Koirakärryjä, sisäkaivoja ja hevoskäyttöinen pesula

Vihdoin menimme ulkoilmamuseoon Arnhemiin sunnuntaiksi. Nederlands Openluchtmuseum on Hollannin virallinen koko historian esittelevä ulkomuseo, jonne on kerätty rakennuksia eri aikakausilta. Kokonainen kylä rekonstruoitu, maalaistaloja, varhaista teollisuutta, museoratikoita. Ja käsityöesityksiä livenä nähtiin muutama.

Ei hollantilaista kylää ilman nostosiltaa.

Varhaisessa maalaistalossa asui karjaa saman katon alla ihmisten kanssa. Kärpäsiä oli kuulemma paljon. Sinisen muotivärin uskottiin karkottavan kärpäsiä, mutta se ei tainnut pitää paikkaansa.

Pellavaöljymylly, hämmästyttävää tekniikkaa. Ensinnäkin sekin oli tällainen hevosmylly, jossa työheppa kiertää ympyrää koko päivän, jotta hammasrattaat pyörivät. Ne ovat olleet aika yleisiä. Ei sellaista minusta tunneta Suomessa? 

Myllynkivet jauhavat siemeniä ja sitten on uskomattoman monimutkainen työstörakennelma puusta. Tällaisten monta sataa vuotta sitten kehitettyjen koneistojen äärellä minusta tuntuu, että jo tämä tekniikka menee yli hilseen ja miten on voitu keksiä tällainen systeemi, ja se on siis ihan periaatteessa naurettavan varhainen ja muka simppeli asia. Niin sekin menee jo yli käsityskykyni. Puhumattakaan kaikesta sitä modernimmasta. 

Tässäkin jo hammasrattaat pyörivät ja akseli vie ja akselin siivet nostavat puista tukkia, joka putoilee pystysuoraan, ja tukki iskee työpenkin kiilaan, joka painaa kahdella puolella puutelinessä roikkuvaa kangassäkkiä, joissa on siemenmurskaa. Näin murskasta puristuu öljyä työpenkin alle laareihin. Sitten laitetaan eri tukki lyömään kiilan avaajaa, joka höllentää kiilan, ja siemenjämät saa irti säkeistä ja loput on eläinten rehua kakkarana. Toista koko päivän. Sisältää lapsityövoimaa. Ja hevos-.

Siementen ensimmäinen muussausvaihe myllynkivellä.

Modernimpaa aikaa: postikonttori ja juliste, jossa iloiset nuoret säästävät postipankin säästökirjan avulla. Ja vanha Daf-auto. Neuvolan juliste opettaa lapsia lorulla peseytymään hyvin joka päivä.

Postipakettipalvelu toimi ensin hevoskärryillä, sitten hyvin vanhalla automobiililla. Hevosten längissä näkyi postihevosten nimet: Nico, Frits, Puck ja Max.

Tullitalo ja kyltti tietullimaksuista ”suuren kivitien” käyttäjille. Teksti on hyvin vanhaa. Siinä luetellaan kaikki mahdolliset tien käyttäjät: mitä maksaa ”yksittäinen nautaeläin, aasi tai muuli, tai jos katraassa on enemmän kuin 50 lammasta taikka sikaa kerrallansa”. Tai jos on ”kelkan edessä valjastettuna hevoinen”. Tämä oli uskomattomin: ”jos on kaksipyöräinen kärry, jota vetää vuohi, pukki taikka koira.” Koirakärry, oikeesti? Se tullitalo saattoi olla 1860-luvulta.

Kalastajan köyhä mökki oli jo valmiiksi ihan vinoon rakennettu, mutta sisällä oli upeat värit, seinät kaksiväriset sinistä ja keltaista. Eteisessä oli vastassa puinen laari, jossa oli reikä ja kansi päällä, mutta se ei ollut puucee, vaan kannen alla oli vesikaivo. Sisäkaivo, aika hyvin kyllä siihen aikaan. 

Kalastajan mökki oli savupirtti eli ei ollut savupiippua ulos. Katon alla leijaili savua ja oli vain jokin aukko katossa, suomeksi räppänä. Savu hyödytti ullakolla roikkuvia kalaverkkoja jotenkin, kun se marinoi niitä. Mutta miksi ei ollut savupiippuja, niin Suomessa kuin Hollannissa? Eikö ollut rahaa sellaiseen vai eikö sellainen tulisija ollut vielä keksitty?

Vesikaivo kannen alla, kätevä.

Venevajassa rakennettiin ja tervattiin puuveneitä.

Isompien maalaistalojen sisällä näkyi, että nukkuma-alkovi oli in. Ja kaakelit keittiön seinässä.

Ruokavarastoa kellarissa.

Rikkaammassa isossa maalaistalossa oli hämmästyttävä keittiön hanatekniikka: keittiön seinässä pesualtaan yllä paksu metalliputki ja sen vieressä käsikahva, josta pumpata: ja kas tuli oikeaa vettä suoraan keittiöön kaivosta, kai sitten jotenkin johtoa pitkin. Sehän oli valtavaa luksusta siihen aikaan, ettei edes ulkoa tarvinnut hakea ämpärillä.

Tästä päästään sanaan ”gootsteen”. Hollanniksi pesuallas on edelleen ”gootsteen”, jossa on ”steen” eli kivi-sana. Viitaten siihen, että varhainen pesuallas oli tehty kivestä. Museossa näki useassa talossa todellakin sen alkuperäsen kivisen pesualtaan, josta se nimi on syntynyt. Mietin pitkään, miten sen etuosan ”goot” voisi suomentaa. Siinä kuuluu verbi ”gieten” eli kaataa nestettä. ”Regengoot” on ränni eli sadekouru. ”Goot” esineen muotona on jonkinlainen allas, joka on nesteille tarkoitettu, ja mahdollisesti se on pitkulainen, kuten vesiränni. ”Gootsteen” siis: Allaskivi? Kourukivi? Rännikivi?

Kivinen pesuallas.

Maitotehdas oli jännä. Voita kirnuttiin uuden tekniikan isossa puusylinterissä, joka pyöri. Tehtaassa oli käytössä höyrykone. Pastoröinti suoritettiin höyryn kuumentamien putkipatteristojen avulla, joiden ulkosyrjää pitkin maito valutettiin kourusta ylhäältä alas ja se ehti kuumentua matkalla 75 asteeseen. Filmillä miehet pakkasivat reippaasti voikuutioita vahapaperiin yksitellen.

Kirnukone.

Museoratikalla päästiin ajamaan ja varikolla ihailemaan useita.

Hieno oli myös keskuspesula, jonne rikkaammat toivat kaikki liinavaatteensa ja vaatteensa joko 3 kk tai 6 kk välein pestäväksi kunnolla, sen ajan pidettiin samoja vaatteita. Pesula toimi myös hevosmyllyn periaatteella. Pyykki oli höyryävän kuumassa vedessä valtavassa paljussa ja paljun yllä roikkui pystysuoraan hirveä tukki ja sen päässä monihaarainen muussausväline. Kun heppa kiertää, tukki nousee ja putoaa yhä uudestaan koko voimalla ja painolla pyykin päälle, eli loiskuttaa ja painelee sitä ilman ihmisvoiman tarvetta. Hevosvoimalla luotiin siis aikana ennen sähköä jo ensimmäinen pesukone.

Virtuaalihevonen valokuvassa, museossa ei livenä käytetty hevosvoimaa.

"Pesukone"-palju.

Vuonna 1953 tuli rannikolle tuhotulva ja tuhannet perheet joutuivat kodittomiksi. Silloin tuli hätäapua ulkomailta ja Norja lahjoitti yli 300 puutalon rakennuspakettia Hollannille. Talot pystytettiin sopivaan paikkaan ja sellainen norjalaistalo oli näytillä. Ne olivat hyvin eristettyjä ja tukevia, monen huoneen kaksikerroksisia taloja ja asukkaat olivat niihin tyytyväisiä.

Ihan valtavasti siellä oli kaikkea ja lounaaksi syötiin ranskikset. Perunabaarissa sorsat kärkkyivät avoimella ovella ja napsivat lattialta pudonneet ranskikset. Kvaak kvaak, sitten ne kävivät taas ojassa uimassa välillä. 

Museokaupasta ostin kauniin 500 palan palapelin, jossa on lintuja ja kukkia. Jos vaikka sopiva syysilta tulee.