja yksi ovi, kiitos. Mittauksia on tehty. Jos laittaa suihkun sisäänkäynniksi kokolevyisen 90 sentin oven, se ei mahdu avautumaan kokonaan, vaan törmää jossain vaiheessa pyyhekuivainpatteriin. Liukuovisysteemit taas ovat monimutkaisine osineen ja rullineen hankalia puhdistaa vähintäänkin alhaalta kiskosta, minne saippuavesi valuu. Mutta on olemassa kapeampiovellisia elementtejä tai niin paksukehyksisiä systeemejä, ettei varsinaisen oven leveys olekaan kuin 78 senttiä. Silloin se mahtuu, jee.

Tämä esinesarja nauratti. Vesimukissa lukee ”Handmade water”. Pumppupullossa lukee ”Handmade lotion”. Hah, sarjaan kuuluu tyylikäs vessaharjakin. Mitähän siinä lukee! Nyt on jännää! ”Handamde sh**” vai? No ei, kun ”Handmade toilet”, pettymyksekseni.

Tähän analyysiini mies kommentoi: ”Sun kanssa ei kyl voi mennä edes rautakauppaan.”

Bauhausin murrepakinoita. ”Jos ei sitä pysty tekemään niin kuin piti, niin pitää sitten vaan tehdä niin kuin pystyy.”

11. päivä / sunnuntai: Jyns jyns

Putsaan makuuhuoneen kokonaan sementtipölystä. Sitä ei sinne toivottavasti enää tule, kun alakerran vessaa hajottavat.

Siivouksessa on kätevää, kun rätin voi huuhdella jo kylppärin pesualtaassa. Mutta vessa ei siellä vielä toimi, koska tankkiin johtava vesijohdon pala puuttuu. Ja suihkua ei voi käyttää vielä, koska vesitiiviit silikonisaumat puuttuvat nurkista.

Pöly poikineen.

Mutta pyyhekuivain-patteri on jo lämmin ja olen sen suuri ystävä. Säteilee ihanan lempeää lämpöä. Ja miten kätevä se tulee olemaan pyyhkeille, uimapuvuille, siivousräteille ja jopa pikku käsipyykille, jos vaikka henkarissa ripustaa siihen puseron.

Tyhjennämme alakerran vessan tavaroista. Sen purku alkaa maanantaina 7.30.