Katsojana Euroviisuissa Rotterdamissa

Kuinkas sitten kävikään? Euroviisulippuja kenraaliharjoituksiin oli vielä jäljellä ja onnistuimme pääsemään kakkossemin juryshowhun. Paikan päälle Rotterdamiin Ahoy-areenalle keskiviikkona klo 21, eli tasan vuorokausi ennen kuin identtinen show vedetään telkkaria varten.

Suomen semifinaali siis. BLIND CHANNEL LIVENÄ. Okei. Eiköhän aleta järjestää aikatauluja, jotta tämä onnistuu.

Osallistumiseen oli koko joukko ehtoja. Paikalle otetaan 3500 henkilöä yleisöksi parvelle, mutta sinne pääsee vain negatiivisen koronatestin jälkeen eikä saa kuulua riskiryhmiin eikä olla yli 70-vuotias. Ja täytyy suostua siihen, että tämä on Hollannin valtion testitapahtuma, jossa kerätään tilastotietoa ihmismassojen liikkeistä ja kuinka lähellä kuka on ketäkin, ja siitä voidaan oppia jotakin tulevien festivaalien ja konserttien järjestämistä varten virusturvallisesti. 

Pikatesti pitää ottaa samana päivänä tietyssä firmassa, joita on vain harvakseltaan, eli sinnekin pitää ehtiä ajamaan toiselle paikkakunnalle ajoissa. Pitää myös ladata puhelimeen tapahtuma-appi, testiappi ja digitaalista lippua varten vielä eri appi. Rotterdamissa pitääkin olla jo klo 19, vaikka show alkaa 21.

Sääntöjä, byrokratiaa, varauksia, vaikeasti löydettäviä testiaikoja, ladattavia appeja, tietojen vahvistamista oli niin paljon ettei ole ihme, jos ihmiset eivät pääse maaliviivalle saakka vaikka yrittäisivät hankkia pääsyn paikalle.

Aikataulu ja mukaan otettavat syömiset ja ajovuorot oli hiottu täydellisyyteen, jotta kaikki onnistuu, meillä kun on vielä lähemmäs 2 tuntia ajomatkaa iltapäiväruuhkassa Rotterdamiin.

Täällä taas.

Euroviisujen 2. semin kenraaliharjoituksissa ammattiraadit päättävät jo lopulliset pisteensä esityksille. Siellä esiintyvät kaikki 2. semin artistit identtisellä showlla kuin torstaina telkkarissa. Meitä ei näy telkkarissa eikä voittajia julisteta, mutta on kuitenkin liveshown veroiset juonnot ja väliaikanumerot. Ja kaikki oikeat artistit oikealla euroviisulavalla.

Lipputarkastuksen ja turvatarkastuksen kautta maski päällä sisään. Vain kun istuu omalla tuolillaan, maskin saa ottaa pois. Yleisölle jaettin rannekkeet, joissa vilkkuu automaattisesti valo aina kun halutaan yleisön näkyvän tunnelmallisena valopisteiden merenä hämärässä. Lippuja jaettiin käteen summamutikassa, mutta neuvottelimme tädiltä itsellemme nimenomaan Suomen liput.

Tässä vaiheessa on selvitty jo lipputarkastuksesta ja turvatarkastuksesta.

Oli aika hienoa nousta rullaportaita parvelle ja päästä näkemään sinistä valoa hohtava sali ja euroviisulava ensimmäistä kertaa. Ahoy-halli on aika valtava ja varsinkin myös korkea, eli kuutiometrejä tilavuutta on paljon. Euroviisut on kuitenkin suurin siellä koskaan järjestetty tapahtuma ja organisaation vaatimia tiloja on rakennettu ulkopuolelle hallin jatkeeksi väliaikaisiin valkoisiin telttamaisiin rakennussiipiin.

 

Yleisöä viihdytti etukäteen DJ, joka soitti parhaita euroviisuhittejä. Salin takaa käytävältä sai kahvia, hot dogeja ja cocktaileja. Hinnat: lasi pepsiä tai mineraalivettä 3,50 euroa... Istuimet ovat kuin urheilukatsomossa, taitettavat, pienet, kovamuoviset.

Paikalta näki hyvin koko lavan sekä artistien alueen, joka on permannolla lavan edessä. Siellä on sohvaryhmä jokaisen maan delegaatiolle. Meidän allamme viistosti lähimpänä istuivat Viro, Serbia ja Tšekki, ja ihan hyvä näkyvyys oli myös Suomeen, Moldovaan, Kreikkaan ja San Marinoon.

Yleisö huusi ja taputti lujaa ja artisteja kannnustettin täysillä. Vähän ennen showta joku ryhmä aloitti ”aallon” katsomossa, ja se kulki 2 kertaa läpi koko hallin. Uskomatonta kokea yleisötapahtuma ja iloinen yhteisöllisyys kaiken tämän ajan jälkeen.

Kah, Johnny Logan.

Viralliset valvojat, Eurovisionin johto.

Virallinen euroviisumusiikki soi, juontajat tulivat lavalle ja päästiin asiaan. Näimme lavan kaikki tapahtumat ja lisäksi katonrajassa roikkui ruutuja, joista saaattoi nähdä, millaisena televisiokuva menisi ulos. Kamerat harjoittelivat kaikkia tekosiaan samalla, eli simuloitiin aivan koko lähetyksen osalta kakkossemi, vaikkei kuva lähtenytkään ulos tv-verkkoon.

Juontajat saapuvat lavalle.

Kameroita on kymmeniä, niitä roikkuu vaijereilla katosta, ne pystytään liu’uttamaan vinosti alas kohti lavaa ja takaisin. Kameroita on nostureiden nokassa ja kiskoilla artistien istumapaikkojen välissä, ja lisäksi perinteisesti olalla kameraa pitäviä kameramiehiä lähikuvia varten. Ohjauksen palapeli on uskomaton. 

Voi että sellaset 3 minuuttia euroviisuesitystä menevät aina nopeasti ohi. Ja vielä nopeammin menee se, kun lavalle vaihdetaan seuraavan esiintyjän tavarat.

Lava mopitetaan jokaisen esiintyjän välissä. Kun lava oli tyhjä ennen showta, näimme ihmisiä kontillaan puunaamassa lavaa rätillä. Joka esityksen välissä moppiryhmä sutii äkkiä puhtaaksi. Lava on hvyin kiiltävä ja sehän pysty myös näyttämään videokuvaa artistin alla, eli eräänlainen digitaalinen näyttöruutu sekin.

Välillä katosta laskeutuu lisäksi valtava screeni lavaan nähden diagonaalisesti ja se näyttää myöskin taustakuvaa esityksille kuten koko lavan takaseinä muutenkin koko ajan.

San Marinon esitys ja alas laskettu lisä-taustaruutu.

Katosta laskeutuu muutenkin kamaa. Aina kun pitää nostella lavasteita katonrajaan tai laittaa ne roikkumaan, katosta laskeutuu palkki, johon laitetaan vaijerit kiinni ja sen avulla nostetaan ylös yllärit. Lavalla on avustajia joskus jopa 40 kappaletta laittamassa kaiken suit sait kuntoon. Ja keskenkin esitysten siellä rullataan rekvisiittaa eri paikkaan salaa kameroiden näkymättömissä.

Meille siis selvisi täällä jo, että San Marinolla on oikeasti amerikkalainen räppäri Flo Rida paikalla.

Heti ekalla San Marinolla oli liekit käytössään enkä tiennyt, että pyroliekinheittäjien tulipallo todella tuntuu lämpöaaltona takana katsomossa saakka.

San Marinon kipinäsuihkuja.

Senhit ja Flo Rida poistuvat pikkulavalta ja takana päälavaa jo mopitetaan.

Näin, kuinka Viron Uku Suviste istui keskellä ryhmänsä sohvaa chillinä ja Viron lippua naputellen.

Kreikan digitaalitekninen esitys, jossa käytetään green screeniä, näytti menevän hyvin. Hurraus oli kovaa, koska laulaja Stefania on kasvanut Hollannissa. 

Kreikan green screen. Telkkarikuvassa on sen sijaan violettia kaupunkia.

Täytyy tosin sanoa, ettei paikan päällä katsomossa havaitse yksityiskohtia, ei esiintyjien ilmeitä tai pieniä virheitä. Yksityiskohdat näkyvät vasta telkkarissa. Akustiikkakin on katsomossa aika erilainen kuin tv-lähetyksessä, eli ei täällä välttämättä niin huomannut, jos joku lauloi pieleenkin. Telkkarilähetyksessä sen kuulee ihan armotta.

Juontajia hommissa.

Moldovan basso jyräsi täristen koko salin, wummm. Ja vetipä Natalia aivan järkyttävän pitkän nuotin loppukaneetiksi!

Moldovan Natalia saapuu sohvalleen ja Viron Uku katsoo vierestä.

Islanti ei istunut sohvallaan koronatapauksen vuoksi, vaan päivysti hotellihuoneessa. Onneksi tällä samalla lavalla aiemmin harjoituksissa kuvattu videoesitys ei hirveästi eroa livestä.

Serbiaa ennen lavalle kärrättiin suuri vanerilaatikko ja sieltä nostettiin esiin maailman suurin diskopallo. Nauratti. Pallo vaijerin päähän ja hilaus katonrajaan. 

Myöhemmin Serbian naistrio tanssahteli artistialueella kappaleiden pikaesittelyn aikana kaikkien maiden kappaleita sohvansa edessä, hyvä meininki. Ovat hyvin energisiä ja iloisia.

Näimme Albanian Anxhelan dramaattisen tuulikoneen käytön. Tuulikoneen hankaluus on se, että hiukset pyrkivät liehumaan naamalle, kun hän kääntyy takaisin katseltuaan ensin takaperin taakseen.

Portugalin kohdalla valonheittäjien väritys on upea ja lämmin, purppuranpunaista, lämmintä oranssia ja punaista yhdistettynä siniseen. Kaunis violetihko värimaailma leijuu salissa.

Portugalin hehkuvat värit.

Kitarasooloa pikkulavalla.

Bulgarian kohdalla nähtiin tekninen moka. Lavalle tulee kokonainen kallio, mutta se ei ollut ongelma. Ongelma oli näyttämötekniikan palkki, johon ilmeisesti yritettiin ripustaa hiekkasäiliötä, josta valuu kuin tiimalasin hiekkaa symbolisesti esityksen aikana melkoinen määrä. Palkki meni vinoon ja sitä ihmeteltiin. Yhä enemmän avustajia juoksi paikalle.

Tiedämme, että aina jos jokin menee pieleen ja pitää improvisoida, juontaja Chantal saa hoitaa homman. Joten Chantal joutui taas höpisemään pari minuuttia jotain hihasta, kunnes palkki oli paikallaan ja laulaja pääsi asettumaan kalliolleen. Torstain telkkariversiossa ei ollut palkkiongelmia enää.

Suomen esitys meni hyvin ja sille hurrattiin paljon. Pyroja riittämiin. Liekkiräjähdyksistä tuli pikku viiveellä sellainen ilotulitteen PAM-pamaus, josta ihmettelee, eikö se muka kuulu häiritsevästi esityksen taustalla. Suomen esityksen jälkeen liekkejä oli ollut niin paljon, että katsomossa alkoi haista polttoaineelta, mitä se sitten onkaan se käry.

Blind Channel saapuu sohvalleen.

Kun sali tyhjeni koko shown jälkeen ja artistit marssivat alhaalla kohti ovea, riehuin ylhäällä katsomossa heiluttaen Suomen lippua suuressa kaaressa. Ainakin Aleksi huomasi sen ja katsoi ylös lippushowtani. Nimim. Olen kuuluisa.

Sveitsin kohdalla oli taas valtava hurraus salissa. Lavasteen valkoisia palkkeja ja kuutioita rullattiin kesken esityksen irralleen toisistaan.

Tanskan solistin täytyy olla tarkkana, ettei liukastu silloin kun juoksee eteen pikkulavalle ja riehuu siellä. Hän horjahti, koska oli melkein liukastumassa. Lava on siis yhtä sileä kuin miltä se näyttää. Telkkarin kakkossemissä torstaina hyppy pikkulavalla menikin sitten paremmin, ihan melkein ilman horjahtamista...

Bonuksena näimme lauantain finaalissa esiintyvien Iso-Britannian, Espanjan ja Ranskan esityksen kokonaan. Se oli ilmeisesti esitys jurypisteitä varten ja näitä ei näytetty telkkarin kakkossemin osana. 

Näin siis Iso-Britannian lavastetorvet! Hah haa! Sieltä rullataan lavan takaa 2 valtavaa torvea ja hilataan kukin 2 vaijerilla ilmaan roikkumaan. Lisäksi pieni pyöreä rappusellinen lava Jamesille. Nyt täytyy sanoa, että Jamesin lauluveto oli heikohko ja kuului hankaluuksia pysyä nuotissa. 

Iso-Britannian trumpetit liukuvat lavalle.

Ja nyt juonipaljastuksia kulissien takaa lauantain finaalia varten:

Sitten laitettiin valmiiksi Espanjan monimetrinen kuu. Se on ohutta kangasta ja tyhjänä roikkuu vaijerissa suurena, surkeana ja ryppyisenä pussina. Jollain ihmeellä siihen puhalletaan ilmaa, kai ylhäältä päin, ja se täyttyy hämmästyttävän äkkiä palloksi.

Espanjan suuri kuu ja pieni Blas Cantó.

Esityksen jälkeen Blas jouduttiin kipaisuttamaan avustajan kanssa aika pian alta pois, ettei jää kuunsa alle, jota jo laskettiin vaijerilla alas lavalle. Saa vielä kuun päähänsä raukka. Sitten avustajat muussasivat ja pusersivat kuuta, jotta siitä lähtee ilmat pihalle, kuten tunnemme toiminnan ilmapatjoista maauimalapäivän jälkeen.

Kuuta tyhjennetään.

Blas on niin varma, että improvisoi lausahduksen ennen kuin alkoi loppupuolella vetää korkeaa aa-a-aaa-aaaa-säveltä: huudahti ensin ”here we go!” ja sitten aa-a-aaa-aaa. Saa nähdä tekeekö saman finaali-livessä.

Reissu oli siis mahtava elämys, vaikka venähtikin pitkäksi. Kotiin pääsimme puoli kahdelta yöllä.