Kaikenlaista

Jossain vaiheessa sitkeästä migreenistä kärsiessä lauloin yksin pimeässä makuuhuoneessa koulun musiikkikirjan vanhoja lauluja muistista. Havainto on, että mistä se Ruotsin vahva musiikkiperinne tulee, esim. Murheesi suista -laulussa on sellainen polveileva pelimannimeininki, että jos se on kansassa syntynyt kansanlaulu niin siinäpä on tyypillinen ruotsalaisuus. Aika kunnioitettavaa. Spontaanisti muistin myös pääsiäiseksi: Agnus dei, qui tollis peccata mundi. Miserere nobis, totisesti.

Jos Ruotsilla on Murheesi suista ja Anttila nyt ampaisee, pelkkää elämänriemua ja kedonkukkaa, niin Suomella on kansanperinteenä tällaiset vollotukset kuin On suuri sun rantas autius. Eihän siitäkään voi kuin itkeä ämpärillisen. Villisorsan valitus. Ikävöin. Joku yksinäinen eksynyt, eikä emoa löytää voi. Ja eihän sitäkään voi laulaa itkemättä, kun Niin kaunis on maa, jossa lukee alla, että kirjoitettu suojatiellä menehtyneen 10-vuotiaan tytön muistoksi.

Sitten kun ei ole migreeniä, jaksan reippaasti kaikkea. Tällaista, että on ihan PAKKO mennä ulos ihanaan kesäiltaan kävelylle tai pyöräilemään ruuan jälkeen, koska siellä on VALOISA ja LÄMMIN. Vaikka sekin aika on pois muiden asioiden rastittamisesta. Virtaa riittää.

Ulkona on kaunis sää, oikein kesäilta, linnut laulavat, puut alkavat vihertää, kukat kukkivat. Siellä laulaa: tiltaltti, peippo, mustarastas. Viherpeipotkin kurluttivat. Kissojen kokous kadunkulmassa, ainakin 4 sinistä kissaa, eiku se oli se Helakisan kirja että ne olivat sinisiä. Lehmät eivät ole vielä laitumella vaikka niitty jo kasvaa vihreää mattoa.

Etupihassa kukkivat ihanat lemmikit. Ja saniainen alkaa puskea lehteä kääröltä. Kieloja nousee kokonainen metsä rullasikareita.

Meillä on nyt Stationsweg kaivettu auki hiekkamaaksi. Meni kiinni loppuvuodeksi. Ekaa kertaa huomattiin sen muuttuminen hiekka-aavikoksi, kun ajettiin autolla liikenneympyrästä keskustasta päin. Molemmat hämmästelivät suu auki, osoittivat sinne päin ja päästivät jotain äännähdyksiä: ”Ooo”, ”aaaa”, ”kato”, ”Boaaah”. Nyt katseltiin sitä pyörän selästä toisesta päästä.

Tie päättyy kesken.

Tässä ei paljon enää autot kaahaile.

En voi tajuta, mutta minulla ei ole allergiaa. On koivuaika ja minulla ei ole allergiaa. Tämä on oikein outo Luojan ihme. En ole tarvinnut tabletteja, ei kutise silmät eikä kurkku, eikä nenä vuoda. Jonkun yhden kerran saatan aivastaa. Astmaa on ehkä pienen pienen hitusen, yhtäkkiä kutittaakin keuhkoa ja yskäisen ja vähän vinkuu, sitten otan mahdollisesti inhalaation. Mutta se on aivan minimaalista. Yöllä ei mitään.

Mietin, että edes jokin terveyskompensaatio, tyyliin ”vaivojen määrä on vakio”. Jos kerta migreeni on kahta kauheampi niin edes allergia on siitä hyvästä poistunut.

Hallitus alensi polttoaineveroa joten nyt kehtasi tankata. Siellä olikin oikein jono, kaikilla oli kivaa. Nyt maksoi 2,00 pilkku jotain. Ennen hinnan alennusta tankkasin siellä johonkin litrahintaan 2,39. 

Vähän aikaa sitten valitin, että ennen oli kauheaa jos pikkuauton tankkiin meni viiskymppiä. Kunnes tankkasin sinne tänä vuonna jo kuuskymppiä. Sen jälkeen pian tuli jo koettua seitsemänkymppiä.

Käytiin miehen siskon perheen kanssa pääsiäisbrunssilla paikallisessa hotellissa. Eka kerta pääsiäisbrunssia minulle. On tosi yleinen perinne Hollannissa, että koko suku menee johonkin isoon ravintolaan brunssille pääsiäissu tai ma. Niitä mainostetaan runsaasti. Ja piti varata ajoissa tai täyttyy pian. Pala kulttuuria.

Brunssin tulos.

Kanapaita sopii pääsiäiseen.

Tein karkkipashan.

Työkaveritkin ovat huomanneet, että nyt alkoi liikennöidä uusi Holland-Norway Lines suoraan Hollannista Norjaan. Uutisetkin kävivät raportoimassa. Saan elvistää, että ”joo, ihan tuttu laivatyyppi, MS Romantika on ostettu Helsinki-Talliinna-liikenteestä ja siinä on savupiipussa vieläkin alkuperänen Tallinkin vauhtiviiva. Sellaset on isoja, 200 metriä ja ainaki 10 kantta.”

Työkaveri tsekkasi hinnat, jotka olivat, että ”alkaen 300 euroa edestakaisin” tai ”minicruise alk. 98 euroa”. Mutta ei ollutkaan halpa perheloma enää sitten, kun lisäsi auton, hytit mennen tullen, aamupalat itselle ja kolmelle lapselle ja illallisbuffetit mennen tullen. Sitten menikin jo melkein tonni.

caccacärpänen herhil

paskamontöör

kissat katol yöl

eli näin tehdään nopeita muistiinpanoja aiheista.

Meillä tosiaan vetää vessa huonosti ja suihkun viemäri kurluttaa vettä ylös yläkerrassa silloin kun vetää alakerran (!) tai yläkerran vessan. Ja välillä kylppärissä haisee viemäri. Niin tilattiin LVI eli paskamontööri eli saksaksi Gas-Wasser-Scheisse-Installateur. Viemärissä ei ole caccaa, hän katsoi kameralla ylävessasta ”kadulle asti” ja tie on vapaa. Diagnoosina on nyt, että se 3 vuotta sitten kylppäriremontissa asennettu mini-ilmausputki yläkerran vessan vieressä ei ole riittävä eli ei toimi. Viemäristä pyrkivät ilmat ulos, mutteivät pääse ja siksi se oireilee. Tarttis vaihtaa kunnollinen isompi ilmausputki mutta se vaatisi sitä, että nurkkaan rakennettu kaakeloitu pieni pömpeli pitää purkaa. Purkutöihin taas pitää ensin kysyä lupa asuntosäätiöltä, joten toisen kerran sitten. Perästä kuuluu.

Iso mansikka.

Yhtenä iltana oli niin lämmin, että ulkona oli kuumempaa kuin sisällä. Avasin pihaoven ja ikkunan, että saadaan ilmaista lämpöä. Heti ponkaisi sisään joku pörisijä. Luulin, että se oli iso paskakärpänen. Hävisi johonkin. Myöhemmin menin ylös ja hyvä että huomasin, että lattialla ryömi jokin iso ja ilkeä pistävä, herhiläinen tai ampiaisen queen, vähän outo. Oli pökerryksissä, sain helposti lasiin ja ulos, missä se ryhtyi heti imemään talvion kukkaa. Klassinen ”hyvä ettei astuttu päälle”. Se oli varmaan se pörisijä.

Kermavaahdolla.

Naapurin kissat riehuvat taas usein katolla, aina kun katson että missäs ne, yksi viirukas hyppelehtii katolla aurinkopaneelien välissä. Myös pimeässä yössä 23.30 katsoin yläkerran ikkunasta kissatilannetta niin näin naapuritalon yläkerran ikkunoiden valkoisten karmien edessä hiippailevan mustan laihan kissasiluetin. Jos jollain on ikkuna auki niin kohta on kissa sisällä. Hips hips, kattobileet.