Menoks

Syödään vikoja jämiä loppuun, ettei mitään pilaantuvaa jää loman ajaksi. Vielä on vika palanen voita, jotta saisi sitten pestyä koko voikipon. On vika vanukas, vikat retiisit, vika suolakurkku ja vikat kirsikkatomaatit. Ja vika pala sinihomejuustoa.

En tajua mitään enää kissoista, kun yhtäkkiä se, mitä rapsuteltiin, joka oli "pieni Dorusin kaksoisolento”, olikin siis itse Dorus uusimman havainnon mukaan. Viimeksi rapsuteltiin sellaista, jonka luultiin olevan ei-Dorus. Dorus taas on aina vetäytynyt kauemmas minusta, jos olen yrittänyt pysähtyä sen luo. Olen nyt vuoden luullut, että niillä on kaksi kissaa, jotka näyttävät samalta ja aina erotellut, että nyt toi on Dorus ja toi ei. Just vasta luulin, että Dorusta ei pääse silittämään vaan että silitin toista ystävällistä, ja nyt ne ovatkin sama henkilö.

Sitten se oli niin beibinä nojaamassa käsiini jalkakäytävällä. Kuulin ekaa kertaa koskaan pienen pienen ”mau”-äännähdyksen siltä. Aivan hento ja korkea vinkaisu. Dorus ei paljoa puhele.

Nyt ollaan sen henk koht kavereita. Mutta just lähdetään matkalle. Sanoin, että heti kun tullaan takaisin, niin ihan ekaksi silitetään sua.

Keskiviikkona oli herätyskello, koska kaakeloija (3. yritys) oli tulossa kymmeneltä. (1. yritys oli se, kun kaakelimieheltä hajosi auto ja hän joutui perumaan. 2. yritys oli se, että mieheni odotti sovittuna aikana, ketään ei kuulunut, soitti keskukseen, ja siellä selvisi, että paikalle oli varattu ihan väärä korjaaja, joka ei tee kaakelointeja. Eikä ketään kiinnostanut soittaa ja ilmoittaa asiakkaalle, että turhaan istut ja odotat, koska tapahtui virhe ja ketään ei tänään tule ja täytyy taas suunnitella uudestaan.) 

Kaikenlaiset putkimiehet tulevat meille aika usein jo ennen sovittua aikaa, jopa puoli tuntia aiemmin, joten en uskaltanut ihan viime tippaan nukkua. Päätäkin alkoi jomottaa aamuvarhain häiritsevästi niin että luovutin jo kahdeksan jälkeen. Olin rättiväsynyt mutten pystynyt enää nukkumaan. Makasin alakerrassa vielä joogamatolla plättynä, yritin rentouttaa jumittavaa niskaa ja toivoin, että jos edes minuutin pikanukahduksen saisi niin että jaksaisi olla olemassa.

Mutta kaakelihomma hoitui ja siinä kesti vaikka kuinka kauan ähertää materiaaleja mittoihin sopiviksi. Sitten alkaa olla pakko tarjota kahvia täkäläisittäin. Tajusin, etten ole edes yrittänyt keittää kahvia sen jälkeen kun hankittiin sähköinen kahvimylly ja papuja. Papuja mitataan grammalleen keittiövaa’alla ja lasketaan taulukosta sekunnit, kuinka kauan pitää pyörittää myllyä. Silti se tuntui iiseimmältä osuudelta, kun sitten pitäisi vielä tietää, paljonko koneeseen tungetaan vettä suhteessa papuihin. Sain mieheltäni avuksi pari määrettä ja onnistuin tekemään kahvia.

Kaihdinkyyläri iskee. Yhtaikaa tekninen firma ja jäteauto kadulla, nyt menee jännittäväksi elämä.

Huomenna aikaisin karavaanimme eli täyteen pakattu henkilöauto lähtee liikkeelle. Päivässä Tanskaan saakka. Sieltä päivässä Jönköpingiin saakka. Familjen Ericssons City Hotel ilmoitti juuri muuttaneensa nimensä: ei olekaan vissiin enää Familjen Ericsson puikoissa, kun se poistettiin nimestä. Ruotsin hotelleista tulee sähköposteja varaajalle eli miehelleni. ”No nyt täällä on meili. Ruotsiksi. Lue tämä.” 

Sitten kaksi päivää Tukholmaa, sitten Silja Line. Puolitoista viikkoa Suomea ja aikamoinen hulina päällä. Tästä tuleekin megasosiaalinen tapahtuma, siis koko ajanjaksosta. On kirjaesittelyä ja kirjahaastattelua, ja molempiin tilaisuuksiin kehkeytyy samalla pienimuotoinen luokkakokous, kun kaikki paikan päällä asuvat ja kynnelle kykenevät tulevat. Kahvitellaan sukulaisten ja ystävien kanssa ja retkeillään perheen parissa.

Tässä linkit tilaisuuksiin:

Kirjastolla 19.7. klo 17 https://tapahtumat.hyvinkaa.fi/fi-FI/page/62bc0a528f5fa22cb496dcb6

Arkikulta-kahvilassa 20.7. klo 15 https://www.facebook.com/events/559627708921460

Takaisin sitten Kalmarin kautta, ja Odensen lähellä yövytään myös, ja sitten viimeinen pysäys Bremenissä, koska ei jaksa ajaa keskeltä Tanskaa kotiin saakka putkeen.

Äh, nyt se sää onkin vähän viileämpi ekoina päivinä kuin suunnittelin. Ehkä pitäisi vaihtaa hame housuihin ja t-paita pitkähihaiseen tai ottaa ainakin neuletakki päälle... ym ym. Aargh aargh, tämä säätö vaan jatkuu. Ja hemmetti, sandaalit pitää varmaan vaihtaa sukallisiin kenkiin. Jos tämä on tällaista koko ajan niin jee. Onks mulla ylipäätään liikaa hameita ja t-paitoja ja liian vähän housuja ja pitkähihaisia. Ömmmmmh. 

Joka päivälle riittää joko ajokilometrejä tai intensiivistä ohjelmaa, joten blogin pariin en usko pääseväni reissun aikana. Instagramiin laitan varmasti kuvia matkan varrelta. Palaan elokuussa tälle foorumille kertomusten ja kuvien kera.