Hankaluuksia

Äh. Tapahtuu kaikkia pelottavia juttuja. Moottoritiellä autoon tuli ääni. Jokin alkoi väpättää ja laahata edessä ja sitä kesti koko loppumatkan. Ajoin saman tien tuttuun korjaamoon. Omistaja teki koeajon ja ajoi auton halliin ”puhallettavaksi”. Jollain paineilmalla tuulettimesta lensi esiin sorakivi. Ehkä se oli se?

No ei ollut. Ääni jatkui heti seuraavalla ajolla. Seuraavalla korjauskerralla ne luulivat ääntä lerpattavaksi tuulilasin tiivisteeksi ja teippasivat sen kokeeksi.

Ei se ole sekään. Huoh. Mieheni tuli mukaan moottoritielle koeajoon ja äänitti kännykällä vikaäänen. Soitin korjaamolle ”mulla on teille yks mp3” ja lähetin minuutin pätkän äänitiedostoa. Se oli kuulemma ihan hyvä vihje.

Kolmas kerta korjaamolle. Omistaja otti öljyisillä käsillään avaimen vastaan. Onhan se niin pirullisen hankala tehtävä, että ”etsi joku mistä tulee ääntä”. Enkä voi antaa heidän etsiä turhaan päiväkausia, koska minä maksan ne työtunnit vaikkei tulisi tulostakaan.

puska

Sahasimme etupihan havupallopensaan pois, koska se leveili kävelytielle ja oli aikansa elänyt ja kuivahtanut. Seuraavaksi minun piti etätyöpäivänä vastaanottaa juuren poistaja, sama äijä joka poisti aiemmin meiltä isot sypressit. Onneksi laitoin herätyskellon varuiksi erityisen aikaisin, koska hän tuli puoli tuntia etuajassa. Minulla oli sentään jo vaatteet päällä. 

Puutarhuri muisti, että olin suomalainen. ”Seuraavaksi sitten vähän jyrisee”. Okei, selvä, ovi kiinni. Jyrsivällä masiinalla pilkkoi kannon ja juuret tuhannen silpuksi. Maksoihan se jotain, mutta säästi sen, että olisimme käsisahailleet ja kiskoneet kantoa ja juuria viikon verran itse ja niksauttaneet selkämme noidannuoleen sen kanssa. 

Sen sijaan takapihan hortensia on hempeä.

kampaaja

Kolmas pelottava on se, että oma kampaajani joutuu ottamaan taukoa töistä terveysongelmien takia ja suunnitellut ajat eivät toteudukaan. Muut tiimiläiset yrittävät tunkea minut johonkin väliin. Oli sittenkin enneuni, että tukkaani ei saada hyväksi ennen kirjailijaesiintymisiä, perkele. Pitää kuulostella, selviävätkö he lisäasiakkaista ollenkaan vai onko niillä ihan paniikki siellä.

Pyöräilin keskustaan hellepäivänä. Muut kampaajat tekevät enemmän vuoroja ja yrittävät paikata. Neuvoin, miten henk. koht. kampaaja oli aina tehnyt blondeeraukset alumiinifoliolla. Ja osasivat laittaa siniset värit ja leikata.

viemäriputki

Ja sitten tulivat vielä putkiäijät romuttamaan yläkerran kylppärin nurkan kun välillä suihku kurluttaa, koska kuulemma ilmanpoisto ei toimi. 3 vuotta sitten siihen vasta kaakeloitiin kylppäriremontissa uusiksi se putken nurkkaus ja nyt niiden pitää purkaa se ja laittaa uusi. Aina jotain tällaista turhaa meneillään. Putkimies oli jo, seuraavaksi erikseen kaakelit.

Ai hitto kun naurattaa. Naurattaisi jos ei itkettäisi. Valmisteltiin kaikki siihen, että klo 7.30 kaakelimies tulee. Laitoin herätyskellon 6.45, kamala aika. Ja miehellä on vapaapäivä ja saisi nukkua paitsi että piti nousta myös seitsemältä tämän takia. 

Kaiken kukkuraksi ensimmäinen asia mitä näen verhon raosta ukkosyön jälkeen on se, että naapurin iso aurinkovarjo makaa taas päällään keskellä meidän pihaamme. Voisiko sen vaikka joku kerta sulkea tai kiinnittää silloin kun on tulossa ukkosmyrsky.

Lähden töihin erikoisen aikaisin. Kohta tulee mieheltä viesti, että asentajalta on hajonnut auto ja hän seisoo jossain tienlaidassa odottamassa. Siirretäänkin aika viikolla. Onneksi sentään myöhemmäksi, ettei tarvitse enää kuudelta nousta sen takia.

hammas

Mieheni kävi hammaslääkärissä, koska hammasta kolotti, ja siitä tuli juurihoito. Alkoi ihan arvaamatta eikä röntgenissä näkynyt, mutta oikea kohta löytyi nopeasti tutkimalla. 

Muistan ikuisesti sen, kun kävin aikojen alussa Saksassa päivystävällä hammaslääkärillä jonain sunnuntaina, ja hän samantien poisti tulehtuneen hermon hampaan sisältä. Sitten hän kysyi: ”Haluatko nähdä hermon?” Mietin, että mikäs siinä, ei sellaista usein saa nähdä. Ja siinä se makasi tarjottimella paperin päällä, yllättävän paksu matonen.

ötökkäverho

Kärpäs- ja hyttysaika on käynnissä, mutta ötökkäverhoa ei ole juuri nyt pihaovessa, koska mies astui sen helmojen päälle (taas) ja se repeytyi. Meillä hajoilee kärpäsverhoja parin vuoden välein, kun ne jäävät oven väliin tai takertuvat välistä kulkeviin ihmisiin ja polkupyöriin. Uusi yritys tulee postissa. 

lääkkeet

Lääkärin soittoaika. Piti saada kaikki reseptilääkkeet haettua varastoon, että riittää yli lomien. Lääkärin migreenitsekkaus jepu jepu. Sanoin, että tilanne on ”stabiili, mutta surkea” ja nauroin päälle.

ahistus

Pelottaa, mitä tapahtuu autolle kun se on taas korjaamolla eivätkä ne osaa korjata sitä. Kävin apteekissa mutta reseptiäni ei oltu vielä käsitelty. Pihapöytä rapistuu ja pitäisi etsiä uusi joskus, ja millä senkin kuljettaa jos pöytälevy ei mahdu autoon. En pääse ostamaan kahta uutta kesäkukkaa kun auto on korjaamolla eikä kuulu. Ötökkäverho, joka tilattiin netistä, on katkennut kuljetuksessa ja pitää stressata, miten sen voi lähettää takaisin. Saadaan taas olla pahalla tuulella siitä, kun kaikki kusee ja kuriirit kusee. Yritetään asioita mutta ne eivät toimi, miksi aina.

Se on katki.

ratkaisuja

Vihdoin korjaamo soitti. Löysivät vian. Moottorin alta löytyi joku alustan suojakuori, joka oli repeytynyt ja jonne pääsi tuuli sisään. Se selittää, että se väpätti. Ja se on jollain niiteillä tai tulpilla kiinni pisteittäin ja niitä oli hävinnyt. Se selittää sen, että kuulin ainakin kaksi kertaa mutkaa ajaessa äänen, jossa pieniä osasia poukkoilee jonkin laatan päällä plong, pom, pom.

Laittoivat uuden kuoren. Olin menossa maksamaan tiskille, mutta pomo sanoi, että ei maksa mitään. Ja minä kun olin tarkistanut tiliä etukäteen, että onhan varmasti rahaa maksaa korjaus. No maksoin sentään edellisellä kerralla jotain turhista tiivistekumien tsekkauksista.

Hain sen auton kävellen, toinen kerta kun vaellan sinne hellehatussa kuuman saharan aavikon halki 15 min. Oikeasti se oli hauskaa ja tulipahan käveltyä. Tuntuu uroteolta, josta olla ylpeä, mutta ei sinne nyt niin hirveä matka ole. 

Ehdin sieltä suoraan kukkaostoksille. Hankin uuden metalliämpärinkin eli pienen söpön kukkaruukun. Hankin kukkia, jotka kestävät paahdetta ja palvelevat pörriäisiä: laventelia ja pientä sinistä lobeliaa.

Tankkaus. Enpä ole ennen kokenut, että saan Suzukin tankkiin mahtumaan 86 euroa! Päivittelin sitä oikein ääneen, mutta rauhallisesti, kohtaloon alistuen. Vieressä tankkaava mieskin tervehti kohteliaasti tullessaan siihen. Siellä oli sellainen fiilis, että ”vertaistukiryhmä kokoontuu bensapumpulla”, kaikki samassa veneessä, omaisuus valuu hurjaa vauhtia tililtä tankkiin.

Saatiin korvaava ötökkäverho. Näyttää serpentiiniltä, kun ohuet muovilerpakkeet tulevat tiiviiltä rullalta. ”Toista se oli 70-luvulla, silloin nauhat olivat 10 kertaa paksumpia ja haisivat kilsan päähän muovilta, eikä tullut kiharaa.” Näitä pitää kuulemma kuumentaa föönillä, jotta ne suoristuvat. Tässä nyt sitten föönailen.

Helteitä

Perjantai-illan helteessä söimme kahvilan terassilla lähes keskellä kävelykatua. Ruokaisien salaattien lisäksi siellä tarjoillaan macaronseja. Onneksi se on perjantaisin illallakin auki.

Katolla istuivat ensin naakat läähättäen helteessä ja sitten sepelkyyhky laihana, ja kunnan laittamien koristelyhtyjen välissä kadun päällä narulla istui varpunen, myös laiha kuumuudesta.

Uimassakin kävimme viikonloppuna, vasta viiden jälkeen iltauinnilla, koska aurinko paahtoi päivällä liikaa. Leirintäalueen lätäkölle ei pääse, koska he ovat aina juuri sulkemassa silloin kun me yritämme. Puhelimessa sanovat, että klo 20 saakka saa jäädä uimaan jos tulee ennen klo 18; mutta tiskillä sanotaan, että ”me suljetaan kyllä ihan kohta klo 18.” 

Pienen automatkan päässä on hiekkaranta, joka on ilmainen ja aina auki. Siellä oli tietysti bileet, kaikenlaiset uimapatjat ja uimaeläimet ja pallopelit ja marokkolaisten vesipiiput (viime vuonna siellä oli myös puolalaisia kausityöläisiä vodkapullo kädessään kahlaamassa vedessä), ja aina se pakollinen nuorisoporukka, jonka mielestä heidän tulee viihdyttää koko rantaa soittamalla teknoa täysillä. Mutta oli ihanaa päästä veteen.

Päivällä olimme hiljaa sisällä varjossa verhot kiinni ja termostaatin näyttämä sisälämpötila kohosi 26:sta kohti 27:ää. Koko viikonlopun saimme katsoa telkkarista livekonsertteja Pinkpop-festivaalilta. Vähän kuin olisi mukana festareilla itse. Hyviä ja yllättäviä uusia tuntemattomia bändejä. Ja vanhoja tuttuja kuten Metallica. Mikä hiki siellä, aurinkoisella kentällä 33 asteen helteessä, vettä jaettiin ylimääräisesti.

Ranskassa ja Espanjassa on ollut yli 40 astetta. Työkaveri oli käväissyt Sevillassa lomalla, postaili kuvia uima-altaasta, mutta jo maanantaina ilmestyi töihin kertoen ”oli yölento ja sekin myöhästyi, olin kolmelta yöllä kotona”. Ai niinkö hän sen tekee, ehtii kipaista useammin minilomalle, jos juoksee töistä suoraan lentokoneeseen ja sieltä takaisin. ”Lentokoneesta näkyi kun Espanjan metsäpalot roihusivat”. Uh. ”Se 43 astetta oli sellainen, että olin uima-altaassa, mutta heti kun nousin sieltä, kaikki pisarat hävisivät iholta parissa sekunnissa, haihtuivat ilmaan, puff, ja olin hetkessä kuiva.”

Helteellä nukumme yön ikkuna auki kunnes joko mieheni sulkee sen klo 5 sanoen, että joku lintu laulaa täysillä, tai minä suljen sen klo 3, koska puolikuu paistaa kirkkaana suoraan naamaani.

Olen muuten siitä onnellinen, että löysin parhaan sinihomejuustoni takaisin. Suomessa oli aina Blå Castello, tanskalainen juusto, täällä oli joskus sitä matkiva Danablu ja nykyisin Arlan omistuksessa oleva Castello Creamy Blue. No sitä minä tarkoitan. Näin sen sattumalta Jan Linders -marketissa. Luulin viimeiset 2 vuotta, ettei meidän Plus-kaupasta saa sitä enää, kun se ei ollut homejuustojen joukossa. Mieheni näki online, että kyllä niillä pitäisi olla. No sitten selvisi, että se onkin eri juustokaapissa, siellä missä ovat teollisesti valmiiksi pakatut mozzarellat ja fetat. Toisella tiskillä kun on vain painon mukaan laputettuja paloja, jotka juustotiski on leikannut ja pakannut folioon paikan päällä. Plusilla on juustotuotteita 3 eri kylmähyllyssä, mikä ei ole kovin helppoa asiakkaalle hahmottaa. Ja muut maitotuotteet vielä neljännessä paikassa.

Kävimme oikein jännittävästi Albert Heijn -kaupassa yksi kerta ja ostimme kaiken, mitä saa vain sieltä. Kuten hyvät valmisquichet ja turskapihvit.

Jotenkin rasittaa, että aina pitää keksiä uutta ruokaa ja menyytä joka helkatin päivälle. Onneksi luistamme siitä välillä menemällä ravintolaan tai snäkkibaariin tai ostamalla täyseineksen. Rasittaa myös se, että joka helkatin kerta, kun on syöty jotain, seistään sen jälkeen keittiössä tiskaamassa. 

Silittämisessä, pyykissä ja tiskeissä on se paskamaisuus, että hyvin pian on seuraava pino taas tehtävänä, kun on yhdestä suoriutunut. Ja minusta kokkaukseenkin menee aivan liikaa aikaa. Olet ensin 9,5 h poissa kotoa töiden merkeissä ja sitten pitää alkaa nyhrätä keittiössä paistinpannujen kanssa, kunnes jo ilta koittaakin. Mitä paskaa.

Mutta jos nämä ovat ongelmani, niin saan kai vain olla onnellinen. Kun muutoin maailma hajoaa ympäriltä. Inflaatioon, työvoimapulaan, sotimiseen, nälänhätään, pakolaiskriisiin, materiaalipulaan, ym ym ym. Sähkölaskut, kaasulaskut, bensa ja ruokalaskut kallistuvat kallistumistaan.

Jonkun verran säästää, kun osaa tehdä itse. Lyhensin viimeksi hupparin hihat, kun tajusin, että vaatetta olisi ehkä kätevämpi käyttää, jos sen hihat eivät olisi 12 cm liian pitkät. 

Kaupungissa ja kylällä

Viime viikonloppuna sää lämpeni jo niin, että suunnittelin uimista. Mikäköhän on täällä lätäkön lämpötila? Varsinaisia helteitä ei ole vielä ollut, ja yöt ovat pysyneet viileinä vaikka päivällä paahtaisi. Somessa ihmiset pulahtelevat kuitenkin jo jopa Suomessa ja teki mieli lampeen. 

Oli ihanaa. Perusviileää kesävettä, vaati vain sen normaalin pitkän totuttelun. Huomasin että mieheni rupesi videoimaan ja mietin, että tästä ei kyllä tule mitään nopeaa loiskahdusta. Hivuttauduin sentti sentiltä syvemmälle ja meinasin, että koko illan leffahan tästä tulee, kestää varmaan 2 tuntia ennen kuin olen siellä kaulaan saakka.

Nyt saadaan parin päivän hirmuhelteet seuraavaksi, tekee varmaan mieli käydä uimassa toistamiseen.

Lauantaina kävimme lähimmässä kaupungissa Venlossa. Kaverin coverbändillä oli keikka perinteisessä baarissa, jossa myös katsotaan jalkapalloa tv-ruudusta. Siellä oli oikein lava ja isot kajarit ja ääniteknikko. Olisi kuulunut isollekin hallille, mutta huone oli ihan pieni. Eli kuten oletinkin, aivan liian lujalla ja korvat soivat. Täytyy muistaa taas ottaa korvatulpat mukaan kun menee mihinkään, missä on musiikkia. Koskee myös kaikkia senioridiskoja eli kasaribileitä, ne ovat aivan järkyttävän lujalla ihan kuin järjestäjät haluaisivat takoa jokaisen kuuroksi. Aina keikoilla on äänentoisto kipurajalla. En tule ymmärtämään, miksi se katsotaan välttämättömäksi.

Oli niillä hyvät kappaleet ja hyvä laulaja ja muuten kivaa.

Venlossa oli sitä ennen meille mukava virkistyspäivä. Söimme uudessa ”ruokahallissa”, joka on osin vanhoissa rakennuksissa ja osin uudessa kasvihuonemaisessa tilassa ja jossa käynnistyy pieni panimo piakkoin. Mukavan näköinen paikka, varmaan tunnelmallista istua sisällä huonolla säällä. 

Mutta nyt oli terassisää. Siellä on ”useita eri maalaisia keittiöitä” ja saatavissa ruokaa aamupalasta iltamyöhän pikkusuolaisiin. Tilataan kännykällä skannaamalla koodi pöydästä, jolloin menyy aukenee. Ja maksetaan samantien verkkopankissa, mikä on ihan kätevää: sitten kun on valmis, voi poistua milloin haluaa. On italialaista, meksikolaista, aasialaista. Burritoja, poke bowleja, sushia, burgereita, kakkuja ja kahveja. Kivat itsetehdyt limonadit.

Morso vähän pelotti. Tiedän, että minua nuoremmat ovat traumatisoituneet suomalaisen lastenohjelman karsean näköisestä Morso-nukkehahmosta. Mutta oikeasti tämä tarkoittaa ”rakkautta ensi puraisulla”.

Maasin rannalla satama-altaassa oli mökää, siellä oli jotkut skeittilautakisat, joissa kuuluttaja huusi ja nuorisomusiikki jytkytti, oikein DJ lavalla värivaloin. Urbaania elämää. Kaunis auringonpaiste ja väkeä muurilla istumassa ja katsomassa skabaa. 

Kävelimme Wilhelminaparkiin, jossa oli pikkulampi nurmikoiden keskellä ja puinen  kaarisilta yli veden söpösti. 

Se on näin, että oikeissa kaupungeissa on joku tuollanen oikea puisto, jossa tekisi mieli viettää aikaa vaikka filtillä istuen ja lukien. Pikkukylissä ei ole kansalaislle avointa oikeaa hoidettua puistoa. Venray ei ole kaupunki, vaan ”kunta”, eikä meillä olekaan tuollaista puistoa. On vain semivihreitä kulkureittejä pyörätien ympärillä tai yksityisomistuksessa olevia viheralueita kuten mielisairaalan puistot tai St. Annapark, jossa joku investoija remontoi taloja ja jolla on puomi kiinni sisäänkäynnillä niin että tuntuu puoliksi laittomalta käydä siellä kävelyllä. Tietää, että se on yhtiön ostamaa maata eikä julkinen puisto, eli ei sinnekään sitten jää hengaamaan. 

Venlossa on nättejä ostoskatuja, vanhoja taloja ja paljon erilaisia ravintoloita. Näin räystäspääskyjen pesiä ainakin 7 ostoskadulla talon katonreunuksessa, siellä oli kova tsirputus.

Venlon raatihuone. Ja sen vieressä kuppila "Janoinen kukko".

Sounds on kuuluisa monipuolinen levykauppa.

Venlo ruokkii perinteisesti päivämatkailevia saksalaisturisteja. Joka puolella näkee mainoskylttejä, jotka on käännetty vähän sinne päin saksaksi.

Jäätelöbaari on kaksilippaisessa rakennuksessa, joka on ehkä entinen bensa-asema.

Verrattuna kaupunkiin: sekin oli ihan nolo juttu Venrayn kunnalta mainostaa, että on ”food truck festival” ja ”monista katukeittiöistä saa ruokaa”. Älykkäästi se järjestettiin yhtaikaa kun oli Venlossa suuri ja suosittu ruokafestari, jonne kaikki ne mobiilit menivät tietysti kokkaamaan kolmeksi päiväksi suurelle yleisölle. Eiväthän he saaneet ketään tulemaan Venrayhin näin ollen. Siellä oli se sama döner ja sama kevätrulla, jotka seisovat aukiolla muutenkin, ja olutbaarin vieressä grillilaitos, josta sai noin 5 erilaista ruokalajia. Siinä koko ”festari”. 

Kyseisen suositun olutbaarin omistaja onkin se ainoa trendikäs tuulahdus maalaiskylässämme. Nyt sama on perustanut muodikkaan kahvibaarin ja kuulemma hän laittaa vielä jonkun kolmannenkin minipaikan pystyyn myöhemmin. Hän tekee moderneja asioita, osaa bisnekset, ja hänen paikkansa ovat suosittuja.

Kahvibaari on sisustettu trendikkäästi ja listalla on hipsteriasioita kuten ”slow coffee”, joka suodatetaan käsin ihan itse kannuun vähitellen vettä kaatamalla. ”Jonkun sukan läpi suodattaen”, kuten pilkkaan, mutta on se ihan suodatinpaperi.

Uusi kahvibaari on matkatoimiston tiloissa, joka meni konkkaan koronan aikana. Mutta oudosti sekin kahvila on auki vain päiväsaikaan, sulkee 16, eli keitä he haluavat tavoittaa. Sinne voi mennä lounaalle vain ne jotka ovat töissä Venrayssa ja joilla on kunnon tauko. Muutoin sinne pääsee se sama yleisö, joka pääsee myös maanantaina aamupäivällä Venrayn torille: korkeintaan kotiäidit, työttömät, eläkeläiset ja sairaseläkeläiset. Muut ovat, sori, töissä teidän aukioloaikana. Kahvipaikka ei vissiin ole edes lauantaisin auki. Ja toinen hyvä kahvila on kiinni sunnuntaisin. On tämä aika takapajuinen kylä tällaisissa asioissa.

Ranta ja kesäherkut

Viime viikonloppuna tehtiin kesäisiä asioita kolme päivää peräkkäin. Torstaina aurinkoisella terassilla syömässä töiden jälkeen, pyöräillen, ja siitä vielä kaverin pihalle kakkukahveille. Perjantaina toisen kaverin kanssa olutterdellä koko illan, savuttavasta grillistä sai aterioita, ja juotiin erilaisia erikoisoluita kunnes ilta pimeni. Pyörällä takaisin. Lauantaina päivä Scheveningenin hiekkarannalla.

Torstaina oli lämmin kesäilta. Keksin, että sanoisin miehelleni, että nyt ei syödäkään jämiä pakastimesta vaan pyöräillään keskustaan ja istutaan jollain ihanalla terassilla ja syödään siellä. Vähän kesäloman tuntua kesäkuuhun pliis. Joko halvalla ranskiskiskalla tai oikein öykkäröiden ravintolassa.

Pyörillä terassille, oli mukavaa. Pitihän vieressä olevaan jäätelöpuotiinkin mennä ja syödä ulkona pari palloa. Sitten selvisi, että kaveri oli kysynyt, tulemmeko syömään hänen tyttärensä synttärikakkua. Sinne suoraan, pihassa oli myös muita tuttaviamme sekä vanhempia sukulaisia, symppikset setä ja täti.

Olimme kymmeneltä illalla kotona. Kesäilta oli jo viilentynyt huomattavasti. Se näissä kesäpäivissä on vieläkin, että yöt / aamut / illat ovat viileitä edelleen ja se paahde on vain päiväsaikaan oikeasti lämmin.

Perjantaina vuorossa erikoisoluet sekä suuren grillin savupilvessä hajustetut vaatteet.

legendaarinen vessan ovi...

Lauantaina säätiedote meinasi aiheuttaa katastrofeja. Oli luvattu aivan varmasti pelkkää poutaa koko maahan koko päivän ja rannikolle 21 astetta, mutta mikä siellä oli vielä keskipäivälläkin: harmaa sadepilvi ja sade ja 17 astetta. Pakkasin viime hetkellä  ”hätähousut” mukaan, jos en kestä mekossa kylmyyttä.

Ajaessa ripsi tosiaan vettä ja oli viileää, mutta kävin ensin rantabulevardin vaatekaupat ja istuimme katoksen alla kahvilassa. Ostin yhdet stretch-housut lisää. Nämä ovat parhaita nämä ”verkkarit”, jotka jäljittelevät ”oikeita housuja”. Tähän on tultu. T. mukavuudenhaluinen keski-ikäinen.

Sitten alkoivat pilvet väistyä ja tuli auringonpaiste ja lämpöä. Väkeä alkoi virrata ja ranta täyttyä. Kävelin varpaat vedessä ja se tuntui jääkylmältä. Rohkeat lapset uivat, tai yrittivät kastautua, kiljuen. Hiekkalinnoja rakennettiin.

Nousuvesi on kerännyt rannun simpukoita kauas rantahiekalle

Laskuvesi matalimmillaan

Meduusan löllyjä pitää varoa

Lokki käveli

Minun oli taas tärkeää suojautua auringolta hatulla ja voiteilla. Oli varoitettu herkkiä, että aurinko on todella voimakas ja iho palaa 20 minuutissa. Se paahtoi ihan hikisesti lopulta. 

Huvilaiturin sisätiloissa on paljon tekemistä nykyään, monta kuppilaa ja katuruokalaa ja kauppaa. Yläkannella ihmiset vaijeriliukumassa valjaissa tornista. On maailmanpyörää ja benjihyppyä. 

5 tähden hotelli Kurhaus

Huvilaituri

Huvilaiturin sisätiloissa

Tämä 60-luvun betonihökötys alkaa heikentyä rakenteellisesti ja piakkoin pitäisi tehdä päätös siitä, rakennetaanko uusi tilalle vai mitä tehdään. Aika rumana minä tätä oikeastaan pidän, mutta tarjoaahan se kivoja näkymiä mereltä rannalle, sekä mukavat lämpimät merelliset sisätilat talvikauden hyytävällä säällä. Monet paikalliset ovat kovasti kiintyneitä tähän maamerkkiin ja ovat kauhuissaan, jos se katoaa.

Syötiin hyvin ja illalliseksi simpukoita keko.

Ja jotta tässä olisi kaikki kootut herkuttelut parin viikon ajalta, laitetaan vielä kuva siitä kun ajettiin naapurikylän hyvään jäätelökahvilaan. Ja siitä, kun keskustaan avattiin ihan uusi kahvibaari.