Hollannin söpöimpiä maisemia: Zaanse Schans

Lauantairetki. Jaahas. Seuraava Hollannin erittäin olennainen nähtävyys korkattu. Zaanse Schans keikkuu siinä heti kakkosena, jos listataan paikkoja, joita turistien täytyy nähdä Hollannissa. Ollakseen nähnyt tyypillistä Hollantia. Keukenhofin tulppaanipuisto on ekana listoilla. Zaanse Schansin etu on siinä, että se toimii muulloinkin kuin vain huhtikuun tienoilla. Huono puoli on vaikeahkosti lausuttava ja muistettava nimi.

Niin mikä se Zaanse Schans on? Palanen vanhaa Hollantia, jossa on säilynyt rivi tuulimyllyjä ja vanhaa rakennuskantaa eli puutaloja. Koko alue toimii ulkoilmamuseona, jossa voi käydä pikku museoissa ja sisällä myllyissä ja katsoa vanhoja käsityömuotoja kuten puukenkien valmistusta, juustolaa ja maatilan eläimiä.

Koko seudun nimi on Zaan, saman nimisen joen varrella, ja siellä näkee tyypillistä paikallista vanhaa arkkitehtuuria: tumman vihreiksi maalattuja pieniä asuintaloja, joissa on erikoisesti muotoillut päätyjulkisivut. Zaanstreek eli Zaanin alue sijaitsee Amsterdamin pohjoispuolella.

Ennen kuin mentiin myllyjä katsomaan, halusin omin silmin nähdä Hollannin ehkä erikoisimman hotellin. Zaandamissa aseman vieressä on suuri hotellirakennus, jonka julkisivu on rakennettu kuin pinoksi näitä vanhoja paikallisia puutaloja. Monta taloa päällekkäin. Aika hauskan näköinen.

Heti vieressä on kaupungintalo, joka jatkaa samaa uusvanhaa vihreää arkkitehtuuria. Melko erikoisen näköinen sekin.

Näky tien yllä käsittää hotellia ja kaupungintaloa.

Uudemmissakin asuinkortteleissa pidetään yllä vihreitä sävyjä. Olen vähän kateellinen niille, joilla on heti oman takapihan takana vesiväylä.

Koska olimme ajaneet jo kaksi tuntia tänne, oli ensimmäisen kahvitauon paikka. Kah, ruokabaarin tiskiltä sai macaronseja. Totesin, että löydän aivan liian harvoin macaronseja mistään, joten pakko ottaa.

Zaanse Schans oli tässä lähellä. Siellä on oikea iso museorakennuskin, joka oli nyt edelleen pandemiatilanteen takia kiinni. Samoin alueella olevat leipomomuseo, puukenkätyöpaja, suklaaworkshop ynnä muut olivat suljettuina. 

Maksullinen parkkipaikka kuitenkin toimi, ulkoalue oli auki, myllyt pyörivät ja elintarvikeliikkeet olivat auki; historialliseen karkkikauppaan pääsi ja juustokauppaan sai kulkea pienen juustonäyttelyn läpi. Eri luukuilta myytiin ulos kahvia, kaakaota, jäätelöä, vohveleita, hodareita ja muuta evästä syötäväksi ulkona yleisillä penkeillä.

Vettä oli joka välissä ja ojia sai ylittää pitkin nättejä pikkusiltoja. Sorsat istuskelivat ruohopenkoilla ja noki- ja liejukanat uivat vedessä. Villihanhien kaakatus kuului niityiltä.

Karkkikauppa. Tärkeä sana hollanniksi: snoep = karkkia.

Onneksi otimme säätiedotuksen vakavasti: sen, että on vielä viileämpää kuin viime viikonloppuna ja tuulee edelleen (viidettä viikkoa...) pohjoisesta. Arvelimme oikein, että alue on aavan kosteikon laidalla ja viima pääsee puhaltamaan vapaasti. Piponi ei ollut yhtään liioiteltu! Näimme kulkijoita, jotka olivat optimistisesti yliarvioineet kauniin melko aurinkoisen kevätsään ja hytisivät ilman takkia, raukat. Oli vain 10 astetta.

Säähän sopivasti myytiin kuumaa kaakaota (rommilla tai ilman) sekä jopa glühweinia.

Tuulimyllyt täällä ovat toimineet silloisen ”teollisuuden” eri tarpeisiin, ei pelkästään jauhojen jauhamiseen. Yhtä myllyä on käytetty lankkujen sahaamiseen ja yhtä värijauheiden valmistukseen. Infokyltti kertoi, että tässä ”Kissaksi” nimetyssä myllyssä kivet ovat jauhaneet mineraaleja väripulvereiksi, joita sen ajan taiteilijat sekoittivat pellavöljyyn saadakseen öljyvärejä maalauksiaan varten.

Kissa-myllyn info.

Hämmästyttävää, että joidenkin myllyjen pinta on kokonaan olkea, olkikatto-periaatteella.

Tässä sahamyllyn lankkupinoja. Ja kukko.

Vieressä olevalla kosteikkoalueella huuteli ainakin kaksi fasaanikoirasta kevättöräyksiään. Töyhtöhyypät naukuivat ilmassa soidinlentoa. Ojan laidalla päivysti suuri harmaahaikara. Ne seisovat niin täydellisen liikkumatta, että ensin aina miettii kauan, onkohan tuo patsas vai ihan oikea eläin.

Heh, myllytalon pihalla on vielä pikkuruisia koristemyllyjä.

Maalaistaloon kuului vuohia, minikana ja valtava kukko. 

Kukolla on hassut housut.

Maitoa on kulunut juustolassa ja talon päädyssä oli oikein maitotonkkateline. Näyttelyhuoneessa oli vanhoja juustopropagandajulisteita.

”Juusto ravitsee Teitä hyvin”

Laiturilla oli myllynkivi ja vastarannalla näkyi vanhanajan puutaloja. Täältä pääsee myös veneristeilylle sitten, kun maailmankirjat ovat normaalit.

Yksi Hollannissa toimivista maanlaajuisista ruokakauppaketjuista on Albert Heijn, sellainen löytyy lähes joka paikkakunnalta. Markettiketju on saanut alkunsa täältä Zaanin alueelta ja täällä olikin hyvin historiallinen vihreä Albert Heijn -puutalo, jossa oli vanhoja pesuaineita ikkunassa. 

Supermarket.

Tynnyrintekijän piha.

Juustokaupassa sai maistella lampaan-, vuohen- ja lehmänjuustoa ja lajeja löytyi vaikka mitä yrtti-valkosipulijuustosta siniseen laventelijuustoon. Meille tarttui mukaan pikku pyörylä kuminajuustoa ja chilijuustoa.

Tein noin 4 minuutin videon elävää kuvaa pyörivistä tuulimyllyistä ja maisemista:

Rajoitusten nykytila ja *** kaasuhellan liitäntä

Vielä pari tulppaanireissun havaintoa: Kiva valkoinen majakkatorni Noordwijkissä. Ehkä se on sen maamerkki. Nyt on nähty sekin paikka. Näitä Pohjanmeren rantakohteita on Hollannissa vielä monta, joissa en ole käynyt. Mieheni paljasti yhäkkiä olleensa joskus nuorena Noordwijkissä rannalla.

Onneksi rantaravintolat olivat auki niin, että sieltä sai hakea tiskiltä mukaansa kaikkea, kertakäyttöastioissa. Hollannin ravintolat ovat olleet kiinni lokakuusta saakka ja vasta ensi viikolla aletaan avata terasseja, rajoitetuin asiakasmäärin, välimatkoin ja vain klo 12-18. Ei siis ehdi syödä illallista ravintolan terassilla vieläkään.

Päiväkännit tulevat tännekin kuten Suomessa: kippaa äkkiä se kalja (tai kahvi) kurkkuun ennen kuin ravintola suljetaan alkuillasta. Työssäkäyvä ei viikolla terassille ehdi, minä ainakin tulen noin klo 18 kotiin töistä ja sitten onkin jo puoti suljettu taas.

Kertakäyttöastiat onneksi edistyvät, on yhä enemmän pahvikippoja, pahvimukeja ja bambuhaarukoita pelkän muovin sijaan. Koronavuodethan ovat sekä kotiinkuljetus-sushitakseissa ja kotiin tilattavissa ravintola-annoksissa sekä kaikessa muussa itse tiskiltä haettavassa take away -ruuassa lisänneet kertakäyttökippojen kulutusta valtavasti. Kun ei saa syödä paikan päällä posliinilautaselta ja metallihaarukalla.

Hyvät kakut valitsin meille rantakahvilasta, jonka terassilla ei siis saanut istua. Sitten hörpittiin latte macchiatoa ja cappuccinoa rantahiekassa istuen. Lokki lensi yli ja katsottiin, ettei se vain tule hyökkäämään kakkulautasta kohti. Siellä oli valtavia lokkeja, mustasiipisiä, onko se selkälokki sitten.

Minä tilasin tiskiltä italialaisesti latte macchiaton miehelle. Jos mieheni tilaisi sen, hän  tuppaa sanomaan ”matschiato”, vaikka hänelle juuri olisi opettanut sen lausumisen k:lla ”makkiato”. Ja lähes kaikki hollantilaiset sanovat ”lambordschiini”, kun pitäisi sanoa lamborghini geellä.

Pohjoistuuli puhalsi edelleen. Eli vaikka päivä oli aurinkoinen, oli melko viileää. Tämä kevät on erityisen viileä Hollannissa tilastollisesti. Tuuli on puhaltanut jatkuvasti vain pohjoisesta 4 viikon ajan ja jatkaa vieläkin viikon sieltä suunnasta. Minulla oli kevätretkellä käsineetkin mukana ja käytin niitä rantakävelyllä. Turhan kylmää. Olisi tarvittu 5 astetta enemmän lämpöä.

Kotipuolessakin olen käyttänyt vielä pipoa joinakin päivinä.

Saksa luokitteli Hollannin erittäin vaaralliseksi alueeksi 3 viikkoa sitten ja vaatii  negatiivisen pikatestitodistuksen kaikilta Hollannista maahan tulevilta. Ei enää ostoksia ja tankkaamista Saksassa, mitä moni harrasti usein, eikä perheen luona käyntiä - eikä edes töissäkäyntiä ilman testiä.

Tähän mennessä rajan yli työssä käyvät olivat poikkeus kaikista säännöistä, mutta nyt ei enää. Eli meidän firmamme saksalaiset joutuvat ottamaan negatiivisen testin 2 kertaa viikossa (on 72 h voimassa), jotta voivat näyttää sen pistokokeessa Saksan viranomaisille aina palatessaan Saksaan. Tästä aiheutuu ajanhukkaa, autolla ajelua testipaikalle, ajanvarauksen järjestämistä työaikoihin sopivasti, ja mahdollisesti kustannuksia. Hollantilaiset työnantajat kohtaavat sen ongelman, että heidän saksalaiset työntekijänsä eivät aina pääse työpaikalle työvuoron alkaessa, koska heidän pitää ensin onnistua pääsemään testaukseen. Ja kuka sen työajan korvaa, siitä piti äkkiä henkilöstöosastolla vääntää.

Saksassa sentään jokaisella on näköjään oikeus saada vähintään 1 pikatesti viikossa ilmaiseksi ja niitä tekevät mm. apteekit. Hollannissa jokainen ennaltaehkäisevä, ilman oireita tai selvää altistusta otettu testi maksaa ja pitää saada selvää, mikä yksityinen tarjoaja niitä tekee missä 70 euron hintaan.

Kevät etenee kylmyydestä huolimatta.

On kyliä, joissa raja menee keskellä katua ja nyt hollantilaiset eivät pääse ulos taloistaan kadulle, koska se on Saksaa. Lapset käyvät siellä koulua rajan yli, mutteivät nyt pääse ilman testiä. Niin älytöntä. Ja samalla uutisoitiin, että rajaliikenne autolla ei ole mikään suuri tartuntojen lähde. Ihmisillä, jotka olivat käyneet sukuloimassa Belgiassa pandemian aikana oli vähemmän tartuntoja kuin ihmisillä keskimäärin.

Huippu oli se, että rajaseudulla bussilinjat kulkevat Hollannista Saksaan yli rajan itsestäänselvästi, mutta tämän testipolitiikan alkaessa saksalaiset uhkasivat jakaa sakot hollantilaisille bussikuskeille, jotka tekevät työtään ja ajavat sen bussinsa päivittäin aikataulun mukaisesti Saksan puolelle. Lehdessä luki, että ”tämä ongelma on nyttemmin ratkaistu”. En tiedä miten.

Niin että taas ovat liioitellut ja elämää hankaloittavat rajoitukset käytössä. Normaali elämä on KAUKANA.

Uuniasia ratkesi. Mies soitteli energiayhtiöille ja kuuli aurinkopaneeleja hoitavalta yhtiöltä, että he voivat kyllä tehdä induktiolieden vaatimat sähkötyöt auinkopaneeleiden muutostöiden yhteydessä, mutta keittiötä varten tehtävä osuus olisi edelleen asukkaan omaan laskuun. Lisäksi ei tiedetä, kauanko estää ennen kuin joku ehtii tulla tutkailemaan aurinkopaneelien mahdollisuutta ja sitä, kuinka radikaaleja muutoksia sähkökaappi vaatisi.

Ja samalla tiedetään, että jos vain meidän asuinalueemme sattuu olemaan vuorossa modernisointitöissä, saamme sähkömuutokset ja mahdollisesti jopa induktiolieden ilmaiseksi. Joten emme nyt ole niitä valtion ajaman muutoksen ensimmäisiä pioneereja ja investoi monta sataa asiaan, joka tulee lahjana nenän eteen jonakin tulevana vuonna.

Kaasuhella siis. Tai siis sama kuin ennen: sähköinen uuni ja kaasulevyt. No jaa, kaupat ovat kiinni eli ei voi mennä kodinkoneliikkeeseen katselemaan. Ajanvarauksella voisi tosin. Mutta onneksi on online ja se on oikeastaan kätevämpi.

Jo ennen kauppojen sulkemista tilanne oli usein tällainen, että kauppa sanoo: ”Ei tätä jääkaappia ole nyt varastossa, tilataan, kestää 8 viikkoa, ja sitten kotiinkujetus, no voi hankala, täytyy katsoa milloin kuski on ajamassa teidän suuntaan ja tehdään viikkosuunnitelma mihin rekkaan se yhdistetään, ei sitä vielä voi yhtään sanoa minä viikonpäivänä se tulee.” Online sanoo: ”Jääkaapppi, selvä, tilaa tänään, tulee huomenna ovelle, pojat ottavat vanhan mukaansa samantien ja purkavat paketin ja ottavat pakkausmateriaalit mukaansa, sano vaan tulevatko huomenna iltapäivällä vai ehkä sittenkin ylihuomenna aamupäivällä jos se sopii paremmin.”

Tai siis meidän onlinekauppa lähetteli meilejä ja sanoi, naurattavasti: ”Sinun kuljettaja-sankarisi, jotka tuovat hellan tänään, ovat Marcel ja Dennis.”

Hella tuli, mutta se piti liittää vielä seinäänkin se kaasuletku. Ruuv ruuv... joo, eipä tietenkään nykyinen liitäntäletku sovi sellaisenaan uuden hellan liitososaan. On taas standardit ja mitat muuttuneet 5 kertaa näinä vuosina. Tarvitaan jotain välikappaleita.

Olihan se saatana taas. Mies kävi monta kertaa perjantai-iltana ja lauantaina rautakaupoissa, joko varaten ajan netistä kuten on tarkoitus, tai spontaanisti ja heidän kiltteyteensä ja joustavuuteensa perustuen, että rajoituksista huolimatta pääsi sisään, kun tarvitaan akuutisti kaasuliitäntään osia eikä ollut liikaa asiakkaita kaupassa.

Oikeastaan säännöt ovat sellaiset, että kauppaan voi varata ajan käynnilleen, mutta se saa olla aikaisintaan 4 tunnin päästä varauksesta. Koska pääministeri paranoiassaan halusi estää sellaisen, että ihmiset ostoskadulla kävellessään varaisivat ajan kauppaan toisensa perään ja kävisivät siellä samantien ja huvikseen ja se olisi ihan sama asia kuin jos kaupat olisivat oikeasti auki. Joten funshoppailun estämiseksi laitettiin 4 tunnin aikaviivästys väliin.

No, jos oot remppaamassa taloa ja puuttuu nauloja ja haluat jatkaa työtä ja käydä rautakaupassa, niin mitä funshoppailua se on. Jos sen jälkeen porakone hajoaa ja olet edelleen keskellä remonttia ja haluat hankkia heti uuden, niin funshoppailun estämiseksi odotat taas 4 tuntia ja remontti ei etene olenkaan. Ei, ei, pääministeri ja minä ei olla enää ystäviä. Ihmiset hakevat kaupasta myös välttämättömiä tarvikkeita. Oltaisiin siiten viikon verran rukattu sitä kaasuhellan liitäntää, jos sinne rautakauppaan pääsee vain kerran päivässä vaihtamaan väärän kokoisen liitännän toiseen tai ostamaan vielä yhden tiivisterenkaan lisää. Tuomittavaa funshoppailua juu.

Alan lähinnä huutaa, jos näen ne ministerit telkkarissa. ”Meinaatko kattoa perse-konferenssin?” (holl. persconferentie = lehdistötilaisuus) -”No en todellakaan, en kestä nähä niitä juustopäitä ollenkaan enää tai tuun aggressiiviseks!”

Siis kaasuhella. Aina vain joku sauma vuoti ja mies osti myös sellaista vaahtoainetta, joka paljastaa vuodon ja kuplii. Ei perhana, vieläkin kuplii.

Hirveän vaikeasti mies väänsi hohtimilla mutteria ja vihdoin kun minä pääsin kokeilemaan, laitoin sen vain sormituntumalla ihan suoraan ja olin että lallalalaa, hips hips, ilman voimankäyttöä rullasin sen paikalleen kahdella sormella. Joskus mies unohtaa, että minä olen ollut teknisessä ammatissa ja osaan mekaniikkaa paremmin kuin hän.

Lopulta opettelin netistä, miten se kaasu liitetäänkään tiiviisti ja miten sellainen valkoinen teflonteippi toimii. Tiivistin sillä ja nyt se toimii vuotamatta.