Niskajumit käsittelyyn ym.

Olin vaatekaapissa penkomassa olo- ja yöasujen pinoa ja löysin pohjalta Muumi-paitulin, jonka olin jo unohtanut. ”Ai täällä on tällanen vanha muumi!” Pian alkoi ummehtunut haju tulla nenään. ”Hyi, täähän haisee... vanhalta muumilta!”

Teimme pyöräretken. Hyvä aurinkoinen sää. Paljon eläimiä maaseudulla ja kurpitsapelto. Bambeja, lampaita, lehmiä, hevosia, kalkkunoita, kanoja, ankkoja, vuohia.

Kurpitsapelto.

Osa 6 Pottereita menossa. Välissä oli vaikeaa. 4. osa: asiat synkkenevät vain ja paha lisääntyy. Ensinnäkin ekat osat olivat 300-sivuisia ja sitten 4. osa olikin yhtäkkiä päälle 500 sivua. Ja joku työkaveri arveli, että ”eiks se neljäs ollut se pisin...” No ei ollut. Ostin 5. osan ja se oli 700-sivuinen. 

No ei se muuten mitään, mutta kun se 5. osa oli ainoastaan ahdistava. Ihan kaikki oli vain pahaa mitä sille tapahtui. Kärsin ja masennuin kun luin sitä. En kestänyt, vaan luin juonen lyhytkuvauksen 200 sivun synkkyyden jälkeen nähdäkseni, tuleeko siinä opuksessa yhtään mitään valonpilkahdusta. Jotta tiedän, onko edessä vain yhä pahenevaa depressiota vai ei. Vastaus: joo on. Voi persustarallaa miks mä luen tällasta. Ihan kauhee.

Viidennen Harry Potterin ahdinko alkoi väistyä noin sivulla 439, silloin alkoi tulla hyviä hetkiä. Sitten se muuttui tasapainoisemmaksi ja tyydyttävämmäksi seikkailuksi. Että kunhan ekat 500 sivua jaksaa niin alkaa sujua perkele.

Bambi ja eväät.

Tasoristeys. Sentään puomillinen.

Mies haki ruokaa snäkkibaarista (fast food Friday) ja katoin pöytää sillaikaa. Tuli aavistus, että ihan kohta hän tulee takaisin. Päätin testata huvikseni intuitiotani; onko se oikeassa, kun tuntui siltä, että voin jo nousta ja avata valmiiksi ovea. Seisoin eteisessä ja kuviolasin läpi näin miehen sijaan harmaan matalan hahmon kulkevan jalkakäytävää: kissa! Heh, nyt yllätetään kissa. Rauhallisesti avasin oven, tervehdin, ja kissa pysähtyi katsomaan minua uteliaana ja miettien, että mitä hemmettiä nyt, mistä tuo tiesi, että minä olen täällä. Häntä liikuskeli hitaasti edes ja takaisin. Huikkasin kissalle, että mies tulee sitten kohta siihen taakse autolla, älä pelästy. Ja 5 sekunnin päästä tulikin.

Kylän tunnistaa kirkon tornista.

Oikein kelvollinen ja aikaansaava päivä. Hoidin ompeluhommat, ihan mahtavaa, eli korjasin housut, joiden kuminauha oli liian löysä. Oikein ompelukoneen kanssa. Pesin pyykit, värjäsin tukan, kävin kaupassa, silitin. Kitkin rikkaruohoja, pyyhin rapuista pölyt, annoin kukille vettä. Ja varasin fysioterapeutin.

Korjausompelu.

Näköjään fyssarille sai heti ajan. Soitin akuutissa niskakivussa, että ”mitenkäs on teoreettisesti, jos ihan uutena asiakkaana haluaisin tsekkaukseen, minkä ajan kuluessa voisi päästä..?” jotta voin hahmottaa ja miettiä asiaa. -”No tässä onkin huomenna yks aukko vapaana.”

Halusin selvittää, onko liikuntaelimissäni jotain oikeaa jumia, josta osa migreeneistäni ja samanaikainen hartialihasten kivistys voisi johtua, vai onko se muna ja kana sittenkin migreeni, joka vain saa lihakset tuntumaan jumittuneilta.

Terveystalolla on apteekki, yleislääkäri, fyssareita ym.

Paikan pomo fysio-manuaalinen terapeutti teki alkuanalyysin. Hänellä oli hyvä ja terve suhtautuminen migreeneihin, ihan oikein, enkä odotakaan, että yksi fysiokäsittelysarja voisi 30-vuotisen migreenini lopettaa. Koska migreeni on monimuotoinen, yksilöllinen ja yllättävä. Mutta jos edes yhteen kolmesta migreenin lajistani saisi jotain parannusta, siihen uusimpaan, joka ei paljon kuuntele edes täsmälääkkeitä ja joka tuntuu lihassäryltä. 

Tai jos ensinnäkin saisi selville sen, onko minulla oikeasti vikaa hartia-niskassa. Vastaus: on. Kaikki lihakset ovat jännittyneinä. Pääni testattiin painamalla ja pyörittämällä joka suuntiin brutaalihkosti ja sitten hän piirsi kaavakuvaan kaikki hartia-lapaseudun sekä koko niskan lihakset. Kaikkiin pätee sama: ne eivät rentoudu ollenkaan. Lihasten kuuluu vuorotellen rentoutua ja jännittyä, mutta nämä ovat kaikki aina pelkästään jännittyneinä. Ja tällainen tila ei synny äkkiä vaan vuosien saatossa.

Lääketieteellisesti mielenkiintoinen tapaus, että nikamat, olkanivelet ja liikeradat on jees. Pystyn kääntymään ja liikkumaan aika normaalisti, vaikka lihakset ovat koko ajan juntturassa. Hmmh. 

Se on ihan selvä, että tällainen puristus aiheuttaa päänsärkyjä ja migreeneitä. ”Jos mun niskalihakset olis noin kovina niin varmasti olis mullakin päänsärky.” Eli aavistamani yhteys on ihan totta ja vahvistettu: minulla on nykyään myös niskalihaksista aiheutuvia migreeneitä.

Omenatarha.

Hoitokeinona on alkuunsa akupunktio. Lihakset pitää opettaa rentoutumaan. Niitä voisi muussata fysikaalisesti, mutta se aiheuttaisi alkuun vain kiputiloja ja lisää migreeneitä. Kivuttomampi vaihtoehto on vaikuttaa niihin akupunktiolla. Ja samasta talosta löytyy kätevästi sen osaajat.

Oli mielenkiintoista, eka akupunktiokerta tähän vaivaan. Kunnon alkuhaastattelu ja kartoitus. Neulojen aikana koko kehoni alkoi väristä eli reagoi selvästi ja voimakkaasti. Jännityksiä poistui toivottavasti.

Pulleat lampaat ja jokin laitos.

Olin niin hämmentynyt poistuessani, että unohdin mennä kassalle maksamaan. Soitin vastaanottoon ja saan maksaa ensi kerralla. Sairausvakuutukseni korvaa osan akupunktiosta, kun maksaa ensin itse ja lähettää laskukopion perään. Fysioterapian se korvaa kokonaan ja suoraan kulisseissa, jos siellä käy vain muutaman kerran vuodessa.

En halua antaa itselleni mitään turhaa plasebotoivoa eli keksiä vain, että juu niska on parempi. Mutta kyllä se nyt kuitenkin tuntuu jo rennommalta ja erilaiselta kuin ennen ensimmäistä akupunktiota. Tehdään nyt pari kertaa peräkkäin tiuhaan tahtiin ja sitten näkee, onko tarpeeksi tuloksia. Myöhemmin harvempaa ylläpitohoitoa, jos kaikki menee toivotusti.

Kukkapelto.