Hankaluuksia

Äh. Tapahtuu kaikkia pelottavia juttuja. Moottoritiellä autoon tuli ääni. Jokin alkoi väpättää ja laahata edessä ja sitä kesti koko loppumatkan. Ajoin saman tien tuttuun korjaamoon. Omistaja teki koeajon ja ajoi auton halliin ”puhallettavaksi”. Jollain paineilmalla tuulettimesta lensi esiin sorakivi. Ehkä se oli se?

No ei ollut. Ääni jatkui heti seuraavalla ajolla. Seuraavalla korjauskerralla ne luulivat ääntä lerpattavaksi tuulilasin tiivisteeksi ja teippasivat sen kokeeksi.

Ei se ole sekään. Huoh. Mieheni tuli mukaan moottoritielle koeajoon ja äänitti kännykällä vikaäänen. Soitin korjaamolle ”mulla on teille yks mp3” ja lähetin minuutin pätkän äänitiedostoa. Se oli kuulemma ihan hyvä vihje.

Kolmas kerta korjaamolle. Omistaja otti öljyisillä käsillään avaimen vastaan. Onhan se niin pirullisen hankala tehtävä, että ”etsi joku mistä tulee ääntä”. Enkä voi antaa heidän etsiä turhaan päiväkausia, koska minä maksan ne työtunnit vaikkei tulisi tulostakaan.

puska

Sahasimme etupihan havupallopensaan pois, koska se leveili kävelytielle ja oli aikansa elänyt ja kuivahtanut. Seuraavaksi minun piti etätyöpäivänä vastaanottaa juuren poistaja, sama äijä joka poisti aiemmin meiltä isot sypressit. Onneksi laitoin herätyskellon varuiksi erityisen aikaisin, koska hän tuli puoli tuntia etuajassa. Minulla oli sentään jo vaatteet päällä. 

Puutarhuri muisti, että olin suomalainen. ”Seuraavaksi sitten vähän jyrisee”. Okei, selvä, ovi kiinni. Jyrsivällä masiinalla pilkkoi kannon ja juuret tuhannen silpuksi. Maksoihan se jotain, mutta säästi sen, että olisimme käsisahailleet ja kiskoneet kantoa ja juuria viikon verran itse ja niksauttaneet selkämme noidannuoleen sen kanssa. 

Sen sijaan takapihan hortensia on hempeä.

kampaaja

Kolmas pelottava on se, että oma kampaajani joutuu ottamaan taukoa töistä terveysongelmien takia ja suunnitellut ajat eivät toteudukaan. Muut tiimiläiset yrittävät tunkea minut johonkin väliin. Oli sittenkin enneuni, että tukkaani ei saada hyväksi ennen kirjailijaesiintymisiä, perkele. Pitää kuulostella, selviävätkö he lisäasiakkaista ollenkaan vai onko niillä ihan paniikki siellä.

Pyöräilin keskustaan hellepäivänä. Muut kampaajat tekevät enemmän vuoroja ja yrittävät paikata. Neuvoin, miten henk. koht. kampaaja oli aina tehnyt blondeeraukset alumiinifoliolla. Ja osasivat laittaa siniset värit ja leikata.

viemäriputki

Ja sitten tulivat vielä putkiäijät romuttamaan yläkerran kylppärin nurkan kun välillä suihku kurluttaa, koska kuulemma ilmanpoisto ei toimi. 3 vuotta sitten siihen vasta kaakeloitiin kylppäriremontissa uusiksi se putken nurkkaus ja nyt niiden pitää purkaa se ja laittaa uusi. Aina jotain tällaista turhaa meneillään. Putkimies oli jo, seuraavaksi erikseen kaakelit.

Ai hitto kun naurattaa. Naurattaisi jos ei itkettäisi. Valmisteltiin kaikki siihen, että klo 7.30 kaakelimies tulee. Laitoin herätyskellon 6.45, kamala aika. Ja miehellä on vapaapäivä ja saisi nukkua paitsi että piti nousta myös seitsemältä tämän takia. 

Kaiken kukkuraksi ensimmäinen asia mitä näen verhon raosta ukkosyön jälkeen on se, että naapurin iso aurinkovarjo makaa taas päällään keskellä meidän pihaamme. Voisiko sen vaikka joku kerta sulkea tai kiinnittää silloin kun on tulossa ukkosmyrsky.

Lähden töihin erikoisen aikaisin. Kohta tulee mieheltä viesti, että asentajalta on hajonnut auto ja hän seisoo jossain tienlaidassa odottamassa. Siirretäänkin aika viikolla. Onneksi sentään myöhemmäksi, ettei tarvitse enää kuudelta nousta sen takia.

hammas

Mieheni kävi hammaslääkärissä, koska hammasta kolotti, ja siitä tuli juurihoito. Alkoi ihan arvaamatta eikä röntgenissä näkynyt, mutta oikea kohta löytyi nopeasti tutkimalla. 

Muistan ikuisesti sen, kun kävin aikojen alussa Saksassa päivystävällä hammaslääkärillä jonain sunnuntaina, ja hän samantien poisti tulehtuneen hermon hampaan sisältä. Sitten hän kysyi: ”Haluatko nähdä hermon?” Mietin, että mikäs siinä, ei sellaista usein saa nähdä. Ja siinä se makasi tarjottimella paperin päällä, yllättävän paksu matonen.

ötökkäverho

Kärpäs- ja hyttysaika on käynnissä, mutta ötökkäverhoa ei ole juuri nyt pihaovessa, koska mies astui sen helmojen päälle (taas) ja se repeytyi. Meillä hajoilee kärpäsverhoja parin vuoden välein, kun ne jäävät oven väliin tai takertuvat välistä kulkeviin ihmisiin ja polkupyöriin. Uusi yritys tulee postissa. 

lääkkeet

Lääkärin soittoaika. Piti saada kaikki reseptilääkkeet haettua varastoon, että riittää yli lomien. Lääkärin migreenitsekkaus jepu jepu. Sanoin, että tilanne on ”stabiili, mutta surkea” ja nauroin päälle.

ahistus

Pelottaa, mitä tapahtuu autolle kun se on taas korjaamolla eivätkä ne osaa korjata sitä. Kävin apteekissa mutta reseptiäni ei oltu vielä käsitelty. Pihapöytä rapistuu ja pitäisi etsiä uusi joskus, ja millä senkin kuljettaa jos pöytälevy ei mahdu autoon. En pääse ostamaan kahta uutta kesäkukkaa kun auto on korjaamolla eikä kuulu. Ötökkäverho, joka tilattiin netistä, on katkennut kuljetuksessa ja pitää stressata, miten sen voi lähettää takaisin. Saadaan taas olla pahalla tuulella siitä, kun kaikki kusee ja kuriirit kusee. Yritetään asioita mutta ne eivät toimi, miksi aina.

Se on katki.

ratkaisuja

Vihdoin korjaamo soitti. Löysivät vian. Moottorin alta löytyi joku alustan suojakuori, joka oli repeytynyt ja jonne pääsi tuuli sisään. Se selittää, että se väpätti. Ja se on jollain niiteillä tai tulpilla kiinni pisteittäin ja niitä oli hävinnyt. Se selittää sen, että kuulin ainakin kaksi kertaa mutkaa ajaessa äänen, jossa pieniä osasia poukkoilee jonkin laatan päällä plong, pom, pom.

Laittoivat uuden kuoren. Olin menossa maksamaan tiskille, mutta pomo sanoi, että ei maksa mitään. Ja minä kun olin tarkistanut tiliä etukäteen, että onhan varmasti rahaa maksaa korjaus. No maksoin sentään edellisellä kerralla jotain turhista tiivistekumien tsekkauksista.

Hain sen auton kävellen, toinen kerta kun vaellan sinne hellehatussa kuuman saharan aavikon halki 15 min. Oikeasti se oli hauskaa ja tulipahan käveltyä. Tuntuu uroteolta, josta olla ylpeä, mutta ei sinne nyt niin hirveä matka ole. 

Ehdin sieltä suoraan kukkaostoksille. Hankin uuden metalliämpärinkin eli pienen söpön kukkaruukun. Hankin kukkia, jotka kestävät paahdetta ja palvelevat pörriäisiä: laventelia ja pientä sinistä lobeliaa.

Tankkaus. Enpä ole ennen kokenut, että saan Suzukin tankkiin mahtumaan 86 euroa! Päivittelin sitä oikein ääneen, mutta rauhallisesti, kohtaloon alistuen. Vieressä tankkaava mieskin tervehti kohteliaasti tullessaan siihen. Siellä oli sellainen fiilis, että ”vertaistukiryhmä kokoontuu bensapumpulla”, kaikki samassa veneessä, omaisuus valuu hurjaa vauhtia tililtä tankkiin.

Saatiin korvaava ötökkäverho. Näyttää serpentiiniltä, kun ohuet muovilerpakkeet tulevat tiiviiltä rullalta. ”Toista se oli 70-luvulla, silloin nauhat olivat 10 kertaa paksumpia ja haisivat kilsan päähän muovilta, eikä tullut kiharaa.” Näitä pitää kuulemma kuumentaa föönillä, jotta ne suoristuvat. Tässä nyt sitten föönailen.