Mitä Mönchengladbach opettaa?

 
Kävimme Saksan Mönchengladbachissa ostoskeskuksessa. Mönchengladbach, tuo 250 000 asukkaan kaupunki, jolla on niin pitkä nimi, että joutuu lyhentämään sen moottoritien kylteissä: M’gladbach.

Kuuluisinta urheilukansalle lienee sen jalkapallojoukkue Borussia Mönchengladbach. Tuotakin nimeä kerkesin taannoin ihmettelemään, että mikä Borussia, miksi se kuulostaa Venäjältä, Russia. Selvitin sitten, että Borussia onkin latinalainen muoto Preussista. Aloittivat toimintansa jo Preussin valtakunnan aikana.

Ostoskeskus oli kyllä hieno ja uusi. Mutta muuten paikkakunta on sellainen vähän vanhentuneen ja sekavan oloinen teollisuuskaupunki. Nytpä on sekin nähty. Lähellä on, mutta ekaa kertaa sinne satuttiin.

Keskustassa oli ollut ongelmakohtana rapistunut ja epähoukutteleva rakennuskompleksi, jossa eivät kaupat eivätkä ihmiset viihtyneet enää, ja siihen kortteliin tehtiin radikaali täysremontti. Vanhat talot purettiin kokonaan pois ja tilalle tuli tämä moderni Minto-ostoskeskus.

Välipalalla olimme ostoskadun varrella Backwerk-ketjukahviossa, ja siellä oli ihan hyvät vitriinit. Erikoisuus oli viinerin näköinen lehtitaikinajuttu, joka olikin juustolla höystetty suolapala, sen otin. Tarjolla oli myös vasta paistettuja hot dog -luomuksia, joissa oli nakit sisällä ja pekonia ja juustokuorrute päällä, reilun rasvainen välipala. Täällä ei kaloreista säästellä.

Viineri, joka ei ole viineri. "Kaikkee se saksalainen keksii."

Samoin ruokakaupan eteisen leipomotiskillä näkyi ero Hollantiin. Hollannissa kun ostaa juustocroissantin, niin sitä juustoa on milli siellä taikinan välissä, ja päällä ripsittynä pari murua juustoraastetta. Saksan juustocroissant ui sulatetussa juustokerroksessa, sitä valuu päällä sentin paksuisena ja leivonnaisen ympärillä on sellainen jumittunut juustolätäkkö, joka kuuluu hintaan. Reilu meininki.

Menin leipomotiskille katsomaan, saako sieltä sattumalta Brezeleitä. Ei saanut tai oli lopussa, mutta pitkulaisia Laugenstangeja oli. Se on ihan samanlaista taikinaa ja isot suolarakeet päällä. Ostimme ne ruuan lisukkeeksi.

Aiheellinen kysymys oli hollantilaisilta, kun näitä Laugenstange-leipätankoja oli tuotu saksalaisesta leipomosta töihin: mitä tämä oikeastaan on tai miten tämän voi kääntää? Ei sitä voi kääntää, kun ei sellaista leivontatapaa tunneta Hollannissa ollenkaan. Vaikea selittää. Se on tietynlainen ja tietynmakuinen hiivataikina.

Opiskelin netistä, miksi siinä on se Lauge-sana eli emäksinen neste tai lipeä. Aha, nämä laitetaan ennen paistamista todellakin emäksiseen kylpyyn. Sen reaktio taikinan kanssa tuo leivonnaisiin tummanruskean kiiltävän pinnan ja makua. Jos kyseessä on Laugenbrezel (muunkinlaisia Brezelejä löytyy runsaasti), niissä on ihan samanlainen kiiltävä pinta ja sisältä kuohkea hiivataikina kuin näissä tangoissa.

Täällä Nordrhein-Westfalenissa ollaan, satunnaisista Brezeleistä huolimatta, kaukana baijerilaisesta kulttuurista, ja sen näkee näyteikkunastakin. Monessa kylässä pidetään omia Oktoberfestejä, mutta niihin pukeudutaan täällä ihan halpisvaatteisiin. Kyllä baijerilainen pyörtyisi kun näkisi, millaisia tekokuitu-Dirndlejä ja muovinahkahousuja Hollannissa tai Ruhrin alueella myydään kympillä.

Etelä-Saksassa perinnevaatteisiin suhtaudutaan vakavasti ja ne maksavat paljon. Kunnon Lederhoset on tehty nahasta ja kestävät koko elämän, ja naiset sovittavat itselleen erikoiskaupassa Dirndl-mekkokokonaisuuden omien mittojen mukaan ja kalliiksi tulee sekin. En ole ekspertti, mutta näin olen kuullut. Epäilenpä joka tapauksessa, että nämä Mönchengladbachissa esitellyt kuteet rikkovat ihan kaikkia perinnesääntöjä värisävyistä lähtien. Käsittääkseni oikeasti nainen ei myöskään koskaan saa käyttää nahkahousuja, joten Lederhoset naispuolisen mallinuken päällä olisivat etelässä varmaan kova pyhäinhäväistys.

No huumorilla täällä mennään muutenkin. Mainitsin jo viimeksi krääsäkaupan tekolääkkeet ”jatkuvaan ketutukseen” ja kaikkiin vaivoihin. Tässä koko hyllyllinen vitsi-apteekin tavaraa. Löytyy ainetta nettiriippuvuuteen, ainaiseen ikävien asioiden hoitamisen viivyttelyyn, ”minä olen aina oikeassa” -syndroomaan ja liialliseen shoppailuun.

Tämä Ääliö-sumute lupaa auttaa pitkäaikaiseen tyhmyyteen ja levittää älykkyyttä suihkeena.

Juomamonopoli-peli ei varmaankaan menisi läpi Suomen alkoholilainsäädännöstä.

Oikean kemikaliokaupan sinisestä tukkaväristä, jota täältä löysin, taas olen iloinnut jo monta viikkoa. Meidän kylällä on samaa tuubivärisarjaa, mutta meillä ei myydä perus-vaaleansinistä sävyä.

On se kumma: kun laitan pinkkiä päähän, se haalistuu pois alle viikossa. Kun laitan saman merkin sinistä, se ei poistu sitten millään ja kestää vähintään neljä viikkoa. Ensi kerralla on kampaaja hätää kärsimässä, kun päällistukka pitäisi taas blondata ja siinä on erittäin reilusti sinisen jämää jäljellä.

Tämä liikennevaloissa nähty paikallinen Porsche ehkä jotenkin tiivistää Mönchengladbachin tunnelmat. Kommunistinen sirppi- ja vasara-tarra yhdistettynä luksusautoon. Työläiskaupungin juuret.