Kuukauden päästä on taas euroviisut! Kunnon fanina olen kuunnellut kaikki kappaleet moneen kertaan ja laitellut niitä paremmuusjärjestykseen. Katsonut live-esiintymiset ja viralliset videot; useimmilta mailta on molemmat olemassa, joiltakin vain toinen lajeista.
Mukaan mahtuu taas sirkusta ja yllättäjiä, kauneutta ja kreisiyttä, runsaasti eri musiikkityylejä. Youtubesta löytyy yksittäin videoita ja Eurovisionin sivustolta vaikkapa tämä kätevä lista, josta voi käynnistää nopean läpikatselmuksen tai jokaisen maan oman videon: https://eurovision.tv/story/eurovision-2023-full-lineup
Jos haluat lukea artistien taustoista ja tarkistaa kappaleiden sanat englanniksi ja/tai käännöksenä englantiin, klikkaa täältä yksittäisiä kappaleita: https://eurovision.tv/event/liverpool-2023/participants
Tekniikka menee niin, että tiistaina 9. toukokuuuta nähdään telkkarissa 1. semifinaali, jossa ovat sattumalta mukana mm. Suomi ja Ruotsi. Semifinaalista pääse finaaliin 10 kappaletta, ja 5 karsiutuu. Torstaina 11. toukokuuta pidetään 2. semifinaali, taas 10 pääsee jatkoon ja 6 karsiutuu tästä joukosta.
Lauantaina 13.5. on sitten finaali, jossa semifinaalien parhaiden 20 kappaleen joukkoon liittyvät suuret rahoittajamaat Englanti, Saksa, Espanja, Italia ja Ranska sekä viime vuoden voittaja Ukraina.
Tässä omat mietteeni ja pisteet yhdestä viiteen. Demokraattisesti maat aakkosjärjestyksessä suomalaisten nimien mukaan.
ALANKOMAAT: Mia Nicolai & Dion Cooper – Burning daylight
Mies aloittaa, nainen jatkaa. Rauhallinen balladi, persoonalliset äänet pääosassa, kunnes yhdistyvät duetoksi ja alkaa tulla voimallisempaa instrumenttia taustalle ja lopputulemaa ”Goodbye old life”. Erikoisen pitkiä nuotin ja vokaalin venytyksiä. Monimutkainen, hitaasti käynnistyvä sävellys, ei kovin helppo painaa mieleen. Hollannin viisuvoittaja Duncan Laurence on ollut mukana säveltämässä. Periaatteessa koskettava, mutta jää etäiseksi, hieman apeatunnelmaiseksi lauluksi. Kaunis kuitenkin.
2 pistettä.
Perinteisehkö albaniahumppa albaniaksi. Yhtyeessä on tosiaan koko ”familja” eli laulajattaren isät, äidit, serkut ja sisarukset tms. Videosta selviää aihe: kuvasto vie ajatukset Abban erolaulun ”Knowing me, knowing you” sanoihin: ”In these so familiar rooms children would play”. ”Etkö voisi vielä rakastaa, mieti nyt lapsiakin”, laulussa anotaan. Mutta mies ei vastaa puheluihin ja jättää ex-vaimon suremaan mennyttä perheonnea. Musiikillisesti rytmikäs balkanballadi.
2 pistettä.
ARMENIA: Brunette – Future lover
Taidetta? Tämä vaihtaa tyyliä kuin Käärijä konsanaan. Maalailevan, hitaan piano- ja viulualun jälkeen räjähtää räppi. Plussaa tavallista persoonallisemmasta sanoituksesta, jonka fiiliksistä saa kiinni. Haaveita hyvästä parisuhteesta on, muttei oikein toivoa, kun oma pää hajoilee jo ihan muutenkin, joten turhautuneisuus vallitsee. Erikoisempi popkappale saundeiltaan, moderni ja hieman hämmentävä paketti eli sikäli mielenkiintoa ylläpitävä. Tunnelmallinen loppuosa armenian kielellä oikein herkistää kauniilla melodialla.
4 pistettä.
AUSTRALIA: Voyager – Promise
No nyt on hyvä. Rokkikappale, tai mikä crossover, jossa on avaruusmaisia elektrosoundeja ja pikkupala örinääkin. Kunnon hevimäiskettä välissä. Miten voi rytmin hajoittaa niin jo heti alussa, ettei saa kiinni, missä tahdissa mennään? Oikein kiinnostava ja erikoinen, menee minulla ihan kärkipäähän. Näyttävätukkainen laulaja on oikeassa elämässä huippuasianajaja - oli hämmentävää nähdä rokkikukko netin bisnesvalokuvassa vakavana puku päällä, heh. Meillä on kai aika montakin (rock)bändiä kisassa tänä vuonna, tässä yksi niistä. Ihan loistava, poikkeuksellinen kappale.
5 pistettä.
AZERBAIDŽAN: TuralTuranX – Tell me more
Onpas 60-luvun ja Beatlesin vibaa. Akustista kitaraa ja laulantaa, joka toi miehellenikin heti mieleen Paul McCartneyn. Räppiä kuitenkin välissä. Laulajat ovat kaksoset, joilla on bändi ja jotka ovat itse säveltäneet kappaleensa. Mikä ei ole itsestäänselvää Azerbaidžanin tapauksessa, joka on usein vuokrannut jonkun globaalin ruotsituottajatiimin tekemään viisukappaleensa. Ehkei tämä mikään tajunnaräjäyttävä sävellys ole, mutta miellyttävän letkeä ja retroinen symppis kyllä.
4 pistettä.
BELGIA: Gustaph – Because of you
Vanhaa kunnon ysäri-eurohousea ja soulmaiset taustalaulajat. Tai artisti itse sanoo, että jopa 80-luvun lopun housea. Diskoilua ja klubbailua. Soljuvaa jammailua. Monella eri vuosikymmenellä kuultua perus rumpukonetyyliä, mutta ihan mukavan rentouttava ja kepeän harmiton meno. Tätä unohtuu kuuntelemaan ja miettimään omiaan niin ettei huomaakaan, että kappale sujahti jo loppuun. Eli: viihdyttävä, mutta toisaalta hieman junnaavaa taustatapettia.
3 pistettä.
ESPANJA: Blanca Paloma – Eaea
Perinnettä, oikein hardcore-perinnettä, andalusialaista tietyn tradition flamencolaulutyyliä. Yhdistettynä modernisoituihin taustoihin, joku basso siellä surisee. Jotkut pitää, toiset ei... minä hieman rasitun tästä pinkeästä lauluäänestä. Tarkistan aina kappaleen sisällön, joten tiedän sen olevan kyllä kovin suloinen ja herkistävä, kyseessä on laulajattaren suhde omaan mummoon, joka haluaisi suojella lapsenlastaan vaikka sitten Kuusta käsin katsomalla, kun ei ole enää maan päällä. Mummolta tulee myös tämän lauluperinteen jatkumo laulajattarelle. Draamaa riittämiin tässä. Arvostan teoreettisesti, mutta korvani eivät oikein sopeudu kappaleen omintakeiseen muotoon.
1 piste.
GEORGIA: Iru – Echo
Aika korkean tyttömäinen lauluääni. Erikoisempi taidepläjäys videona. Englanniksi väännettyjen lyriikoiden outo huonous kiinnittää monien huomion. ”Thing is known”?? Rumpukonetta on runsaasti, välissä tavuilla laulua ”dshingiti tättää”, hmh. Fragmentaarinen kappale, kivat sekavat rummutukset. On tässä ihan miellyttävää sävelmääkin, joka jää päähän nättinä.
3 pistettä.
IRLANTI: Wild Youth – We are one
Rokkibändi täällä taas. Menivät pilaamaan videonsa laulamalla säkki päässä (tai jotkut glitterpussit). Karsinnan liveveto on kyllä myös netissä. Ihan normaalilta näyttävät siinä, ei tarvitsisi laittaa pussia päähän, mikä tekee videon siis hyvin mielenkiinnottomaksi. Rokin yritykseksi tätä on haukuttu ja tylsäksi, mutta on tässä jotain U2-kaikuja kuitenkin. Sanojen rytmitys tuo yhdessä kohdassa mieleen U2:n ”Some days are better than others”in, ja pianokomppi sekä kitarat samaisen bändin koko saundin. Ihan voimallisesti jyräävä perusrokki.
4 pistettä.
ISLANTI: Diljá – Power
Kunnon raskas rumpukoneteknobiitti nousee taustalle ja bassoääniä wumm wumm. Melodiaakin löytyy kivasti. Naisten voimaannuttamislaulu; ”sinä et määräile ja minulla on oma voima”. Hieman huono osuma on mielestäni laittaa toistokohtaan tavu ”po-po-po-power”, se vähän häiritsee. Saundi jyrää kuitenkin ja laulu sujuu voimallisesti, eli tykkään melko paljon. Menevä. Tässä on jotain perinteisen euroviisumaista. Melodiakulku on onnistuneella tavalla hieman melankolinen ja muistettava.
4 pistettä.
ISO-BRITANNIA: Mae Muller – I wrote a song
Teinipoppia. Pimputtelua ja bassoa ja jopa ibizakitaran ”tiring”. Kertosäkeen humppaava melodia on lastenlaulumaisen simppeli. Pomputtelee elektropoppina ja video kertoo hauskasti tarinaa. Hyvä rihannamainen ääni, uskottava ”asennemuija” laulajana ja ihan kiva käheä-ääninen ”dättädäädää”-lallattelukohta. Melko keskitason poppis ellei pissispoppis. Tästä tykätään aika paljon kyllä yleisesti.
3 pistettä.
ISRAEL: Noa Kirel – Unicorn
Nyt ärsyttää. Onko Israelin ainoa viisuihin nykyään lähettämä tyylilaji tällainen itsetuntoa uhkuva pullistelu ”katso nyt minua, olen paras kaikista” ja video sellainen, että ”katso kuinka upea kauneusihanteellinen vartalo minulla on”? Yksisarvisen voimat vaan sullekin. En tykkää höpsöstä ”phenomen-phenomenal” -toistokohdasta enkä lopun tamppausmarssistakaan. Laulajatar on megastara omassa maassaan. Tyylilaji moderni poppi ja kiinnostavia erilaisia osasia, joissa rytmi vaihtuu, plussat sävellyksen monimuotoisuudesta. Juuri tällainen kappale ja sliipattu video vain näyttää minulle, etten pidä perfektionistisesti hiotuista, pinnallisista, laskelmoivista, muovisista poptuotteista, vaan etsin musiikista jotain aitoa särmää. Kyllä tämä moniin silti varmaan iskee.
1 piste.
ITALIA: Marco Mengoni – Due vite
Tyypillinen italialainen nopeaballadi, jossa on paljon, paljon sanoja. Sanoitus on taaskin lyyrinen, arvoituksellisen kuvaileva ja vertauskuvallinen, jota ei ihan heti voi tulkitakaan kaikilta osin - muistuttaa siinä edellisvuoden Italiaa. Kahdesta elämästä ja (hajoilevasta) parisuhteesta kuitenkin kyse. Peruskuunneltava voimaballadi, jossa on kauniita melodioita, intensiivisen tunteellinen laulusuoritus, ja joka kehittyy ja paisuu vähitellen.
4 pistettä.
ITÄVALTA: Teya & Salena – Who the hell is Edgar?
Nopeampaakin teknoa. Harvemmin puhutaan Edgar Allan Poesta teknopop-kappaleessa. Myös Shakespeare mainittu. Ja sanoissa usean kerran esiintyvä ”zero dot zero zero three” viittaa eurosentteinä tekijänoikeuskorvauksen summaan, jonka muusikko saa, kun hänen kappaleensa soitetaan esim. Spotifyssa. Ei siis hirveän paljon. Biisissä jahdataan reseptiä myyvään kappaleeseen - huumorikin kuulemma myy, kuten vaikkapa tässä videossa esitetty. Ja Edgar Allan Poe haamukirjoittajana olisi kätevä. Itseironiaa nykyartistiudesta siis. Musiikillisesti ”Poe, Poe ,Poe” -hokemasta tulee mieleeni 90-luvun raveteknokappale, Rotterdam Termination Source: Poing, jossa kuuluu ”poing poing poing” -ääniä nopeassa rytmissä. Lisäksi biisissä on kaikuvaa kirkkokuorolaulantaa. Itse olen ikävä kyllä allerginen kirkkohymnityylille enkä ehkä jaksa poe poe -pompotteluakaan kovin. Hauska biisi on herättänyt paljon kiinnostusta ja päässee pitkälle.
1 piste.
KREIKKA: Victor Vernicos – What they say
Hitaan introilun jälkeen alkaa nopea marssipop. Englannin ääntämys on erikoisesti väännettyä, mikä on harmi, sillä sanat ovat henkilökohtaisen rehelliset, rujot ja runolliset, hyvin laaditut, mutta näin äännettynä hieman vaikeat ymmärtää. Taiteellista erikoisuutta tässä kai haetaan videollakin, nykivällä kehonkielellä. Kitaraa ja rytmin jumputus. On tässä taputuskohtakin ja sellainen elektroninen EDM:n rytmin nopeutuskin. Täh, onko tämä tyyppi oikeasti vasta 16-vuotias? Tunnetta on, matala ääni, sisäistä tuskaa ja ahdistavia tunteita lauletaan, lopussa toiveikkuus. Erilainen, potentiaalisesti positiivisen omalaatuinen kappale, kunhan ehtii saada kiinni.
4 pistettä.
KROATIA: Let 3 – Mama šč!
Varoitus. Kabareeryhmän jäsenet esittävät diktaattorin irvikuvia viiksissä, huulipunassa ja pitkissä armeijan takeissa, kirkuvissa ja pinkeissä väreissä. Joiden alla on läpinäkyviä glitter-minitoppeja karvamahan päällä. Kansallisen shown lavalla mukana olivat myös tulta syöksevät psykopaatin ydinohjukset. Tämä sodanvastainen, absurdiutta alleviivaava kappale on kuulemma osa kokonaista musikaalia. Melkoinen sirkus. Sanoituksessa mainittu pörisevä traktori (”Traktor! Brum!”) viittaa traktoriin, jonka Valko-Venäjä lahjoitti Putinille synttärilahjaksi. Ja ”Mama” on tässä ”äiti Venäjä”. Ai niin musiikki? Alkaa punkkina. Lastenlaulumaisen yksinkertaista melodiaa, marssimista, kuorohuutoa ja kaoottista äänipuuroa. Kyllä tähän varmaan viisuyleisö yhtyy innoissaan, vaikka onkin kreisi esitys - ja kroatiaksi. Itse nauran tälle ihan vilpittömästi ja arvostan.
5 pistettä.
KYPROS: Andrew Lambrou – Break a broken heart
Tavanomaista soulpoppia, mieleen jäävä melodia, kelvollinen kertosäe. Komeaa laulua ja monipuoliset instrumentit kerroksina. Laadukas siis, mutta keskitason ei-niin mieleenpainuvaa kategoriaa. Upean korkeaakin mieslaulu-ulinaa välissä. Tamppaa menemään tasaisesti. Saattaa tyyliltään unohtua erikoisempien jalkoihin, liian tavanomainen.
2 pistettä.
LATVIA: Sudden Lights – Aijā
Oi, parhaimmistoa. Vain taiteellisen videon paikallaan hytkyvät henkilöt hieman ahdistavat. Taas bändi. Sähkökitaraa ja kaihoisaa laulua. Nopeaa, hajotettua rytmikonetta taustalla. Perusrytmi tuntuu olevan valssin tahdissa, mutta kertosäkeen ulkopuolella taas on kuulemma 5/4-rytmi, siksi kuulostaa hieman erikoiselta. Loistavaa. Ihan lopuksi hiljainen pala ja latvian kieltä. Tässä on melankoliaa, joka iskee minuun. Herkkyyttä ja sitten taas lujempaa kitaran paisuttelua dramatiikkana. Kertosäkeessä on tunnetta.
5 pistettä.
LIETTUA: Monika Linkytė – Stay
Rytmikästä balladia, alku hiljaisella pianolla, pitkiä nuotteja ja taustalaulun harmonioita, välissä paloja liettuaksi. Saattaapi olla ihan koskettava ja toiveikas sanoitus, mutta sävellys käy toisteiseksi eikä tämä tyylilaji ole minun heiniäni. Nätti, tunteellinen laulu kyllä, mutta alkaa minua kyllästyttää parin kuuntelun jälkeen.
2 pistettä.
MALTA: The Busker – Dance (Our own party)
Kevyt jazzmainen svengi miesryhmältä. Joka vuosi kai tarvitaan yksi tällainen iloinen funk. Puhaltimet soivat. Hyväntuulinen. Isot bileet ahdistavat - ”I feel better in my sweater”, tämän kappeleen klassinen sanoitusriimi. Ei siis jakseta pönötystä juhlavaatteissa, vaan halutaan rentoa oleilua svetarissa tutulla porukalla. Ymmärrän tunteen. Kiva höpsöttely.
3 pistettä.
MOLDOVA: Pasha Parfeni – Soarele și luna
Etnoteknoa metsän olentojen kanssa. Rumpuja lyödään ja kauriinsarvipäiset naiset laulavat. Sävel jää päähän ja rummut antavat rytmin. Luonnon mystiikan inspiroima sanoitus, satuolentoja, kuu ja aurinko ja häät. Huiluttelua mausteena. Suoraviivainen, paljon vanhaa tuttua konseptissa ja kappaleen tyylissä, mutta kiva. Yksinkertaisen ymmärrettävä, toisteinen ja melodiallinen teknojumputus, mutta hyvin kuunneltava.
4 pistettä.
NORJA: Alessandra – Queen of kings
Ruslanan legendaarisen Wild dances -kappaleen B-puoli, mutta huonompi. Sama asenne, ruoska heiluu, ja sama ”lailala lailaa”. Naisten sotamarssi triolirytmissä. Tästä biisistä ollaan todella innoissaan maailmalla, keikkuu ihan kärjessä viisusuosiosssa. Itselleni tämä kuulostaa vanhanaikaiselta, viisujen entisajoilta. Jotakin viikinkien sotalaulun kaikua ja pohjoista mystiikkaa tässä kai tavoitellaan. En innostu, tämä tyyli oli montakymmentä vuotta sitten moderni viisuissa.
2 pistettä.
PORTUGALI: Mimicat – Ai coração
Pikahumppaa pukkaa. Värikäs esitys, pirteä laulajatar. Saundissa on jotain portugalilaista perinnettäkin; akustista kitaraa ja kastanjetteja taustalla. Kappale äityy nopeaan pumppaavaan rytmiin, joka ei vain hektiikassaan satu yhtään olemaan minun makuuni.
1 piste.
PUOLA: Blanka – Solo
Tämän vuoden ainoa reggae. Kevyt kesähumputus, joka soikin jo radiossa. Radiopopkappale siis onnistuneesti. Hyväntuulinen ja harmiton, mutta turhan tyhjänpäiväinen ja toisteinen. Ei liiemmin herätä kiinnostusta.
1 pistet.
RANSKA: La Zarra – Évidemment
Hyvin ranskalaista diivameinikiä, dramaattinen nainen erittäin elegantissa pikku ranskalaispäähineessä ja onkos tuo tiimalasivyötärö korsetilla kurottu, varmaan. Kansallista perinnettä, mutta onneksi mukaan tulee kunnon jykevä disko/tekno-bassobiitti, joka pelastaa paljon ryhdikkyydellään. Yksinkertaiset ja toistuvat melodiakulut, miellyttävä korvalle. Sanoitus sisällyksekäs, mielenkiintoinen, kadonneita unelmia ja lievää turhautumista. Miellyttävyys riippuu siitä, syttyykö kuuntelija ranskan kielelle ja perinteiselle ranskalaisuudelle. Soljuva perushumppa.
3 pistettä.
ROMANIA: Theodor Andrei – D.G.T. (Off and on)
Selittäisinpä tässä kappaleen nimen. ”D.G.T.” lausutaan niin että muodostuu romanian kielen sana ”degete”, sormet, joka toistuu sanoituksessa. ”Off and on” kuvaa suhdetta, joka loppuu ja alkaa yhä uudestaan. Tekstissä on osia myös englanniksi. Sormet esiintyvät romaniankielisessä sanonnassa, että joku ”leikkii sormillaan kanssani” eli kikkailee, pelaa pelejä. ”Degete” on samaa juurta kuin latinan ”digiti”, sormet, ja siitä tulee englannin sana ”digit”, luku - koska lukuja laskettiin alun perin sormilla! Tarpeeksi etymologiasta. Lavalla on kansallisessa valintalivessä vähäpukeisia naikkosia, en tiedä tuovatko nämä viisulavallekin, se on hieman halvan näköistä. Ai juu, musiikki? Vanhojen vuosikymmenien bluesrokkia, rouheaakin, ja vaihtelevia tyylejä välissä. Pidän siitä, että kappaleessa on hitaampia ja nopeampia eri rytmisiä osioita, se lisää kiinnostavuutta. Myös hyvin korkeaa laulua. Kuulostaa ihan kivalta rokkipopilta, jonka sävelkin on tarttuva.
4 pistettä.
RUOTSI: Loreen – Tattoo
No niin, se on Loreen taas, Euphoria-viisuvoittaja. Aika hassua Ruotsilta pitää monen kuukauden muka-jännittävät Melodifestivalen-karsinnat, jos mukana on tällainen varma ennakkosuosikki, josta tietää, että sepä se valitaan kuitenkin lopuksi. Saman kuuloinen kuin Euphoria, mutta epämääräisempi kappale. Samat tunnelmallisen kaikuvat elektroniset pimpu-ja pumputukset alussa, ja lopulta jykevä konerytmi. Tästä puuttuu Euphorian avautuva kertosäe, tämä ei ole niin iskevä, mutta kiehtovahko silti. Voittaako Ruotsi taas, mutta eivätkö ihmiset kyllästy saman konseptin toistoon?
3 pistettä.
SAKSA: Lord of the Lost – Blood & glitter
Jee! Saksa saa pisteitä tänä vuonna. Ainakin kaikilta raskaamman musiikin ystäviltä. Glamrock-bändi, jonka miehet pukeutuvat huomiota herättäviin ihoa myötäileviin haalariasuihin ja kasvomaalauksiin. Tähän kappaleseen sopivasti värinä ovat punainen ja kulta. Bändi toimii Iron Maidenin lämmittelybändinä eli osaa hommat oikeasti. Tosi hevimetallin ystäville kappale on ehkä liian kesy ja popikas, mutta viisuihin sopii melodinen ja kertosäkeellä varustettu kappale hyvin ja tavoittaa sillä myös keskivertoyleisöä. Minusta paras kohta on, kun kertosäkeen alussa raskaiden kitaroiden yllä kuuluu kirkas kosketinsoittimien pimputus. Hyvä yhdistelmä, joka muistuttaa aivoissani HIM:in Join me -kappaleen kuuluisaa kosketinsoitinsävelmää. Ihan oikeasti tykkään tästä rokkikappaleesta. Örinän kanssa. Graah!
5 pistettä.
SAN MARINO: Piqued Jacks – Like an animal
Taas rokkibändi. Semmoinen perus-nykyrokki. Parrakas, pitkäkasvoinen laulaja muistuttaa minusta hieman hollantilaisen De Staat -bändin laulajaa, joka esiintyy usein pelottavan vakavana (tuo bändi on ihan kultti sinällään, hyvin intensiivistä ja omalaatuista musiikkia, tsekkaa vaikka musiikkivideo nimeltä ”Kitty kitty”. Täh.) Jostain syystä tämä biisi on ihan viimeisenä monessa viisuäänestyksessä, monen inhoama. En tiedä miksi, minusta tämä on kelvollinen, kivaa kuunneltavaa, nopeartyminen ja sähkökitarainen kipale, ja laulu sujuu rouheasti.
3 pistettä.
SERBIA: Luke Black – Samo mi se spava
Tummanpuhuva taidepläjäys maailmantuskasta. Odottelua, ilmavia taukoja, rumpukonetta, huutelua tyhjyyteen. Suuri draama. Jakanee mielipiteitä siinä, osaako taideperformanssia ja sen äänimailmaa ja uhkaavaa bassojen purinaa arvostaa vai tuntuuko liian oudolta. Videopelitematiikkaa. Karismaattinen laulaja pitää mielenkiintoa yllä katsomalla suoraan päin. Hei, tässähän on yhdessä kohdassa jopa sama ”tuttududu tuttududu” -bassorytmi kuin Islannin Hatarilla, hehe. Fragmentaarinen ja erikoinen. Serbia kyllä kunnostautuu erottuvien kappaleiden lähettämisessä viisuihin useinkin, ja nyt taas.
4 pistettä.
SLOVENIA: Joker Out – Carpe diem
Disko. Sloveenin kielellä laulettu. Positiivinen sanoma: valitse rakkaus, jätä viha ja draamailu sikseen, kaikesta kauheasta huolimatta älä lähde väittelyyn, vaan pidä hauskaa ja tanssi yössä. Bändi tässäkin on takana, miesryhmä. Reipasta menoa, hyväntuulinen. Ihan kivaa kitaraliruttelua väliosassa, korkeita taustahuuteluja. Mutta jää vähän liian tavalliseksi tapaukseksi.
2 pistettä.
SUOMI: Käärijä – Cha cha cha
Suomella on helmi käsissään ja loistavaa, että lähetetään kappale suomeksi. Energia ja rajuus iskee päin pläsiä heti kappaleen alkaessa ja on se kumma, miten yhden nuotin huutorap saa kuitenkin innostumaan ja kiinnostumaan. Saundien kerroksissa on tehty laatutyötä, onhan siellä joku mölisevä sähkökitaran äänikin kovemmin tamppaavissa kohdissa. Ensin pelotttaa ja sitä miettii, mitä tästä vielä kehittyy. Käännös hempeään diskoon ja yksinkertaisen mukanalaulettavaan melodiaan on loistava ja saa videon ensi kertaa katsovat nauramaan ihastuksissaan. Uhkaava tunnelma kääntyy söpöksi bailaukseksi. Kappale herättää niin vahvan tunnereaktion ja hämmästyksen, että se jää kaikkien mieleen, mikä on suuri etu viisuissa - erottuvuus. Tällä on faneja ympäri maailman, tämä on ilmiö. Saamme nähdä, miten käy ja kuinka pitkälle kärkipaikoille fanien ihastus yltää.
5 pistettä.
SVEITSI: Remo Forrer – Watergun
Fiilistelyä, taas Sveitsiltä tällainen nuoren oloinen tyyppi, joka laulaa yllättävän matalalta miehisellä äänellä. Sodan ja aikuiseksi kasvamisen tuskasta, ”en halua olla sotilas” ja että lapsena sitä leikittiin vesipistooleilla, nyt tosiaan ei. Sanoituksessa on hämmentäviä huonojakin kohtia joista ei tiedä, onko ne konkreettisesti vai symbolisesti tarkoitettu: ”just bodybags that we’ve become”. Ei mikään hyvän mielen laulu. Eli haluaako sitä vapaaehtoisesti kuunnella surullista sotalaulua, ehkä ei. Tässä on nättiä melodiaa, pianoa, tunnelmallista rytmitystä sekä jousisoitintaustaa, mutta kipaleesta jää masentunut olo.
1 piste.
TANSKA: Reiley – Breaking my heart
Erikoinen kaikuva (autotune?)-saundi; eli miltä tämä kuulostaa livenä? Efektinä on a cappella -yksinlaulu, joka taukoaa hiljaisuuteen katkonaisesti - sama kuin viime vuoden Kreikalla. Kappale on söpöä poppia, jossa on kivat selkeät melodiat ja rumpukone tykyttää välillä mukana. Nykypoppina hauskan kuuloinen, ja videon keinotekoisen makea maailma on syötävän pastellinvärinen. Reiley-nuorukainen tulee alun perin Färsaarilta, tässä meni tsaannsi kuulla ekaa kertaa fääriä viisuissa, kun laulaa englanniksi. Erottuva, kepeä ja nopea pop.
4 pistettä.
TŠEKKI: Vesna – My sister's crown
Selvästi sodanvastainen kappale symboliikaltaan; slaavilaiset kansat ovat ”siskoksia”, ja paha kuningas on napannut yhden ”siskoksen” kruunun. Muut seisovat sorretun takana ja läksyttävät valloitusta yrittävää. On räppiä ja elektronista äänimattoa ja erikoisen taiteellinen video. Ryhmään kuuluu naisia eri maista ja siinä käytetään englannin ohella eri kieliä; rap-osuus on esim. bulgariaksi. Huomattava seikka on, että mukana on yksi ukrainalainen ja yksi venäläinen. Kappale on nykyaikainen ja soljuva, mutta useampi kuuntelu saa jo hieman kyllästymään, kun toistoa on kappaleen sisälläkin melko lailla. Onhan tämä tunteisiin vaikuttava, kun ymmärtää sanoman. Basso jyrää kivasti.
3 pistettä.
UKRAINA: Tvorchi – Heart of steel
Modernia elektrosaundia, kirkolliselta kuulostavaa urkuilua, vahvaa rytmiä, r&b-laulua. Pari lausetta ukrainaa englannin välissä. Sähköisten soittimien DJ ja yksi laulaja nähtävissä tummanpuhuvassa ympäristössä, yhteys bändiin jää etäiseksi. Hitaahkosti marssiva popkappale ja dramaattisuutta, bassoa, dynamiikkaa ja hieman uhkaaviakin pumppaavia rytminvaihdoksia. Muistuttaa ihan sodasta... ja kun tietää, että kappaleen innoituksena on Azovstalin terästehtaan puolustaminen ja urheat sotilaat loukossa siellä Venäjän tulituksen alla. Huh. Kun on päällä poliittinen tilanne, on vaikea arvioida kärsivän maan kappaleen avuja neutraalisti. Kappale on laadukas, mutta jos tämä voittaa, niin on selvää, ettei pelkkä kappale siihen riittäisi syyksi.
3 pistettä.
VIRO: Alika – Bridges
Perinteinen tunteellinen balladi. Voimallisesti laulettu. Tai siis välissä on hempeämpiä hiljaisia osia. Itse huomasin parin kuuntelun jälkeen alkaa ihmetellä, että laulajatarhan kuulostaa suorastaan vihaiselta laulaessaan kovaäänisiä osuuksia. Aggressio ei kuitenkaan sanoituksen puolesta olisi tarpeen. Tulkintatapa on aika pelottava, kun vihaisuuteen kerran kiinnittää huomiota, ja silloin se alkaa häiritä. Onhan tämä ”komeasti” laulettu sen seurauksena.
1 piste.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti