tiistai 28. maaliskuuta 2023

Kylpylää ja kiisseliä

Uudet fyssarin jumpat sisältävät lankutusta päittäin ja sivuittain! Nauran. Nyt sitten lankutan ja sehän on helvettiä. Sehän se on coreharjoitus nro 1, ymmärrän, ja koville ottaa. Vapise, vatsalihas!


Lähikaupassa oli nippu raparperia! Nyt! Miksi luulin, että sen sesonki on kesäkuussa? Vingahdin ääneen kun näin sen. Tein heti kiisseliä.




Kun yritin ottaa jääkaapista laktoositonta kermaa, naapurin kissa heräsi olohuoneesta, riensi keittiöön, pomppasi tiskipöydälle ja melkein astui kiisselilautaseen, koska se heti haistoi, että kyseessä on nami-maitotuote. Sitten se kuumalla hengityksellä puhkui innoissaan käteeni, jossa oli se 2 dl pikku kermapurkki, ja hieroi siihen poskeaan. Voi hyvänen aika. Huusin (jostain syystä) saksaksi ”Hilfe!” miestäni apuun poistamaan kissan kermapurkistani.


Tämä nenä haistaa kaikki ruokatavarat ja yrittää nyysiä jämät.


Valo lisääntyy ja kellot käännettiin ja Keukenhof avautui, mutta sää pysyy ikävä kyllä tosi viileänä. Pohjoistuuli, pakkasyöt, raekuuroja.





Se iski taas, allergia-ajan fyysinen väsymys. Uuvahdan, nukahdan työpöytäni ääreen tai kotiin päästyäni heti alkuillasta. Tarvitsen kahvia tai kofeiiniporetta pysyäkseni hereillä töissä. 


Käsittämätön kevätväsymys. Jota käsitettä en aio tästä käyttää, koska kaikki siihen liitetty on kaukana minusta. Jos sanoo kevätväsymys, ihmiset ajattelevat jotain masennusta tai sitten lehdet ovat pullollaan sitä selitystä, että ”kun valo lisääntyy niin alat mennä myöhemmin nukkumaan ja sitten puuttuu yöunta”. Ei. Masennusta en ole nähnytkään, koska aloite- ja toimintakykyni vihdoin nimenomaan lisääntyy talven jälkeen. Ja menen nimenomaan tavallista aiemmin nukkumaan, koska nukahdan illallakin kesken. Eli saan entistäkin enemmän unitunteja, ja silti nukahtelen päivällä.






Kävimme kylpylässä. Pitäisi mennä useammin, varsinkin sen hirveän mustan talven keskellä. Aistielämys ja lämpöä. Olipa täynnä, mutta sekaan vaan. Kiva että bisnekset toimivat, jottei tarvitse pelätä, että pulju kaatuu konkurssiin. Selvisivät energiakriisistäkin aurinkokennoillaan.




Kylpylän bistrossa pääsin käyttämään lukulaseja, jotka ostin noin 3 markalla rautakaupasta. Ja nehän auttoivat. Uimareissulla käytän piilolinssejä, jotka eivät pärjää hajataitteisuutta ja ikänäköäni vastaan, joten niillä en näe lukea lähitekstejä, mutta uudet lukulasit korjasivat asian.




Osaan olla välittämättä tungoksista keskieurooppalaisesti sekä sopeudun nakukylpylään minuutissa. Se on sama, mitä sieltä tulee vastaan, kylpytakit päällä tai pyyhe puoliksi tai ei ollenkaan päällä; luovin vain virrassa ja katson, mistä mahtuu ohittamaan. 


Myös siinä olen keskieurooppalaistunut, että ei pulina häiritse. Tosi monessa saunassa ja jopa altaassa oli kyltti, että ”hiljaisuutta kiitos”, mutta niistä ei välitetä yhtään, vaan keskustellaan minkä ehditään. Edes se ei minua ärsytä, puhukoot jos puhututtaa.


Kylpylän aulassa oli ametisti.

ISO ametisti.


Verikokeen jonossa oli täyttä, mutta mukavaa. Yksi täti papatti, että ”onpa nämä nyt myöhässä, joku hoitaja sanoi että ovat kaksistaan, no nyt on sentään neljä huonetta auki, mutta noi miehetkin olivat jo 20 vaille vuorossa eikä vieläkään kutsuta, höh höh”. Sitten tädin numero tuli taululle ja yksi ukko kommentoi perästä, että ”pitipä valittaa kovasti” ja virnuilin, että ”mutta sehän auttoi, heti tuli vuoro”. 


Minä voisin valittaa lähinnä siitä, että pistostätini pisti huonosti ja minulla on valtava mustelma kyynärtaipeessa. 




Aloin digitoida eli näpytellä matkapäiväkirjaani arkistomateriaaliksi tietokoneelle. Raportoin siinä faktoja ja lukuja: kirjoitan uutisena, että ”kello on nyt 4 ja laiva lähtee klo 18.00 eli on 2 tuntia laivan lähtöön”. Joo, on jännää. Raportoin myös kaikkien hyttien ja hotellihuoneiden numerot.


Matkapäiväkirjasta selviävät myös matkat Silja Wellamolla ja Svealla ja sitten matka Maarianhaminasta Tukholmaan Viking Sallylla. Joka on se, josta tuli Estonia. Olen ollut sillä 1987. 



Sen jälkeen olin Birka Princessillä, jonka historian jatkon tarkistin netistä. No, se myytiin Kyprokselle ja upposi 2007 Santorinin edustalle 140 metrin syvyyteen. Matkustajat evakuoitiin ensin. Sinne meni sekin.




Puistossa oli lampaita ja karitsoja.


Viikon sääkuva.


2 kommenttia:

  1. En ole kirjoittanut muistiin yhtäkään laivaa, millä olen kulkenut Tukholman ja Turun väliä.Autoni Fahrtenbuch´iin olen kijoittanut ylös matka-aikoja ja kilometrejä ja laivojen lähtö- ja tuloaikoja muistakin Satamista Suomeen mukaan luettuna myös Gotlantiin ja Bornholmiin, mutta en laivojen nimiä.. Usein muutin kesäisin matkasuunnitelmia spontaanisti Ruotsissa. Viking Isabella jäi mieleeni, kun se oli upouusi ja viimeistelytöitä tehtiin vielä autokannella. Viking Sallykin jäi mieleeni, kun se oli huhtikuussa 1990 viimeisiä päiviä linjalla ennen kuin myytiin eteenpäin. Seuraavaksi kuulin Saksan uutisissa sen sitten uponneen Estonia-nimisenä. Järkytyin. Jossakin TV:n asiaohjelmassa joku asiantuntija selitti, miksi Sally oli kiikkerä. Sen jälkeen en kulkenut Meyer-Werfin valmistamilla laivoilla enkä nukkunut autokannen alla hytissä kahteenkymmeneen vuoteen. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin tulin jollakin laivalla Tallinnasta Tukholmaan ja menin valoisana kesäyönä kannelle pitämään henkilökohtaisen muistotilaisuuteni uppoamisaikaan suunnilleen uppoamispaikalle. Oli upea auringonlasku merellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinäpä olikin jänniä saaria, Gotlannilla ja Bornholmilla en ole ollut. Tosiaan nuorena sitä meni halvan hinnan perässä sinne autokannen ja vesirajan alle hyttiin ja kuunteli moottoria, eikä pelottanut kuin hieman. Estonia kyllä aina itkettää, kaunis ele sinulta pitää muistotilaisuus. Ehkä legendaarisin laivamatkani oli siskoni kanssa 90-luvulla Konstantin Simonovilla Pietariin jäiden kolistessa runkoon kevättalvella, ja myöhemmin laiva otettiin pois liikenteestä kun selvisi, että yhtiö oli täynnään jotain korruptiota ja rahanpesua...

      Poista