keskiviikko 15. marraskuuta 2023

Kielten sekamelskaa ja käännöshittejä

Hauskinta töissä oli se, kun kuulin toiselta puolelta toimistoa hollantilais-saksalaisen sekaryhmän keskustelun. Joku ilmeisesti sanoi hollanniksi ”Hou op!” ja saksalainen kauhisteli: ”Mitä, sanoitsä mulle ’Hau ab’?” Näin heille selvisi, että hollannin ”hou op” ei ole sama asia kuin saksan ”hau ab”. 

”Hou op” tarkoittaa ”Lopeta” ja olisi saksaksi ”Hör auf”. Sen sijaan saksan ”Hau ab” tarkoittaa ”Painu hittoon”.


Syyslehtiä kertyy.


Yksi päivä oli pakko hyväksyä sekin tosiasia, etten ymmärrä edes ihmisten lausumia selkeitä nimiä. Tiedän jo, että minulla menevät sekaisin kaikkien naamat. Mutta en näköjään myöskään pysty tajuamaan ääneen sanotuista nimistä yhtään mitään. Ymmärrän ihmisen nimen vasta, jos saan nähdä sen tekstinä omilla silmilläni. Silloin ja vain silloin.


Yritin siis viestittää ATK-tukihenkilölle. Seisoin livenä hänen edessään ja hän sanoi nimensä, jotta voin ottaa yhteyttä Teamsissa, niin hän hoitaa homman. Olin ihan varma, että hän sanoi Marc Wimmers (manipuloitu esimerkkinimi yksityisyyden suojelemiseksi..). Tai ihan ehkä korkeintaan Bimmers. Mutta jokin, mikä loppuu -immers joka tapauksessa. Kai sen löytäisi Teamsin tai sähköpostin henkilöluettelosta, kun näpyttelee etunimen. No, ei löytänyt. Tuohon vokaaliprofiiliin ei sopinut mikään firman työntekijän nimi. Kokeilin kaikkia Marcin ja Markin variantteja ja kaikkia Wimmersin variantteja.


Jouduin luovuttamaan ja kysymään chatissä hänen vieressään istuvalta tutulta tukihenkilöltä, että mikä sen sinun kaverisi nimi olikaan oikeasti. No. Marc Bloemers. Miten... miten ihmeessä. Miten olen voinut kuulla pitkän u:n i:nä?? Miten minulla voivat mennä noin perustavat vokaalitkin sekaisin?? Nimenomaan tsemppasin ja keskityin ja katsoin tarkkaan, kuinka hän artikuloi sen - ja kuulinpa sitten, että Wimmers. Tämähän on ihan täysin epätoivoista.


Sirkus keskellä ei-mitään.

Perjantai-illan eväät.

Perjantai-iltana katsottiin suorana netistä Hollannin johtavan popmusiikkihistorioitsijan pitämä musiikkivisa. Niitä on marraskuussa sarjana ja yhtenä kysymyksenä on käännöshittien tunnistaminen. Soittavat pätkän oudon kielistä esitystä ja siitä pitää tunnistaa, mikä oli alkuperäinen bändi ja yleensä englanninklielinen maailmankuulu kappale. Aika iisiä mielestäni; vaikka Abbaa laulaa hindiksi, niin kyllä kappaleen silti tuntee. 


Mietin, että onhan noita käännettyjä Suomen helmiä koko lista, aivan hämmästyttäviäkin kuten Eini: Olen neitsyt eli Like a virgin. Ja Tapani Kansan Kalajoen hiekat, ja Ressu Redfordin Kato mitä sä teit. Mieheni mielestä on erikoista, että vielä 80-luvullakin Suomessa käännettiin niitä niin ahkerasti. Tässä parhaat päältä:


Madonna: Like a virgin = Eini: Olen neitsyt

Phil Collins: Against all odds = Ressu Redford: Kato mitä sä teit

The Buggles: Video killed the radio star = Armi Aavikko: Radiotähti

Modern Talking: You’re my heart you’re my soul = Meiju Suvas: Ota kii

Irene Cara: Flashdance = Mona Carita: Mikä fiilis

Wham!: Wake me up before you go-go = Virve Rosti: Riisu pois jo arkipaita

The Mamas and the Papas: California dreamin’ = Tapani Kansa: Kalajoen hiekat

The Lovin’ Spoonful: Summer in the city = Danny: Kesäkatu

Anita Ward: Ring my bell = Piritta Perälä: Soita kelloain

Ben E. King: Stand by me = Kari Tapio: Pysy vierelläin


Minulle ylläri oli kyllä tuo Modern Talking. Ihan huippua.


Muistiinpano töistä. "Miuku".

Oleilu kaulaliinoissa jatkuu.

Ikeassa  tajusin sekunnin murto-osassa, että ravintolan kassahenkilö ei tule Hollannin tai Saksan kielialueelta. Minullehan jatkuvaa hankaluutta tuottaa tuo vaatimus koota numerot eri päin kuin suomessa: ei ”kolmekymmentäviisi” vaan ”viisi-ja-kolmekymmentä”. Pohjoismaissa ja englannin kielessä ne ovat ”oikein päin” ja varmaan todella monessa muussakin kielessä. Tässä ovat oikeastaan saksa ja hollanti poikkeuksena ja vähemmistönä.


No, Ikean kassahenkilöllä oli sama hankaluus, sillä hän lausui ensin väärin päin - eli minun korvissani suomalaisittain ja oikein päin - ja korjasi sitten nopeasti perään. ”Kolmekymmentäviisi, eh, viisi-ja kolmekymmentä.” Tuntui tutulta, noin minäkin sekoilen. Ja siten oli selvää, ettei äidinkieli ollut hollanti eikä saksa.


Skeittirampin puu.


4 kommenttia:

  1. Samoin, minun on nähtävä nimet kirjoitettuna varsinkin kun täällä Pfalzissa ei kukaan osaa lausua ärrää eikä ch:ta. Meidän kissan nimi oli Miuku. Miuku piti hiiret poissa talosta, navetasta ja viljavarastosta. En tietänyt, että Modern talking´in hitti oli käännetty suomeksi. Kuuntelin. Suomalainen versio tuntuu aika valjulta. Minulle käy jo niinkin päin, että saatan kirjoittaa suomeksi kuulemani luvut väärin päin saksalisittain. Tanskalaiset, hollantilaiset ja saksalaiset lukevat luvut eri tavalla, takaperoisesti. Meidän tapamme on helpompi oppia koulun toisella luokalla, kun opetellaan peruslaskutoimituksia 100 asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Miuku, se on söpö nimi. Niinpä, murteetkin vielä päälle, ja saksalaisia sukunimiä on myös niin eri muodoissa, vaikka kuulostaisivat samalta, että vähän pakko varmistaa vähintään tavaamalla, miten on oikein (Mayer-Meier-Maier etc...). Ja näin siinä käy tosiaan paljolla käytöllä, että sitten ne muut kielet siirtyvät suomen kielioppiin ja pieleen menee... No saattaapa olla, että alkuperäinen Dieter ja Thomas svengasivat paremmin tässä tapauksessa.

      Poista
  2. Heh, naamat menee muuten itsellänikin varsin tehokkaasti sekaisin, mistähän sekin johtuu... Varmaan nimien kuuleminen on suomenkielessä helpompaa, voin kuvitella, että itselläni olisi siinäkin vaikeuksia esimerkiksi juuri Hollannissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimien vaikeus on tietysti nextillä levelillä vieraissa kielissä. Kuitenkin unohdan suomalaisetkin nimet pian, koska ne tuppaavat haihtumaan mielestä heti kun keskustelua jatketaan ja pitää keskittyä kuuntelemaan ja vastaamaan. Vaikka niissä on suurempi mahdollisuus alkujaan ymmärtää ne oikein.

      Poista