Matka osa 1 - kauhujen yö Tanskassa

Autolla Hollannista Saksan, Tanskan ja Ruotsin kautta Suomeen ja takaisin.

Paljon ei ollut musiikkia. Autossa emme kuunnelleet radiota, koska oli täysi keskittyminen ajon ilmiöihin. Oli monta kertaa Stauta Saksassa, pitkiä tietyömaita ja muuten vain ruuhkaista. Samalla tuli rankkasadekuuroja päälle ja Saksan kovan asfaltin pinnassa vesi suihkusi valkoisena niin ettei mitään nähnyt. Pian taas paistoi aurinko kirkkaasti ja piti ottaa aurinkolasit. Ja aikataulu oli uhkaamassa, lauttasatamaan ajoissa. 

Ajoin halki Ruhrin alueen ja pitkälti Bremeniä kohti, ja mieheni loput. Nopeasti vain vedettiin Brezeliä ja Snickersiä ja Apfelschorlea huoltoasemilta, ei ehditty syömään eikä myöskään löydetty sopivaa ruokaa silloin kun olisi ehkä ehtinyt, joten lopulta syötiin Tanskaan tultua Rødbyn kebab-pizzeriassa. Jossa väänsin tanskaa ja englantia sekaisin.

Tanska lähestyy.

Fehmarnin silta Saksassa.

Ainoat musiikit olivat se, että minulla soi päässä Level 42:n Lessons in love, ja se kun pizzeriassa pikkutyttö lauleskeli perheelleen Shakiran Waka wakaa (This time for Africa) pizzan ohessa. Saksan huoltoasemalla huomioni kiinnitti hiljaisuus: ei ollut taustaradiota päällä. Hollannissa on yleensä.

Tanska oli kuten muistimme: paljon keltaista maisemassa, viljapeltoja ja heinää. Kukkuloita, mutta ei korkeita.

Teillä näkyi turisteja: paljon saksalaisia ja tanskalaisia autoja, belgialaisia myös, jokunen suomalainen rekka ja 1 henkilöauto. Hollantilaisia oli ympärillämme lautalla heti ja koko ajan, ja motellissakin. Motelli oli vanha talo, mutta siistiksi siivottu.

Scandlines lastattiin Saksan Puttgardenissa, ulos tuli autojono ramppia pitkin, paljon saksalaisia asuntoautoja lomaltapaluussa. Laiva lähti ainakin 15 min aiemmin kuin aikataulun mukaan ja oli eri alus kuin varauslipussamme luki. Self-service oli nopea automaatti, joka sylki boarding cardin. 

Lauttasataman check-in.

On täälläkin jonkun verran tilaa autokannella.

Tanskan tulli ja poliisi oikein teki pistokokeita satamassa ja katsoi, kenet vinkkaavat läpi ja keneltä alkavat kysellä passia tai muuta. Aiemmin Saksan tulli penkoi yhdellä huoltoasemalla sveitsiläistä henkilöautoa.

Puttgarden-Rødby-lautat ovat symmetrisiä, kaksipäisiä, ohjattavissa molemmista päistä. Säästää kääntyilyn satamissa. Siksi kansikartassa voikin käyttää käsitteitä ”laivan eteläpääty” ja ”pohjoispääty”, koska ne pysyvät samana, ajoi se kumpaan suuntaan tahansa. 

Siellä oli jopa shop, josta ihmiset ostivat lavoja Carlsberg-tölkkejä, ja parfyymikaupassakin kävi väkeä. Usea kahvila ja ruokabaari oli. Ylin kansi jolle pääsi oli 6, ja autotkin olivat jo 4. kannella. 

Saksa huononee ja tanska paranee matkan edetessä. Joissain napeissa oli parempaa kieltä, ”Zum Öffnen drücken”.

Ulos pääsi sivuille, mutta ei keulaan/perään. Vähäsen se jopa heilui ja olin pettynyt itseeni, kuinka alkoi heikottaa heti 5 minuutin pienessä keinutusliikkeessä. Eli mitenköhän pärjään Siljalla?

Aamupalalla oli musiikkia. Tanskalaisia nykyartisteja tanskaksi, samaa poptyyliä kuin hollantilaiset nykyartistit. Sitten oli sellainen 80-kuvun kappale ja sellainen ääni, että sanoin: eikö tämä ole se bändi joka oli euroviisuissa? Oli se, Fyr og flamme, tunnistettavalla tyylillä ja uudella kappaleella. 

Omassa päässä soi Leevi and the Leavings: ”Olen kaivannut sinua Kyllikki, kun kohtalon tuulet kaarnalaivaa keinuttaa...” kun ajoin E4:sta Smoolannin metsissä.

Aamupala oli hyvä ja totesin, että Tanskassa ainakin asiat maistuvat selkeämmin ja ovat enemmän suolattuja kuin Hollannissa. Jo yksinkertaisen kebabpizzerian pizzan juusto on maukkaampaa Tanskassa kuin Hollannissa. Ja aamupalan tuotteet, jugurtti ja leipä ja juusto ja leikkeet ja voi, maistuivat minusta kaikki voimakkaammilta kuin kotipuolen ruuat.

Illalla/yöllä kävimme yönähtävyydessä. Eläintarha Krokodille Zoo oli yllättäen auki klo 22-00. Muutama muu turisti siellä oli vain, norjalaiset asuntoautolla ja tanskalaisia. Keskellä ei-mitään Eskilstrupissa eli 3 km meidän motellistamme. Ihan ihme, että miten niin täällä on oikea nähtävyys, mitäköhän tästä tulee vai onko tämä joku ihan amatööripaikka. No ei ollut, siellä pääsi yöllä kiertämään punaisen lampun kanssa (joka ei häiritse eläinten yönäköä) trooppisen kasvihuoneen ja etsimään terraarioista ja lammikoista krokotiilejä, alligaattoreita ja kaimaaneja. 

Niitä oli vaikka kuinka monta lajia, niillä oli omat betoniset tarhat joissa ne pääsivät veteen ja tukkien väliin, ja kasvit kasvoivat ja hyönteiset (torakat!) vilisivät kasvihuoneen kuumassa ilmastossa ylhäällä roikkuvissa köynnöskasveissa ja lattian sahanpuruilla. Muutama käärme oli terraarioissa myös. Sellaiset 3-4-metriset krokotiilit tuijottivat panssarilasin läpi suoraan kohti kun katsoin lampulla. Hengenvaarallisia eläimiä. Vähän horror. 

Ulkona kävi kylmä tuuli, onneksi oli tuulitakki. Kuu loisteli pilvenriekaleiden välistä. Ulkona oli tarhat puuleopardille, puumalle, jollekin näätäeläimelle, kilpikonnille ym. Ja lintuja, papukaijoja, seeprapeippoja olisi ollut mutta ne olivat yöllä pesässä nukkumassa. Puuma sirkutti yössä, se suorastaan lauloi kuin lintu kun se huuteli toisen tarhan toiselle puumalle korkealla äänellä. 

Selvisi, että siellä tehdään krokotiililajien säilyttämistyötä ja he ovat ihan eksperttejä alallaan. Hoitaja teki ruokintakierroksen ja kertoi tanskaksi siis loputtomasti joka eläimen luona, enkä todellakaan aio teeskennellä, että ymmärtäisin yhtäkään sanaa puhutusta tanskasta paitsi lainasanat, koska ei todellakaan, ei millään, saanut kiinni mitä hän kertoo. Tekstin ymmärtäminen taas ei ole ongelma.

Lopuksi seisoimme sisällä aulassa ja hoitaja otti pythonin terraariosta kaulalleen kiemurtelemaan, kukaan ei halunnut pidellä sitä. Pari torakkaa kipitti aulassakin ja jos hoitajat näkivät sellaisen lattialla, he astuivat päälle saappaalla ja liiskasivat sen. Ällöä. Kuulemma nämä trooppiset torakat ovat tarkoituksella siellä, koska tarhassa on myös kääpiöapinoita, jotka syövät niitä koko ajan. Ja nämä eivät kuulemma selviydy ulkona, jos sieltä joku karkaisikin. Hmmh. Ihmiset olivat hieman paranoidina niistä torakoista ja ravistelivat takkejaan ja lahkeitaan, koska ihan kuin joku ryömisi siellä... 

Lopuksi hoitaja haki nuoren kaimaanin käsiinsä. Jokainen kokeili, miten sillä on selässä panssari, paksut kovat suomut, mutta mahapuolella aivan ohut ja pehmeä iho.

Se oli jokseenkin surrealistinen kokemus, pimeässä myrkkykäärmeiden ja torakoiden välissä, hengenvaarallisten eläinten pelossa, keskellä yötä, keskellä aivan tyhjää maaseutua.

Menoks

Syödään vikoja jämiä loppuun, ettei mitään pilaantuvaa jää loman ajaksi. Vielä on vika palanen voita, jotta saisi sitten pestyä koko voikipon. On vika vanukas, vikat retiisit, vika suolakurkku ja vikat kirsikkatomaatit. Ja vika pala sinihomejuustoa.

En tajua mitään enää kissoista, kun yhtäkkiä se, mitä rapsuteltiin, joka oli "pieni Dorusin kaksoisolento”, olikin siis itse Dorus uusimman havainnon mukaan. Viimeksi rapsuteltiin sellaista, jonka luultiin olevan ei-Dorus. Dorus taas on aina vetäytynyt kauemmas minusta, jos olen yrittänyt pysähtyä sen luo. Olen nyt vuoden luullut, että niillä on kaksi kissaa, jotka näyttävät samalta ja aina erotellut, että nyt toi on Dorus ja toi ei. Just vasta luulin, että Dorusta ei pääse silittämään vaan että silitin toista ystävällistä, ja nyt ne ovatkin sama henkilö.

Sitten se oli niin beibinä nojaamassa käsiini jalkakäytävällä. Kuulin ekaa kertaa koskaan pienen pienen ”mau”-äännähdyksen siltä. Aivan hento ja korkea vinkaisu. Dorus ei paljoa puhele.

Nyt ollaan sen henk koht kavereita. Mutta just lähdetään matkalle. Sanoin, että heti kun tullaan takaisin, niin ihan ekaksi silitetään sua.

Keskiviikkona oli herätyskello, koska kaakeloija (3. yritys) oli tulossa kymmeneltä. (1. yritys oli se, kun kaakelimieheltä hajosi auto ja hän joutui perumaan. 2. yritys oli se, että mieheni odotti sovittuna aikana, ketään ei kuulunut, soitti keskukseen, ja siellä selvisi, että paikalle oli varattu ihan väärä korjaaja, joka ei tee kaakelointeja. Eikä ketään kiinnostanut soittaa ja ilmoittaa asiakkaalle, että turhaan istut ja odotat, koska tapahtui virhe ja ketään ei tänään tule ja täytyy taas suunnitella uudestaan.) 

Kaikenlaiset putkimiehet tulevat meille aika usein jo ennen sovittua aikaa, jopa puoli tuntia aiemmin, joten en uskaltanut ihan viime tippaan nukkua. Päätäkin alkoi jomottaa aamuvarhain häiritsevästi niin että luovutin jo kahdeksan jälkeen. Olin rättiväsynyt mutten pystynyt enää nukkumaan. Makasin alakerrassa vielä joogamatolla plättynä, yritin rentouttaa jumittavaa niskaa ja toivoin, että jos edes minuutin pikanukahduksen saisi niin että jaksaisi olla olemassa.

Mutta kaakelihomma hoitui ja siinä kesti vaikka kuinka kauan ähertää materiaaleja mittoihin sopiviksi. Sitten alkaa olla pakko tarjota kahvia täkäläisittäin. Tajusin, etten ole edes yrittänyt keittää kahvia sen jälkeen kun hankittiin sähköinen kahvimylly ja papuja. Papuja mitataan grammalleen keittiövaa’alla ja lasketaan taulukosta sekunnit, kuinka kauan pitää pyörittää myllyä. Silti se tuntui iiseimmältä osuudelta, kun sitten pitäisi vielä tietää, paljonko koneeseen tungetaan vettä suhteessa papuihin. Sain mieheltäni avuksi pari määrettä ja onnistuin tekemään kahvia.

Kaihdinkyyläri iskee. Yhtaikaa tekninen firma ja jäteauto kadulla, nyt menee jännittäväksi elämä.

Huomenna aikaisin karavaanimme eli täyteen pakattu henkilöauto lähtee liikkeelle. Päivässä Tanskaan saakka. Sieltä päivässä Jönköpingiin saakka. Familjen Ericssons City Hotel ilmoitti juuri muuttaneensa nimensä: ei olekaan vissiin enää Familjen Ericsson puikoissa, kun se poistettiin nimestä. Ruotsin hotelleista tulee sähköposteja varaajalle eli miehelleni. ”No nyt täällä on meili. Ruotsiksi. Lue tämä.” 

Sitten kaksi päivää Tukholmaa, sitten Silja Line. Puolitoista viikkoa Suomea ja aikamoinen hulina päällä. Tästä tuleekin megasosiaalinen tapahtuma, siis koko ajanjaksosta. On kirjaesittelyä ja kirjahaastattelua, ja molempiin tilaisuuksiin kehkeytyy samalla pienimuotoinen luokkakokous, kun kaikki paikan päällä asuvat ja kynnelle kykenevät tulevat. Kahvitellaan sukulaisten ja ystävien kanssa ja retkeillään perheen parissa.

Tässä linkit tilaisuuksiin:

Kirjastolla 19.7. klo 17 https://tapahtumat.hyvinkaa.fi/fi-FI/page/62bc0a528f5fa22cb496dcb6

Arkikulta-kahvilassa 20.7. klo 15 https://www.facebook.com/events/559627708921460

Takaisin sitten Kalmarin kautta, ja Odensen lähellä yövytään myös, ja sitten viimeinen pysäys Bremenissä, koska ei jaksa ajaa keskeltä Tanskaa kotiin saakka putkeen.

Äh, nyt se sää onkin vähän viileämpi ekoina päivinä kuin suunnittelin. Ehkä pitäisi vaihtaa hame housuihin ja t-paita pitkähihaiseen tai ottaa ainakin neuletakki päälle... ym ym. Aargh aargh, tämä säätö vaan jatkuu. Ja hemmetti, sandaalit pitää varmaan vaihtaa sukallisiin kenkiin. Jos tämä on tällaista koko ajan niin jee. Onks mulla ylipäätään liikaa hameita ja t-paitoja ja liian vähän housuja ja pitkähihaisia. Ömmmmmh. 

Joka päivälle riittää joko ajokilometrejä tai intensiivistä ohjelmaa, joten blogin pariin en usko pääseväni reissun aikana. Instagramiin laitan varmasti kuvia matkan varrelta. Palaan elokuussa tälle foorumille kertomusten ja kuvien kera.

Pakkausta ja paikallisuutisia

Yläkerrassa on 28,6 astetta ja mä silitän paitoja. Jee jee. Ei aina voi valita, milloin silittää ja milloin voi ”venttaa viikon”, jos pitää esim. pakata vaatteet matkaa varten. Sitä paitsi meiltä ei kuumuus ihan heti lopu.

Mitä helv. Pattitilanne. Kengät ja vaatteet matkalle? Tein muka valinnan kaikista mukaan tulevista vaatteista ja ne mahtuvat just just omaan vaatelaatikkooni, jolle on varattu tila autosta. Sitten pitäisi mahtua vielä kengät ja takki ja aurinkohattu ja -huivi. Kaikkea on varmaan liikaa, mutta kun pitää varautua sekä siihen että on 21 päivää mahdollisesti hellettä, tai että 21 päivää on viileää ja sataa, koska god knows. Kuka voi ennustaa 3 viikon sään 4 eri maahan?

Ongelmat: varastovaatteeni eivät mahdukaan B-laatikkoon. Varastovaatteet = esiintymismekko kirjastolle, jota ei käytetä sitä ennen; olohousut lähinnä Hyvinkäälle, t-paita joka toimii yöpukuna silloin kun yöpukua pestään tai ilta-asuna. Takit eivät mahdu B-laatikkoon ainakaan; takit ja aurinkohattu ja -huivi ovat irrallaan autossa jossain. B-laatikko = jaettu kenkä- ja alusvaatevaraston laatikko josta saan täyttää 50% ja mies 50%. Kengissä ei ole ratkaisua vieläkään ja minimaalisella on mentävä. Noi liilat pussihousut on kyllä aika rumat. Vaihtaa vihreisiin housuihin? Jotka on kans rumat. Ratkaisuja: vähentää joku vaate? Vähentää kenkä? Käyttääkin toista mekkoa esiintymiseen eikä juhlamekkoa joka on melko identtinen! Entä mahtuukohan oikeasti kaikki kosmetiikka yöpymislaukkuuni vaatteiden lisäksi??

Aargh aargh. Aargh!

Lomavalmisteluihin kuuluu testata, mitkä kengät kestävät pitkää kävelyä.

Ja täällä kun marinoituu 29 asteessa niin ei pysty kuvittelemaan, että joskus voisi olla viileää / sateista / pilvistä ja sellaistakin varten pitäisi pakata vaatteita.

Josko piirros jäisestä viimasta vuorilla viilentää?

Olin uimassa yksin. Visioin hellepäivän, jossa istun filtillä varjossa ja käyn pulahtamassa. Sain luettua 2,5 naistenlehteä. On aika suorittaa kesää, koska on parhaat säät ja auringonpaiste. Ja aika tikittää lomalle lähtöön. Jos parit terdet vielä ehtisi kotikylällä sitä ennen. 

Vähän punerruin selästä ja rinnuksilta uimalassa ikävä kyllä, vaikka olin 95% ajasta varjossa. Kyllä se aina polttaa, vaikka hetken vaan olisi paljaana. Ne olivat vain  uintireissut ja se kun kuljin rannan halki vessaan ja takaisin 2 kertaa, pari minuuttia per reissu. Olisin silloin voinut laittaa huivin harteille ja nyt tiedän, että olisi pitänyt. Aurinkosuoja-metodiarsenaalini, jonka olen kehitellyt ihan todellisesta tarpeesta vuosien myötä, on täyttä asiaa. On oltava kaikkialla aurinkohattu ja suojahuivi mukana, ja niitä on käytettävä.

Juustokeksi eväänä.

Naistenlehti konfrontoi.

Vaihdoin vettä lintujen kylpyammeeseen ja siinä kellui sellanen kovakilpinen lude selällään. ”No voi harmi, nytkö se bugi kuoli.” Olin siinä jo hautajaispuhetta pitämässä, että ei ollut tarkoitus, että vati aiheuttaa kuolemia. Nostin ruumiin kasvin lehdellä varovasti vedestä. Heti kun ötökkä osui pöytään, se ponkaisi siitä kaaressa metrin ylöspäin ja kaksi metriä sivuttain pusikkoon. Viuh. Ei ollutkaan bugi kuollut. Pelastin hengen.

Ajoin autolla Venrayn laitamilla, jonotin risteyksessä. Näin, kun vasemmalta tulevat autot kiemurtelivat väistääkseen keskellä kaistaa makaavan tumman esineen. Pääsin ajamaan ja näin vierestä, että se oli kusluikkari eli tyypillinen miesten muovisandaali. Näin myös, että sandaalin pari makasi jonkin matkan päässä tien laidassa. Ja sitten näin, että kenkää lähestyi autonromu itäeurooppalaisissa rekkareissa. Autossa oli useita miehiä, se jarrutteli ja pysähtyi puoliksi tielle. Ovi raottui ja autosta kurkottui miehen käsi poimimaan sandaalin, ja sitten jatkettiin matkaa seuraavalle. Mikä kaaos. Nauroin kovasti. Kaveri ojentanut helteessä jalkansa takaikkunasta ulos ja kengät pudonneet? Tai jotain.

Töissä juhlittiin, kun työkaveri oli ollut 10 vuotta firmassa ja sai HR:ltä kukkia ja sertifikaatin ja lahjakortin ja Teams-soiton managerien kesken. Useimmat juhlatoimenpiteet tulivat kuvaan vasta sen jälkeen kun minä olin ollut 10 v. Minä sain sertifikaattini ja varmaan lahjakortin, mutta ei ollut managerin ja HR:n huomiota juhlakokouksessa eikä varsinkaan kukkakimppua, en ole saanut kukkakimppua koskaan. No, juhlakalu itse oli hoitanut meille skumppapullon ja pikku suklaata ja alkoholitonta olutta, joita jaettiin muovimukeihin.

Mitäs siinä vitsailtiin, kaikkea sekavaa. Tuli puhe ranskalaisesta omistajafirmasta tietty, ja siitä että tänään on ”virallinen Comic Sansin päivä”. Kaikki graphic designerit järkyttyneinä. Tosin yksi huomautti, että tutkimuksen mukaan Comic Sans on lukihäiriöiselle erittäin helppo kirjasin lukea, päihittää monet muut. Mielenkiintoinen tieto. 

Hahmottelimme, mitä kaikkea voisi laittaa Comic Sansilla ja ehdotin, että kirjoitetaan omistajayhtiön logo sillä esitteeseen ja lähetetään Ranskaan. 

- Sit sieltä tulee aika pian hätäsoitto tänne, että mitä te puuhaatte.

- Pomot hyppäävät helikopteriin ja suuntaavat tänne samantien.

- Joku huutaa parkkipaikalta että ”Ranskalaiset tulee!”

- Niillä on patonkeja!

- And they are not afraid to use them!

Sitten laitettiin vielä kesähittejä soimaan. YMCA, Boogie Wonderland, Wake me up before you go-go, Never gonna give you up, I like to move it...

Tuuliviirinä on lehmä.

Hollannin maanviljelijät ovat raivoissaan ja pitävät mielenosoituksia ja traktorimarsseja ympäri maata. Hallituksen typpipäästölinjoista ja vaatimuksista vähentää karjatilallisia puoleen entisestä monilla alueilla. Torstaina illalla kuulin tööttäystä ainakin tunnin ajan ja ihmettelin sitä, yksi arvaus oli että onko täälläkin traktorit ja mielenilmaus. Oli. Paikallismediassa oli kuva, kun ne olivat kokoontuneet kunnantalon eteen.

Töissäkin on lehmä.

Uutisissa oli myös, että poliisi oli suorittanut nopeusmittausta moottoritiellä huoltoaseman kohdalla ja jakanut 425 ylinopeussakkoa kolmessa tunnissa torstai-iltana. Ajoin siitä myös ohi juuri siihen suuntaan. Meillä saa ajaa vain 100 km/h päiväsaikaan. Olin sattumalta kiinnittänyt huomiota siihen, että tällä kotimatkalla erityisen moni ohitti minut erittäin selkeää ylinopeutta ajaen, suhahti ohi vasemmalla kaistalla. Ne ainakin joutuivat tutkaan kaikki. 

Tietääkseni itse ajoin huoltoaseman tienoilla kiltisti korkeintaan maksimia tai todennäkösesti sen alle. Käyttämäni maksiminopeus on mittarissa 104,50 km/h, mikä tarkoittaa mittarivirheen ja poliisin marginaalin poislaskemisen jälkeen tulokseksi 100,00, josta ei saa sakkoja. Mutta ennen huoltoasemaa vasen kaista alkoi tökkiä ja näin, että edessä siirtyi rekka oikealta kaistalta vasemmalle, jolloin ajattelin, että turha minun on mennä sinne ohituskaistan jonoon tunkemaan, kun ei siellä etene ja lähden liittymästä piakkoin. Köröttelin siinä oikean kaistan jatkeena alle satasta muistaakseni.

Ja jos muistan väärin, kirje tulee postiluukusta itsestään.

Pyöräily on mukavampaa.

Varoitus yllättävistä eläimistä tiellä.

Sille täytyy nauraa, kun ihmiset kiroilevat myös maanteiden kiinteitä nopeustutkia ja että ne pitäisi muistaa ja jos ei jarruta niin sakot tulee ja on niin hirveän kallista... kun oikeasti sakkojen välttämiseen ei tarvita mitään muuta kuin se, että ei aja ylinopeutta. Onko sitä ihan pakko ajaa? 

Tästä kettuiluna on ollut mediassa parikin kertaa sellainen muka-virallinen lehtijuttu, jossa mainostetaan klikkiotsikolla, että ”katso tästä mullistava tanskalainen metodi ylinopeussakkojen välttämiseen!” Ihmettelee, että mitä nerokasta ne muka ovat nyt Tanskassa keksineet, ja sitten tekstissä lukee, että ihmeellinen keino on se, että noudattaa nopeusrajoituksia. Kas, sakkoja ei tule. Hee hee. Mullistava tanskalainen keksintö joo.