Valotaidetta

Perjantai-iltana lähdimme vuosittaiseen GLOW-valotaidetapahtumaan Eindhoveniin. Se kesti reilun viikon, aina illan pimeinä tunteina, ja me olimme siellä toiseksi viimeisenä päivänä. Todella monta iltaa sitä ennen kyllä meni kaatosateessa, tuskin kovin moni silloin liikkui.

Hiton kylmä, sinne oli tulossa +4 asteen yö. Mutta: tyyntä ja sateetonta. Onneksi oli pitkät kalsarit ja pipo. 

Kuuluisinta oli ehkä Bijenkorfin pissajono, kun koko tapahtuman 5 km kävelyreitille oli asennettu yksi vessakoppiparatiisi keskelle reittiä eli noin tunnin vaelluksen päähän, mutta kaikki juuri saapuneet matkailijat halusivat tietysti ensin pissalle, eikä keskustassa ole siihen mitään muuta kuin tavaratalo. Siellä seisoi jono sellaiset puolisen tuntia. Siellä on 2 koppia miehille ja 3 naisille. 

Viimeksi olimme 2017 Glow:ssa. Jonkin verran muuttunut reitti, mutta moni paikka oli sama. Ihan eri teokset tietysti, Blob-talo ei ollut mukana valoshowssa tällä kertaa eikä kanavan vedessäkään ollut kelluvia lauttoja nyt. 

DJ soitteli punaisten isojen ämyritorvien keskellä ja oli mystistä savukoneen savua. Metsäheijastukset kerrostaloissa ja metsän äänet.

Torilla vanhojen talojen julkisivussa Rijksmuseumin maalausten show, naamat laitettiin laulamaan nykyhittejä Neue Deutsche Wellestä Queeniin ja jopa Video killed the radio star. Se oli kai kierroksen hauskin leffapätkä, kaikki jammailivat ja naureskelivat, hieman absurdi yhdistelmä. Videolla näkyy näistä pari palaa, linkki artikkelin alla.

Laulavat maalaukset.

Tungosta oli, hitaassa massassa tallusteltiin kujia ja käytiin sisäpihoilla katsomassa värivaloisia kuusia ja neonväristä kuplaa, josta nousi taivaalle iso kohdevalo.

Kaupungintalon aukion valonheittäjät ulottuivat korkealle taivaalle, mutta siellä rekan kylkiin heijastettu abstrakti kuviovideo ei ollut kummoinen. Yksi hienoista oli sen sijaan ihan pinkit puut kadunpätkällä.

Ja lopuksi oli aukioilla ruokakojuja. Muutama baari/ravintola oli tehnyt ruokapisteen Glow-vaeltajille erikseen ja otimme yhdestä ulkomyynnistä kaakaon ja hodarin keskellä reittiä. 

Loppupisteessä oli ”Viet Yam” -koju hauska ja olisi ollut hattaraa ja oliebollen-munkkeja, ja sillä kojulla oli melkein yhtä hienot vaihtuvat värivalot katolla kuin valotaidereitillä konsanaan.

Vaatii se vähän sisua ja kärsimystä olla niin kauan ulkona ja kävellä parkkipaikalle kulkuineen ainakin 6 km pimeässä marraskuun illassa kunnes jalkoihin alkaa sattua. 

Raketti kuului sarjakuvakaupan kalustoon.

Hollannin arkea.

Aukiolla on nykyään ravintolan kupoleita.

Mutta onhan se erikoinen elämys, kokemus, kulkea muiden kanssa säkkipimeässä kohteesta toiseen etsimässä teoksia. Kyllä se jää mieleen, siinä on mystisiä osioita, kai ne käyvät alitajuntaan kun valot välkähtelevät ja värit leijuvat odottamattomissa paikoissa pitkin kaupunkia.

Tässä kahden minuutin video:

https://www.youtube.com/watch?v=lKsoECzppd0