Juhlatunnelmia ja leivonnaisia

Katsoin lopulta Linnan juhlat ja sitten vain hypnotisoiduin ja jäin tuijottamaan niitä ja jatkoja koko illaksi. Olihan siellä sentään Käärijäkin ja muita muusikkoja. Oli myös suomalaishenkinen peruna-kala-ateria, rapusalaattia ja graavilohta ja lämminsavulohta. Ja Fazerin sinistä.

Vietimme vihdoin Sinterklaas-juhlan mieheni perheen luona, sitä oli siirretty flunssien takia. Joulukuusikin oli siellä jo pystyssä. Oli kekseliäästi pakattuja lahjoja, joille naurettiin. Olimme arponeet, kuka hankkii kenellekin lahjan, ja lahjat oli paketoitu jotain esittävän itse askarrellun laatikon sisään perinteen mukaisesti. Olin tehnyt valtavan Rubikin kuution, koska saaja on mestari ratkaisemaan sellaisen nopeasti ja osaa muutenkin kiperät älypelit.

"Viinilasi"-koriste kuusessa.

Kuution askartelua oikean mallin mukaan.

Valmis.

Sain kirjavan pöllön.

Tilasimme postitse Ikeasta tuoleihin uudet päälliset. Vaihdettiin kangas. Nyt löytyi kivaa värikkäämpää. Helppo oli vaihtaa. Ne on kyllä helppo myös irrottaa ja pestä koneessa jos tarvitsee. 

Vanhat olisi voinut pestä, mutta niihin oli jo ruikattu valkosipulisoosia ja olin 10 vuoden aikana kyllästynyt beessiin, joka oli vain kompromissiostos, kun mitään punaista ei sillä hetkellä saanut, joten nyt oli tilaisuus päivittää.

Vanha...

...ja uusi.

Yhtenä aamuna kävi viemärin putsaaja. Mieheni oli soittanut heidät, koska joinain päivinä vessat kurluttivat ja suihkuun nousi viemäristä vettä kun veti alakerran vessan.

Se oli tietysti Janssen, joka huoltaa lähes kaiken meillä, ainakin putket. Mieheni sanoi, että Koninklijke Janssen; heillä on ilmeisesti oikeasti sertifikaatti ”kuninkaallinen”. Joku paikallinen viemärifirma, häh. Meinattiin, että ehkä he ovat joskus huuhdelleet kuninkaan kakan vessasta.

Selvisi, että firman tarvitsee vain olla 100-vuotias ja hyvämaineinen niin voi hakea nimikettä ”koninklijk”. Eri asia on sitten ”hovihankkija”, silloin pitää oikeasti olla huuhdellut sen palatsin kakan.

Janssen kävi toisenkin kerran, koska putket kurluttivat vieläkin. Saatiin uusi ilmanpoistoventtiili kylppäriin, koska ilmeisesti edellinen oli hajonnut sisäisesti ja se oli varmastikin taas vain ilman poistumisongelma.

Ja nokikolari kävi katsomassa, miksi kylppärin katon tuuletusputki tiputtelee vettä. Sen ei ole tarkoitus tiputtaa vettä sisälle. Siellä näkyi tukos. Jotain oksia. Joku lintu ehkä yrittänyt aloitella pesää sinne. 

Epäilen turkinkyyhkyä tai ehkä naakkaa. Sellaiset voivat kyhätä pesää putkeen tai putken päälle, eri motiivein. Kyyhky silkkaa tyhmyyttään ja kokeilunhalua ja huolimattomuuttaan, koska ”pesän nyt voi tehdä periaatteessa mihin vaan mihin saa kaksi vitsaa ristiin; jos tähän päälle laittaisi, oho, ai ne putoavatkin tonne putkeen, höh.” Tai naakka ihan tietoisesti siinä toivossa, että jos se teknisellä taidolla pysyisikin vajoamatta alas, koska ”putki nyt on vaan paras pesäpaikka ja aika usein sen saa onnistumaan, jos on hyvä rakentaja”. 

Putki putsattiin. Nokikolari myös klassisesti jätti mustia jälkiä kaikkeen mihin oli koskenut, vessanpönttöön ja lavuaariin. Vaikkei hän edes ollut missään savupiipussa tällä kertaa.

Kyseenalainen putki.

Nokikolari.

Hollannin uudemmissa postimerkeissä näkyy olevan perinnesillin kuva: raakoja paloja sipulihakkeen kanssa. Myös stroopwafel-keksi on päässyt mukaan.

Sillipala.

Stroopwafel kahvin kanssa.

Uusin kansallisruoka syntyi äskettäin. Joku leipuri Hollannissa keksi yhdistää vanhanaikaisen tompouce-leivoksen ja croissantin, jolloin siitä tuli crompouce. Ehkä taustalla on se, että vaaleanpunainen tompouce on hirveän vaikea syödä, kun siinä on korkea kerros hyllyvää kreemitäytettä sitkeiden taikinalevyjen välissä. Se tursuaa kaikkialle, jos sitä puree, ja toisaalta sitä ei saa nirhattua tai leikattua osiinkaan kakkukuhaarukalla eikä edes veitsellä, koska päällystaikina on niin sitkeää tai kovaa. 

Tässä on tompouce-leivosta esittävät pesusienet!

Joten nyt sitten tungetaan halkaistun croissantin sisään kreemiä ja kuorrutetaan vaaleanpunaisella sokerilla. Kaikki leipomot alkoivat tehdä ja mainostaa niitä ja siitä tuli koko maan trendikäs hittituote, josta kerrottiin lehdissä. Keksijä halusi siitä rahaa ja oikeasti kai patentoi sen, mutta kaikki matkivat sitä kautta maan. 

Osin matkijat kyllä tekevät siitä halpaversion, ei alkuperäisen tapaista vaniljavanukastäytettä, vaan kermavaahtoa. Ja jos on kermavaahtoa pullassa, niin tämä alkaa muistuttaa Suomen laskiaispullaa, pitäisi vain lisätä mantelimassa.

Leipomon crompouce.

Tätä ilmiötä katselin pari viikkoa ja mietin, että ei kiinnosta, tompouce ei ole koskaan ollut minulle erityisen himoittava. Mutta yhden rasittavan työpäivän iltana ajoin kotiin ja oli nälkä ja aloin haaveilla herkuista. 

Silloin se iski: ”Nyt tarvitaan crompouce!” Mistä saisi? Leipomot sulkevat kello 18 ja on jo varttia vaille. Ajoin kotiin, sanoin miehelleni vitsinä, että jospa saisi crompoucen jostain heti. No hän rupesi vetämään kenkiä jalkaan, että lähileipomo on vielä 10 minuuttia auki, jos ollaan nopeita niin ehditään. 

Hän vei minut sinne ovelle että ”noni, juoksehan sisään”. Vastustelin ja noloilin, näin, että rouva on siellä kantamassa tuotteita takahuoneeseen eli tyhjentämässä tiskiä jo. Mutta minut pakotettiin sisään; raukkis jäi itse tahallaan ulos ja antoi minun hoitaa homman! Kysyin, että saiskos crompoucea vielä ja rouva meinasi, että onhan niitä, montas otetaan. Ja niin sain vielä 2 kpl meille. Oli se aika hyvää, vaikka siinä oli vain peruskermavaahtoa.

Lähikaupassa huomasin, että heillä näkyy olevan paras crompouce tähän saakka: täytteenä on ilmiselvästi vaniljavanukasta. Aidompi siis kuin leipomon tekemä. Jopa ruokamarket panostaa asiaan enemmän huolellisuutta ja tekee oikean reseptin mukaisen täytteen.

Näissä oli aika törkeän tahmainen sokerikuorrutekin. Myös se oli eniten kuin aidossa tompoucessa! Päihitti leipomon kuusnolla. Mutta: ruokakauppa selvästikin halusi välttää patenttiriidat sillä, ettei käyttänyt sanaa crompouce etiketissä, vaan ”tompouce croissant”. Haha.

Saa nähdä, kauanko tämä trendi pysyy pinnalla. Vai saadaanko seuraavaan perinneruoka-postimerkkiin jo crompouce.

Marketin crompouce, oikeaoppisen tahmainen.