Majakkalaivoja, torpedoja ja Bob Marleynkatu - toinen kierros pohjoisessa

Mitäs meidän toinen keikka. Nyt meni 560 km. Den Helder oli kaukaisin nurkka. Sieltä lähtee lautta Texelille, joka on rivissä eteläisin Vattimeren saari.

Ensimmäisellä kierroksella (tuossa linkki) oltiin siellä, mistä lähtee lautta Schiermonnikoogille, joka on saaririvin pohjoisin/itäisin asuttu saari. Joten sattumalta käytiin rivin molemmat kärjet näillä keikoilla.

Ajettiin patoteitä pitkin, jotka menevät montakymmentä kilometriä veden halki. Markermeerin ylittävä pato lähtee Lelystadista. Ja takaisin Afsluitdijkiä pitkin, joka eristää koko IJsselmeerin Pohjanmerestä suljetuksi lahdeksi.

Alinta lahden keskeltä kulkevaa tietä sinne ja ylintä takaisin.

Ensimmäinen pysähdys oli kuitenkin Almere vain, koska siellä on musiikkiaiheinen kortteli. Siis siitä hauskoja nimiä, että auto jätettiin Michael Jacksonin aukiolle ja käveltiin ottamassa kuvia kadunnimikylteistä Elvis Presleynkatu, Rolling Stonesinkatu, Beatlesintie ja Bob Marleynkatu.

Kun lähdettiin ylittämään Markermeeriä, havaittiin snäkkiauto parkkipaikalla ja kurvattiin sinne. Lounasaika. Myi pitkän bussin luukulta jätskiä, kahvia ja ranskiksia. Siellä oli appeella myös moottoripyöräilijöitä, rekkakuskeja sekä armeijan ajo-opetusauto, josta tuli solttu univormussa.

Tää on jotenkin symppis, kun lippu kysyy ”Jätski?” Että saisko olla?

Patotien pysähdyspaikalla nähtiin merimetsoja aallonmurtajalla ja silkkiuikkuja sukeltamassa.

Oli taas nättiä kylää IJsselmeerin rannalla ja merenlahtia ja maaseutua, ja Den Helderissä oli enemmänkin nähtävää kuin luulin. Se on tunnettu lauttasatamana sekä laivaston tukikohtana.

Löydettiin vanhalle telakka-alueelle, joka oli kuin neliömäinen ihmisen rakentama saari, jossa oli ankkurissa vedessä museolaivoja, kuten kirkkaanpunanen Texel-majakkalaiva.

Laivan koriste on tarkemmin katsottuna pellehyppääjä.

Yhdellä puolella oli huvivenesatama ja laivaston pikkuvene, ja oli vesillelaskulaituria, ja yhdessä kohdassa valtava purjelaiva kunnostustöiden alla ja miehet töissä.

Siellä voi parkkeerata ja oli vanhat tiiliset teollisuus- ja varastorakennukset, joissa oli  teatteri, leffateatteri ja erilaisia ravintoloita ja baareja. Jotka olivat nyt kiinni. Mutta alueella voi katsella vanhoja purjelaivoja ja muuta pihamaalla.

Siinä oli pari museota, kaikki kiinni tietysti, mutta niistä johtuen alue täynnä objekteja, joita voi katsoa ulkotiloissa ihan ilmaiseksi. Ja jätskibaari oli auki ilman istumapaikkoja.

Oli vanhoja ankkureita, vanhoja kanuunoita, ja merivoimien pyssyjä laivastomuseon pihoilla: isoja sotalaivojen tykkejä ja torpedoja.

Ja sitten alkoi nurkan takaa pilkottaa valtava musta sukellusvene. Telineillä pystyssä kuivalla maalla, varmaan pääsee sisään kun museo on auki, oli hollantilainen Tonijn-sukellusvene eli Tonnikala, valtavan pitkä.

Siitä hilpaistiin korkeaa ruohoista patoa ylös polkua ja tultiin merelle. Vattimeri ja Texelin pääty näkyi siinä. Ja juuri tuli Teso-yhtiön lautta Texeliltä. Sinne jonotti paljon autoja tiellä. Sitten se alkoi purkaa lastia ja sieltä tuli kaistoja pitkin loputon määrä autoja saarelta.

Aurinko paahtoi ja nyt oli lämmin eikä tuullut paljon edes rannikolla padon päällä.

Afsluitdijk ei ollut hirveän spektaakkelimainen, vähemmän kuin muistin. Onhan se pitkä ja pysähdyttin pysähdyspaikalla patsaan luona katsomassa toiselle puolelle kävelysiltaa pitkin.

Friisinmaan kautta takaisin moottoriteitä. Ihan perus.

Tässä vielä pikku filmi molemmista reissuista: