Sohvan toimitus, jännitystä elämään

Runo:

Änkyräkansa

ananasakäämä

Nasse-setä

on nyt hyvin vihainen

Tässä on tuulahduksia 80-luvulta. Oliko se Timo Taikuri, jolla oli ananasakäämä?

Tällaisia kulttuurituotteita syntyy ilmaiseksi aivoissa klo 4 yöllä.

Joku päivä Jip-kissa makasi sängyllä puoliympyränä. Sanoin sille ”maailman suurin katkarapu”, ja se haukotteli, nousi ja käveli pois. Loukkaantuikohan...

Yöllä oli sellainen Jip jaloissani, että se tuntui monessa kohdassa. Olin aika varma, että siinä on kaksi kissaa. Nousin vessaan ja eikä, siinä oli vain Jip. Tuli hollantilainen sanonta todeksi ”Jip telt voor twee” eli joku ”lasketaan kahdeksi henkilöksi”, missä sitten kontekstissa onkaan. Luulin oikeasti, että tässä makaa kaksi olentoa, mutta se olikin pelkkä Jip, kahden kokoinen tai arvoinen. 

Ihana iso Jip.

Jip marssii pesualtaassa ja saan kaulalle uusinta muotia, pehmeän kissanhäntä-puuhkan.

Ennen synttäriviikon juhlintoja laitoin itselleni sellaisen nakin, että nyt teen muutamia tylsiä to do -töitä pois, vaikka yhden per päivä, ja sitten olen iloinen ja juhlin synttäreitä ja olen poistanut stressilistalta stressiä. No, erehdyin kirjoittamaan aiheesta tehtävälistan ja se on heti minun turmioni. Luen sitä joka viides minuutti enkä saa rauhaa. Perhana, kauheaa.

Mutta tein todella urotekoja, esim. vihdoin ompelin verhossa olleen repämän umpeen. Se tuli kesällä kun kissat pyydystivät herhiläistä yläkerrassa ja kynsi kävi, rits. Se on tyypillinen sellainen työ, jota siirrän edessäni kolme kuukautta, koska se on niin rasittavan tuntuinen. Lopulta se on puolessa tunnissa hoidettu. Onhan siitä vaivaa ja täytyy keskittyä, mutta lopulta nopea.

Minulla oli myös palapelin vieroitusoireita, kun en saanutkaan tehdä syksyä odottanutta kaunista 1000 palan pöllöä. Olin surullinen, sillä oli vääjäämätön tosiasia, etten ehtisi millään enää koota sitä ennen Amsterdamin matkaa ja juhlatilaisuuksia, jolloin tarvitaan koko ruokapöytä eikä siinä silloin voi olla keskeneräinen palapeli levällään.

Palkintona ahkeruudesta ja vieroitusoireista törmäsin kemikaliokaupassa erittäin kivaan 500 palan pyöreään palapeliin 7 eurolla tarjouspinossa nurkassa. Tunnistin, että HEI tämä on just tällainen KUULUISA värikäs palapeli, jota olen nähnyt Facebook-ryhmässä useaan kertaan ja ihaillut.

Päätin, että tämän ehdin pikaisesti tehdä vielä ennen matkaa.

Kivat tekosyyt tällaiset, että näen päivittäin varmaan sata eri palapelin kuvaa ryhmässä ja sitten jos joskus törmään yhteenkään aiemmin nähtyyn kaupassa, voin heti julistaa, että no NYT, tämä on KUULUISA, netistä tuttu, tämä täytyy kyllä saada!

Tilattiin muutama erikoisolut paikallisesta valtavan valikoiman kaupasta ja kävin hakemassa laatikon.

Olutkaupassa on outoja.

Synttärihulinaviikon jälkeen olisi tosiaan suunnitelmissa: Palapelien tekoa. Erikoisoluiden juomista. Kylpylään menoa.

Tosin kalenterissa on paljon kaikkea sen jälkeenkin, mutta toivottavasti ei liikaa. Kalenteri täyttyy, täyttyy todella, kuten aina loppuvuodesta, kun siihen kuuluu myös Sinterklaasin vietto miehen perheen kanssa ja useita synttäreitä juuri loka-marras-joulukuussa. Ei siinä ihan rauhallista tule olemaan ja sitten on jo joulu.

Ensi kerralla en kyllä juhli mitään synttäreitä ja teen vain palapelejä ja juon olutta. Pliis.

Tehtiin valtava nachopelti kylmine lisukkeineen ja siitä tuli ihan ähky, siis myös jaettuna kahdelle päivälle. Oli tarpeeksi. Väänsin itse guacamolet.

Nyt tuli se talviaika ja en siis edes uskonut, että se alkaisi HETI, että töiden jälkeen ajan pimeässä kotiin. Auringonlaskun viimeinen purppura oli taivaalla ja sitten pimeni. Katulamput olivat päällä jo.

Vasta äsken tarvitsin aurinkolaseja. Ja nyt on pimeää. Menin hämärässä ulos ja ajattelin: hetkinen, mitkä lasit nyt kuuluu laittaa päähän? Mitkä rillit tarvitaan pimeässä, kun näkyy niin huonosti? Miten näen tiet ja liikenteet? 

Missä on pimeyslasit, jotka valostaisivat maiseman? Olisivatpa sellaiset linssit olemassa! Muuttaisivat pimeän illan päivänäkymäksi! Sehän olisi nerokasta. Miksi on niin itsestäänselvää ja helppoa pimentää kirkkaus aurinkolaseilla, muttei toisin päin ole keksitty?

Vihdoin koitti Saksasta tilatun sohvan toimituspäivä. Paras vitsi oli, että aikataulun vahvistavassa meilissä luki, että ”muistakaahan sitten järjestää parkkitilaa 7,5-tonniselle rekalle”. Juu mä järjestän. Ootas mä siirrän kaikkien naapureiden autot pois koska mä oon tän kadun pomo ja omistaja.

Kuljettaja soitti, että 20 minuutin päästä tulevat. Ystävällinen saksalainen. Juuri sitä ennen ehti käydä pakkausjäteauto, kätevästi tekivät tilaa kadunkulmaan poistamalla säkit, mutta sitten tuli Postin pakettiauto hengaamaan juuri siihen, mistä rekan pitäisi kohta tulla. Voi että turhautti. Ehtiikö se alta pois? Yleensä se on niin sukkelaa että hops, hölkätään ovelle ja poistutaan. Katsoin kuinka mies seisoo ja levittelee käsiään rahtitilassa eikä löydä naapurille menevää pakettia. Penkoo ja ihmettelee. Ottiatuota. ”No eti nyt sitten sitä pakettia siinä puol tuntia just tänään. Ei löydy, ei juu löydy. Mikä mättää.” Ihan kohtalon ivaa ja paniikki kasvaa. Minuutti ennen rekkaa se poistui vihdoin.

Rekan he jättivät reippaasti keskelle kaistaa, että tosa o. Pikkuautot mahtuvat ohittamaan jalkakäytävän kautta. Kaksi miestä oikein esittäytyivät kätellen sukunimillään saksalaisen korrektisti. Jaahas, vanha sohva on tosiaan kannettava ensin ulos paikaltaan.

Pelkäsin sitä vähän, että millä saan varmistettua, etteivät kissat livahda ulos avoimesta ovesta operaation aikana. Jip tuijotti hetken rappusilla, että mitä äijää punkee sisään, ja livahti ylös karkuun. Okei, Jip hoidettu, se ei sieltä enää tule esiin. Janneke? Janneke vetää vielä sikeitä vanhalla oranssilla sohvalla! Voi pieni rohkea. Voi miten yllättävää, että minun pitää oikein selittää se alas sohvalta kuljettajien jo tullessa, että nyt sori kulta sun pitäisi siirtyä. Se meni olohuoneen takanurkkaan seuraamaan tapahtumia.

”Miten niin sohvani poistuu?”

Miehet oikein avuliaasti tarkkailivat eteisessä aina, ettei ole kissoja lähellä. Jollain pikku nostosysteemillä vanha sohva rekkaan ja uutta peliin. Ja sain syliini ison paketin, jossa oli selkänojatyynyt ja pikku koristetyynyt.

Sohva purettiin pakkauksesta, materiaalit vietiin rekkaan, sain ohjepapereita (joissa on kuva että kissa ei saa raapia sohvaa...) Ja selvisi, että tässä paketissa on neljä metallijalkaa ja ne pitää asiakkaan ruuvata itse paikoilleen, sori siitä.

Sohva lappeellaan & jalat puuttuu.

Kysyin ohjeet, että mihin näistä vähintään seitsemästä reiästä nämä kolme ruuvia tulee laittaa. Siinä oli kuusioavain mukana, ihan iisiä kun tietää reiät. Tämän osaan yksinkin.

Maksoin, olin varmuuden vuoksi hankkinut puuttuvan summan käteisellä, koska Saksa, ja en tiedä vieläkään olisiko hänellä ollut se suullisesti luvattu digitaalinen maksumetodi olemassa vai ei; kirjallisissa dokumenteissa pyydettiin käteistä. Kuitit kuntoon ja kiitos. 

Ruuvasin jalat paikalleen ja avasin irtotyynypaketin muovista tuulettumaan. Janneke nuuhki kaikkea varovasti ja Jip tuli myös. Hirveä ryömivä epäluuloinen nuuskutus ja tutkinta kaikesta. Sillä tavalla kissa tottuu uuteen.

Nuusku-tutkimus.

Mieheni palattua töistä saimme sohvan käännettyä seisomaan ja palautettua huonekalut paikalleen. Ihan toimiva sohva, vähän eri fiilis mutta tukevan oloinen.

Teimme Jannekelle sen tutun tyyny-torkkupeittopedin keskelle sohvaa ja se uskalsi siihen nokosille. Hyväksytty.