Retkiä Khao Lakissa: Bang Niangin markkinat, Lampi-vesiputous, Coconut Beach

Puuhastelua ja pikku retkikohteita Khao Lakissa: Bang Niangin markkinat, Coconut Beach, Tsunamimuistomerkki, Lampi-vesiputous.

Coconut Beach

Lähdettiin katsomaan eri rantaa. Coconut Beach taksilla. TUI-opas neuvoi, eteläsaksalainen, että vesiputouksille, rannoille ym. pääsee taksilla ja voi sopia, mihin aikaan se sama tulee hakemaan. Tai jos kohde on pitkällä, kuski voi jäädä odottamaan. Tietysti siitä saa maksaa sitten enemmän.

Valkeampaa hiekkaa oli siellä, niemen takana, kuin tässä meillä hotellin rannalla. Sama suunta ja sama vesi. Kookospalmuja. Niemen terävään kärkeen ei päässyt kävelemään, koska välissä oli melko pätkä liian kivistä rannikkoa.

Siitä jatkuu pohjoiseen White Sand Beach, käveltiin sinnekin suuntaan pitkälti.

Rannalla hauskat ravintolat, oli punaiset pöytäliinat liehumassa tuulessa ja tuolit hiekassa merinäkymällä. Mentiin siihen lounaalle. Otettiin mocktailit, minä kumman sinisen ja mieheni oranssin juoman. Pikkusnäksinä kevätrullaa ja satévartaita. Todella kauniisti rajoiltuna, rullat veneen muotoiselta lautaselta hauskasti ja pikkuvartaat pisteltynä ananaskiekkoon.

Tämä on sitä, mitä sanotaan, että Thaimaassa saa luksusta pikkurahalla. Joku alle viiden euron ateria niin kauniisti tarjoiltuna suoraan kauniilla hiekkarannalla.

Uimassa meressä useaan kertaan. Sitten vielä kahvit sisäänkäynnin rantakahvilassa valkoisilla puutuoleilla. Banaaniletut minulle. Kookospähkinä ja kahvia.

Ja taksi oli sovitusti hakemassa muutaman tunnin päästä.

Päivä, jolloin ei tehty mitään erityistä, uitiin vaan vähän meressä ja altaalla: 130 valokuvaa puhelimessa...

Tsunamin muistomerkki: poliisivene

Käytiin katsomassa se tsunamimonumentti, jossa on sisämaahan huuhtoutunut poliisivene.

Sen ympärillä kaduilla joka toinen talo väittää olevansa Tsunami museum ja esittelee taulussa valokuvia katastrofista ja ”take a look for free”, mutta myy sitten ohessa jotain matkamuistoja. Houkuttelevat sisään huutelemalla kuin mitkäkin ravintolat. Kaupallisuus jyllää.

Ei oikein pääse suremaan rauhassa, kun joku on koko ajan niskassa hengittämässä ja tuputtaa palveluitaan.

Täällä todella moni on menettänyt läheisiään. Mutta hiljentyminen tämän paikan surun ja kuoleman päivän muistolle on parempi tehdä rauhassa jossain muualla kuin näiden muistomerkkien liepeillä.

Bang Niangin tori

Venemuistomerkkiä vastapäätä sijaitsee isolle torille varattu alue. Markkinat ovat auki tiettyinä viikonpäivinä 14 - 20. Krääsä on samaa, jota oli jo nähty Ao Nangin kaupoissa ja toreilla.

Ei innostanut nyt hankkia mekkoa tai mitään, varsinkaan sovittaa vaatteita hikihelteessä, vaikka periaatteessa ihan hyvänkin näköistä tekstiiliä oli tarjolla.

Toisaalta siellä oli myös pullollaan törkeitä väärennöksiä, muka Guccin laukkuja, muka Niken paitoja, muka kaikkien merkkien lippiksiä. Telttoja täynnä muka Fjällrävenin reppuja kaikissa väreissä, parit ääkköset vaan puuttuivat.

Kelvollisinta tavaraa ovat ehkä ne kassit ja reput, jotka eivät ole merkkiväärennöksiä, eri kokoiset pussukat, korut, sandaalit, hassut t-paidat ja hellemekot. (Jos ei tarvitse puista pippelikoristetta.)

Patsaita joka lähtöön...

Torilla viljeltiin vitsejä kylteissä.”We have no WiFi, but free High Five”.

Tuolla torillakaan en vain tajua sitä, että myyjät eivät tajua, että moni ei edes halua tulla katsomaan niiden tavaroita, kun he ovat kimpussa kuin torakat. Ei siellä saa katsoa mitään rauhassa, kun he ovat väkisin myymässä jotain, kehumassa ja näyttämässä tuotteitaan. Voi olla varma, että sieltä teltasta ei pääse enää ulos ostamatta mitään, jos on kerran mennyt sisään. Minua se ainakin estää tehokkaasti edes menemästä selaamaan tavaraa tarkemmin. Koska minua ei jätetä sekunniksikaan rauhassa katselemaan. Eivätkö he tajua, kuinka se häiritsee?

Ruokaosasto oli täynnään helteessä seisovia kippoja, vaikka jotkut kyllä wokkaavat paikan päällä tai sanovat kyltissä, että tilattu ruoka tehdään tuoreeltaan. Mutta mitä niitä annoksia sitten seisoo tiskillä auringonpaahteessa myös viisi joka lajia odottamassa valmiina ja kypsänä? Kauhea kärtsäys nousee grilleistä. Ja täällä oli yksi hyönteismyyjä myös: paistettuja toukkia, skorpioneja, sammakoita, heinäsirkkoja.

Ruoka-annoksia.

Hyönteisten myyjä.

Hmmh, huumoribaari.

Torin takanurkassa oli paikallisten ruokatori arkiruokaa varten. Kalat lepäsivät jääpaloissa ja lihanpaloja makasi kasoissa pöydillä. Tuntemattomia vihanneksia. Runsas valikoima hyvän näköisiä kasviksia, mutta lihan ja kalan osalta hygienia on ajalta ennen kylmälaitteita.

Torin portilta otettiin taksi takaisin. Avolava-auto osoittautui olevan discotaxi. Värivalot ja kaiuttimet päälle ja musiikki soimaan matkan ajaksi, kun kiidettiin maantietä.

Tämä on kyllä hauska.

Lampi-vesiputous

Käytiin Lampi Waterfall itseksemme. Se olikin paljon kauempana kuin luulin ja taksi piti järjestää niin, että se odottaa meitä siellä paluumatkaa varten. Tik tik kassa kilisee, perhana. Jotkut vuokraavat auton tai skootterin ja ajavat itse tällaisiin kohteisiin, mutta ei me uskallettaisi. Vasemmanpuoleinen liikenne ja kaaos.

Oli se silti hauska. Avolavataksilla haisevassa pakokaasussa maaseudun läpi, jossa välillä myös löyhkäsi joltain. Kyllä jotkut talot ovat ihan hökkeleitä, peltikattoisia. Laihoja kanoja juoksee pihalla, tai koira juokentelee tontin edessä tien laidassa.

Pääsymaksu 110 per pers. kansallispuistoon. Maksettiin koppiin ja taksi ajoi parkkipaikalle. Sitten vesiputous oli jo ihan nenän edessä. Silta tosin oli suljettu, jolla olisi päässyt kävelypolulle ja siitä ylemmäs putoukselle. Laillisesti pääsi vain alaveteen. Jotkut paikalliset kulkivat ryteikön läpi ylittämään joen ja siitä polulle, jotta pääsivät ylös eri kohtaan vesiputoukseen uimaan.

Viidakkosilta oli kiinni.

Jätimme tavarat rantakiville kuten muutkin turistit ja uimareissulaiset paikalliset. Pyöreiden kivien välistä piti astua varovasti joka askelta harkiten vettä kohti, mutta itse lammikossa oli ihan kelvollinen sorapohja, jossa pärjäsi ilman vesikenkiäkin.

Huuh, tämä vesihän on kylmää! Ainakin ilmastoon nähden.

Alalammessa asui kaloja ja portin infokatoksessa myivät kalanruokaa pusseissa, sekä virvoitusjuomia. Vedessä näkyi 2 erittäin isoa tummaa kalaa, paljon särjen kokosia, paljon vielä pienempiä ja paljon minejä. Ne odottivat ruokaa ja tulivat parveilemaan. No haettiin sitten ruokapusseja, kun nähtiin, mitä siellä on.

Kalat vilistivät ihan reiden ja polven viertä liukkaana ja hyökkäsivät ruokapallojen perään kalasoppana, kun seistiin vyötäröä myöten vedessä ruokkimassa. Oli se aika hauskaa ja suloista.

"Ruoki mua!"

Parkkipaikalla päivysti ilveksen näköinen kissa. Kuskimme oli ryhtynyt nokosille taksinsa takapenkille ja lempeästi saimme herätellä miehen, kun tulimme hieman etuajassa valmiina lähtöön. Joku kissakaveri oli täälläkin ollut, sillä istumapenkillä näkyi tassunjälkiä.

Ihan kiva reissu yhteensä oli tämäkin.