Kakkosjääkaappi auttaa juomaongelmaan

Tulin töistä ja näin olohuoneessa styroksia ja olin, että mitäs uutta täällä on, kun tuo on selvästi jonkun suurehkon esineen pakkausmateriaali. Mies: ”Ostin jääkaapin.” Aha, okei.

Siis kakkosjääkaapin pyörävarastoon, mistä oli puhuttu jo kauan. Se oli nyt sitten miehen projekti, saada se sommiteltua täyteen tilaan ilman että joutuu hirveästi poistamaan tavaraa varaston hyllyiltä. Hän oli mitannut kaiken ja siirtänyt hyllylautoja ja sahannut hyllyjä ja keksinyt tavaroille säilytyspaikkoja ja muutoksia, joista ei ole haittaa käyttömukavuudelle millään alalla. Vähäsen sain uudelleentsekata puutarhavälineitäni, mutta muuten hyvä.

Jääkaappi tököttää varastopakastimen päällä nyt. Se on tarkoitettu lähinnä juomavarastoille. Tässä voisi ilkkua: ”Mies osti olutjääkaapin”. Mutta ei, meillä on oikeasti juomaongelma. Siis siinä, että keittiön jääkaappi on usein hyvin täynnä ja jos vaikka viikonlopuksi ostaa kaikenlaisia ruokia ja yrittää jotain uunivuokaa säilyttää pari päivää, niin ei sinne tahdo mahtua kaikki mehut, piimät, maidot, vissyt ja oluet ollenkaan. Eli kakkoskaapille oli kyllä tarve.

Olen iloinen, että mies otti koko projektin käsiinsä ja suoritti kaiken päivässä. Niin siististi ja loppuun, että en joutunut kaaoksen keskelle ollenkaan, vaan kaikki oli jo hoidettu.

Kirjatuesta on hyötyä! Vähänkös nauroin, kun näin tämän ”miehen kirjahylly” -virityksen.

Voi olla periaatteessa kyseenalaista, että eikö tällaiset muutokset kuuluisi demokratiassa suunnitella ja sopia yhdessä. Mutta ei hänen tarvitse minulta kysyä. Jos ei siitä ole minulle haittaa, niin ei miehen tarvitse minulta tuollaiseen käytännön välineeseen ja varastohuoneeseen kysyä lupaa. Kestän sen, että se tulee yllätyksenä.

Voin nimittäin myös luottaa, että mies tekee oikeat valinnat. Hän on niin tarkka, että käy läpi tuotteen arviot, hinnat, laadun ja energiankulutuksen. Ei minua olisi huvittanutkaan vertailla ja valita jotain jääkaappeja. Ja oli tästä jo puhuttu ja olin periaatteessa suostumukseni antanut. Toteuttakoon sitten se, jolla intoa on.

On vain huvittavaa, kun välillä olen tuollaisen yllätyksen edessä. Kerran aiemmin tapahtui myös se, että "myin pois vanhan kirjoituspöytäni ja hankin uuden", spontaanisti yhdessä iltapäivässä ilman ennakkovaroitusta.

Mutta ihan oikein toimittu. Jos minua pitäisi odottaa, voisi mennä kymmenen vuotta, olen nimittäin aikamoinen jahkailija, joka ei tartu välttämättä toimeen koskaan.