Kissojen sukupuoliroolit

Kun talossa on ”tyttö- ja poikakissa”, niin voi helposti tarkastella omaa ikivanhaa sukupuolittunutta stereotypiointiaan. Niin automaattisesti niitä tytöttelee ja pojittelee ja ajattelee sukupuolen kautta, vaikka ne ovat leikattuja kissoja eikä sillä ole mitään väliä niiden luonteelle eikä elämälle.

Ihan automaattisesti myös mieheni sanoo heti Jannekesta, että ”madame” ja ”prinsessa” ja ”tyttönen”. Ja Jipistä, että ”kunnon kolli” ja ”miekkonen”. 

Mutta tämä on sekoittunutkin ihan hervottomasti, koska usein ohi viuhahtaa joku kissa emmekä ehdi nähdä hännänpään tunnistusmerkkiä, kumpi se on. Ja mieheni aloittaa puhuttelemisen naispuolisesta ja korjaa miespuoliseksi, kun huomaa, että se olikin Jip: ”Hallo meissie-mannetje” - ”neitonen-miekkonen”. -”Oho, sori, et ollutkaan tyttö. Mutta eihän sillä ole mitään väliä.” Nyt ne ovat molemmat vitsinä ja standardina tahallaan usein ”meissie-mannetje”.

Jannekea yritimme laittaa johonkin hienohelmamuottiin, koska se kylläkin toden totta tykkäsi heti maata tyynypinojen päällä kuin se sadun herneprinsessa. Yläkerran kissanmakuupaikassa on vaaleanpunainen tekoturkispehmuste ja pedin nimeksi tuli  ”prinsessapeti”, jossa ”prinsessa” makasi. Mutta myöhemmin Jip otti paikan omakseen ja sitten sanoimmekin sen sijaan ”prinssinpeti”, jos siinä makasi Jip eli prinssi. Prinssitkin tykkäävät vaaleanpunaisesta ylellisestä pehmusteesta.

Oikea prinsessa tyynypinon päällä.

Prinssi prinssinpedissä.

Jos rehellisesti katsotaan luonnetta, niin Janneke on kaukana prinsessasta ja ”herkästä tytöstä”. Se on rämäpää, mouruaa kovimmin kun saalistaa lelun, haluaa jahdata palloja kovalla vauhdilla perässä juosten, kiipeilee korkeimmalle aivan hurjien hyllyjen päälle, menee rohkeasti edeltä, tutkii ensimmäisenä kaikki oudot paikat. Utelias edelläkävijä ja teknisesti kiinnostunut. Sanottiin siitä kyllä jo aika pian myös ”pikku insinööri”.

Jannekesta sanotaan myös välillä ”pittige madame”, joka voisi olla suomeksi vaikka ”temperamenttinen täti”, missä ”täti” on ironinen, koska se on vasta teini-iässä.

Janneke kiipeilee ja riehuu.

Janneke ei pelkää edes imuria.

Janneken normipäivä.

Kun taas Jip on keittiöprinsessa, eniten kiinostunut taloustöistä. Nauttii maata vieressä pitkäjänteisesti ja katsoa kun ruokaa laitetaan, vihanneksia pilkotaan, riisiä keitetään tai tiskataan. Jip on rauhallisempi kuin Janneke. Tykkää plösähtää laiskana keskelle lattiaa katselemaan tapahtumia. Kun saippuakuplia puhalletaan, Janneke ryntäilee niiden perässä ja pomppii ilmaan, ja Jip enimmäkseen katsoo vierestä ja ihmettelee.

Jip keittiöprinsessana.

Plösähdys ja tapahtumien tarkkailu.

Hylje-asento.

Jos tässä pikaruokakassin vieressä makaan niin ehkä saan jotain.

Eli nämä sisarukset ovat keskenään erilaiset luonteet eikä sillä ole sukupuolen kanssa mitään tekemistä. Jos ihmisten tottumuksilla ja lokeroinneilla katsottaisiin, Janneke olisi enemmän poikamainen ja Jip naisellinen. 

Paitsi niissä pätee kyllä se tilastollinen fakta, jota en tiennytkään aiemmin, että tyypillisesti usein naaraat on pienempiä/kevyempiä/laihempia ja koiraat isompia/painavampia. Janneke on nyt 4 kiloa ja Jip 5,7.

Nimissä pätee se, että moni lemmikkieläin saa loputtomasti erilaisia hellittelynimiä, nimityksiä ja versioita oikeasta nimestään.

Yksi muotti, jota varioimme paljon, on hollantilaisia sukunimiä muistuttavat päätteet -son ja -mans. Jotka ovat sinällään miehisiä, koska tarkoittavat poikaa ja miestä. Ruotsissakin tunnetaan nuo Svenssonit ja Janssonit ja mielletään ne tavallisiksi sukunimiksi. Vastaavasti kuin suomen päätteet -lä/-la ja -nen. Nimenomaan sovellamme näitä myös Jannekeen, miehisyyden tuulahduksesta huolimatta.

Janneken lempinimiä:

Jannekson

Janet Jackson

Juffrouw Janneke (Neiti Janneke)

Juffrouw Jannie (Jannie-neiti, vanhan tv-komedian hahmo)

Mevrouw (Rouva)

Meissie (Tyttönen)

Mevrouw Knuffelmans (Rouva Halila)

Gekson (Hullula - kun ryntäilee hyperaktiivisesti)

Kleintje (Pikkuinen)

Grote jager (Suuri metsästäjä)

Prinsesje (Pikku prinsessa)

Madame (Matami)

Pittige madame (Tempramenttinen täti)

Kleine ingenieur (Pikku insinööri)

Avontuurpoes (Seikkailukisu)

Janneken tuima katse.

Jipin lempinimiä:

Jipsel

Jipmans

Mannetje (Pikkumies)

Staartmans (Häntänen)

Brokkemans (Raksunen - koska pitää niin paljon kissojen kuivamuonasta, brokken)

Dikson (Paksula)

Liefmans (Söpönen)

Plofpoes (Plösähdykissa)

Plofferd (Lösähtäjä)

Jipworst (Jipmakkara)

Prins (Prinssi)

Grote kater (Suuri kolli)

Reus (Jättiläinen)

Molempiin käytettäviä nimiä:

Meissie-mannetje (Neitonen-miekkonen)

Knuffelmans (Halila)

Knuffson (Halila)

Knuffelkont (Halipeppu)

Snuffelmans, Snuffson (Nuuskuttelija)

Stretchson (Venyttelijä - siiloin kun venyttelee)

Beibson (Beibilä - silloin kun söpöilee ja kierii latialla)

Hurrson, Purrson (Hurisija, Purisija - kun kehrää)

Pöffel 

Puffelpöf

Puffson

Vriend (Ystävä)

Harige (Karvainen)

Miumau

Miuku

Mauku

Maukuma

Miukuse Mau (hollantilanen yhdistelmä suomalaisesta miu-mausta)

Pusu de Poes (Pusu-kissa, yhdistelmä suomea ja hollantia)

Molemmat söpönä Beibson-asennossa.

Huomasin myöskin puhuttelevani Jipiä nimellä Jonne silloin kun se oli huonotapainen ja tunki ruokakipolle kesken annostelun. ”Hei Jonne, mitä sä teet, odotas nyt vähän Jonne!” 

Näin ollen nimiä varmaan syntyy vielä satoja eri tilanteissa.