torstai 27. kesäkuuta 2019

Myrkylliset karvatoukat uhkaavat taas Hollannin kansaa



Täällä riehuu joka kesä ilkeä karvainen toukka! Hollannissa, Saksassa ja muualla Keski-Euroopassa ajoittainen maanvaiva ovat tammikulkurinirkon l. tammenkulkuekehrääjän karvaisten, ihoa ärsyttävien ja ihottumaa ja allergisia reaktioita aiheuttavien toukkien massaesiintymät.

Kehrääjä eli eräänlainen yöperhonen munii tammien latvuksiin ja kun munista kehittyy toukkia, ne ryömivät verkkomaisesta pesästä esiin ja niitä on sitten koko pesällinen kerralla liikkeellä. Ne alkavat vaeltaa pitkänä, monimetrisenä jonona peräperää puusta toiseen etsien lisää tammen lehtiä syötäväksi. Joinain vuosina toukkaesiintymät ovat erityisen suuria, myös tänä vuonna.

Toukat ovat karvaisia, ja jos sattuu koskemaan toukkaa tai jopa vain niistä irronneita irtokarvoja, ne pistelevät ja niistä erittyy ihoa ärsyttäviä myrkyllisiä aineita. Jos on oikein huono tuuri, voi saada hengenvaarallisen allergisen reaktion. Koirat joutuvat vaikeuksiin, jos erehtyvät haukkamaan toukkia ja voivat sokeutua, jos karvoja joutuu niiden silmiin. Näitä täytyy siis oikeasti varoa, jos pystyy.

Nyt meillä on esim. käynyt kova myrskytuuli muutaman kerran ukkosen myötä, ja näitä karvatoukkien pesiä on pudonnut puista alas ja mm. lasten leikkipuistoihin. Tuulen myötä toukkien karvojakin lentelee huomattavasti ympäriinsä. Paikat, joissa toukkia on havaittu, on suljettu varoitusnauhoin. Asemaa vastapäätäkin on juuri suljettu yhden tammen alusta, jossa on istumapenkki.



Karvat kulkeutuvat sitten raapiessa ja vaatteiden mukana yhä uusiin paikkoihin iholla, ja yksi neuvo on yrittää poistaa niiitä teipinpalalla ihoa painellen. Kutiamista helpottavat ja viilentävät voiteet alkavat nyt loppua kaupoista, kun puolta kansaa kutittaa.

Uutiskuva

Uutiskuva

Vain harvat linnut, kuten käki, pystyvät nielemään näitä toukkia karvoineen. On havaittu, että talitiaiset ovat kehittämässä perinnetaidon, miten toukan voi kuoria karvoistaan vetelemällä sitä oksaa vasten, jolloin tiainen pystyykin syömään sen ravintonaan. Kunhan tämä temppu ja tekniikka leviää tiaisten keskuudessa laajalti, ne voivat alkaa auttaa toukkaongelmaan.

Harmittomia kesäkukkia.


Viime viikkoina minulle on koko ajan johonkin raajaan ilmestynyt aina pari uutta kutiavaa hyttyspaukamaa. Moni työkaveri valittaa samaa ihmettä: ei näy eikä kuulu hyttysiä, ei talossa eikä puutarhassa, mutta silti jostain tulee kuin itsestään uusia hyttysenpistoja yön tai päivän aikana. Joku salainen ninjahyttynen liikkeellä.

Mutta kuulin myös arvelun, että jospa kaikki nämä ihmisten pistelyt johtuvatkin toukan karvoista. En todellakaan tiedä. Selvässä toukkareaktiossa paukamia tulee tyypillisesti samalle ihoalueelle vieri viereen.

Sitten se kyllä iski minullekin selvästi, nilkkaan, ryhmänä 12 kutiavaa näppylää. Nyt näppyläkokoelmia on jo myös reidessä ja käsivarressa. Ikävää. Kutina voi kestää kaksikin viikkoa kuulemma.


Tähän sopii tietysti myös se teoria, että aito kesän tuntu tulee ennen kaikkea siitä, kun ihossa on naarmuja ja kirvelyä ja jalkapohjassa tuntuu jotain; silloin tietää, että on hillunut ulkona kuin vapaa kesän lapsi paljain jaloin ja vähissä vaatteissa. Ja pyöräillessä pidä suu kiinni, muuten sinne lentää ötököitä.


Yritin valokuvata tien laidassa isoa unikkoa, mutta astuin nokkoseen. Minulla on nyt nokkosenpolttama sääriluussa, viiltohaava keskisormessa, kutiavia hyttysenpuremia ja toukkanäppyjä kaikkialla ja muutama naarmu reidessä. Eikö se siinä ole se kesäfiilis taas.

Mutta karvatoukan voisin jättää mieluusti listalta pois.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti