Rakkikoiruus

Yöllä oli taas sen verran älykästä, että aloin epäillä numero 6:n olemassaoloa. Miten se luku tuntuu niin etäiseltä ja täysin absurdilta. Yöllä en koskaan näe kellossa numeroa 6. Jos herään kesken unien ja katson herätyskelloa, se ei koskaan näytä mitään kutosella alkavaa. No ei kyllä usein vitosellakaan. Muut numerot näen suht säännöllisesti. Onko oikeasti olemassa sellainen kuin 6, mietin.

Rupesin myös sitä miettimään, että mikä olikaan tuo kuuluisa suomalainen sanonta ”Napa näkyy naapuriin, naapurin pojat nauraa!” Kuulin sitä lapsena. 

Oliko sen tarkoitus olla opettavainen kertomus siitä, että moraali on sitä, ettei mene alasti heilumaan ikkunoiden eteen? 

Pitääkö se erikseen opettaa? 

Ja aika nöyryyttävää, että miksi he nauravat, kun näkevät jonkun muun ihmisen (tytön? Tytöille tarkoitettu varoitus?) ruumiinosan? 

Victim blaming parhaimmillaan. ”Mitäs olet olemassa, heti sulle nauretaan, ja se on sun vika!” ”Häpeä sitä, että ne pojat nauravat sulle!” Pojissa ei ole vikaa, vaan siinä, joka joutuu katseen kohteeksi. ”Kaikesta näyttämisestä seuraa nöyryytys.” ”Jos et häveliäästi heti peitä itseäsi, siitä seuraa ansaittu nöyryytys.” Pojilla on oikeus nauraa ja pilkata vaikkei uhri edes ymmärtäisi, mikä siinä on olevinaan hauskaa.

Minusta on tullut aika rakkikoira epäoikeudenmukaisten asenteiden suhteen. Hyökkään kiinni ja vastustan. Näen vääryydet.

Rakkikoiruuus on asenne, jota usein ihailen muissa ihmisissä. Sitä, että he jaksavat ja viitsivät tarttua johonkin epäkohtaan tai hoidettavaan hommaan ja ovat siinä hampailla kiinni ja räksyttävät niin kauan kunnes vihdoin saavat vastauksen ja ratkaisun, vaikka se olisi erittäin hankalaa ja muut tahot kieltäytyisivät yhteistyöstä. Rakkikoiruudella saadaan vaikeita asioita hoidettua pois pöydältä. 

Joskus se voi olla rasittavaa katsoa, jos itsellä on tuntu, että antaa olla, ei tämä teema ole sen arvoista. Mutta toisaalta sitä sisukkuutta tarvitaan todella paljon maailmassa.

Itse käyn ehkä useimmat argumentoinnit keskenäni päässäni miettien. En ole poliittista tyyppiä, joka haluaisi tai jaksaisi julkisesti alkaa vääntää. Olen kiitollinen, kun muut hoitavat yhteiskuntahommat. Mutta jos sopiva hetki tulee, niin voi miesraukkaani, jos alan paasata asiasta, josta olen tuohtunut ja hän joutuu kuuntelemaan.

Onpas jotenkin Suomen viisuvaikutteita tässä karnevaalitilaisuudessa.

UMK. Windows95man voitti. Aika moni on kauhuissaan, että ei, mikä paska vitsi ja että jotkut trollit halusivat puhelinäänestyksellä lähettää sinne sellaisen, mitä Suomi saa hävetä. Tai yritetäänkö Käärijä-ilmiötä toistaa naiivisti, mutta kun tässä eivät siihen paukut riitä. Jotkut taas tykkäävät. Raadeilta se sai Englannilta sentään täydet 12 pistettä.

Minulle se on suht sama, kuka näistä sinne menee tänä vuonna. Olivat hyvin erilaisia kandidaatteja ja kaikilla oli ansionsa. Kuitenkin mekin nauroimme tätä campia sekoilua ja minusta on ihan kiva, että Suomelta tulee hyväntuulinen numero.

Liven jälkeen listani olisi ehkä:

1. Cyan Kicks. Toimi myös livenä, näyttävä bändi, kunnon räime, olisin hyvillä mielin seissyt heidän takanaan.

2. Windows95man. Nauratti sittenkin, ja Piispasen laulu ON komeaa ja kappaleessa on mieleen jäävä melodia.

3. Sara Siipola. Livessä oli ehkä hitusen liikaa yrittämistä ja ääni särkyi voimakkaimmissa kohdissa. Esitystä olisi pitänyt vielä rauhoittaa, kun hän joutui kumminkin temppuilemaan lampun kanssa samalla kun laulaa. Todella kaunis kappale edelleen, mutta balladi on aina riski ja voi hukkua joukkoon.

4. Mikael Gabriel ja Nublu. Yllättäen tämän show toimi niin, että voitti minulta enemmän sympatiaa kuin siihen asti. Laulajat eläytyivät, olivat hauskan oloiset, ja esityksen teoilla (jaetaan seteleitä kansalle jotta saadaan suosiota) sanoituksen parodiapuoli tuli selvemmäksi. Olisi voinut toimia viisuissa ihan hyvin.

5. Sexmane. Valjastemppuilu vei ehkä liikaa huomiota kappaleelta. Muutoin onneksi yksinkertainen show. Ja osasi laulaa livenä nuotit. Mania-huudot olivat liian heikot, koska ne tulivat vain taustanauhalta ja mielestäni ne olivat liian hiljaisella. Se söi tehoa kappaleesta. Ei ollut livenä niin intensiivinen kuin video.

6. Jesse Markin. Show oli lämminhenkinen ja kivasti valaistu, mutta kun mikään ei muuta sitä, että kappaleessa ei ole melodiaa nimeksikään ja se on minusta siksi tylsä.

7. Sini Sabotage. Tässä oli sellainen kuuluisa epäonnistuneen överi show. Sini joutui tekemään vaikka mitä, sipulin leikkaamisesta alkaen. Koko ajan asun vaihtoa, tukan vaihtoa, flyygelille kiipeilemistä, ilmeilyä. Tapahtui aivan liikaa. Samalla lailla kuin viime vuosina Bess ja Cicciolina ja vaikka I love you hukkui liialliseen showrakenteeseen - kappaleelle ei jätetty tilaa.

No, ja se toinen valinta eli pressanvaalit. Kai se oli aika selvä, että Stubb niukasti kumminkin voittaa. Kansa jakautui aika lailla kahteen puoliskoon, kun näkee noin pienen eron luvuissa. Mutta eiköhän tämän tuloksen suurin osa voi hyväksyä kuitenkin.

Työpäivän älykkäimmät muistiinpanot.