Viikonloppu kaappeja kooten

Remontti jatkuu. Maalasin ison peilin kehykset auringonlaskun väreihin.

”Suihkuseinä has entered the studios.” Mies laittoi vetokoukun kiinni autoon, lähti rautakauppaan ja lainasi sieltä peräkärryn pakettien kuljetukseen. Ja muisti sitten, että ai niin, kärryyn tarvitaan se kakkos-rekisterikilpi. Ja missäs se onkaan? Pulmaan auttoi vain soitto vaimolle, joka tietää, missä kaikki esineet ovat, jopa töissä ollessaan. ”No eikö se rekkari ole kiinni siinä meidän pyöränkuljetustelineessä, pihavarastohuoneessa?” -”Niin tietysti. Enpä tajunnut itse.”

Nyt ovat elementit talossa, mutta asentajalla on aikaa vasta kahden viikon päästä. Sen ajan loikitaan pakettien yli.

”Kaappi is in da house.” Tuli postia Saksasta. 3 x turkoosi kaappi osina.

Jännää.

Ja ei kun kokoamaan. Ikeamaiset ohjeet, mutta juuri niissä yksityiskohdissa, joissa tiesin, että täytyy olla tarkkana, miten päin osa kiinnitetään, piirros jätti toivomisen varaa. Oli jopa harhaanjohtava. Ihan selvästi tässä kuvassa sarananpuolikkaan pidempi tanko osoittaa sisälle eikä ulospäin! Ja oikeasti se kuuluu päinvastoin! Ja miksei tähän ole merkitty, laitetaanko ruuvi läpi ensimmäisestä vai toisesta reiästä! Juuri se tieto on elintärkeä!

Eh. Kahvalle pitää itse porata reiät läpi oven. ”Puupora 5 mm, kiitos.” -”Ei oo. On vain kaakeliporia ja betoniporia.” Rautakauppaan mars.

Kaksi identtistä seinäkaappia saatiin lopulta kokoon.

Geometriset 3D-mittaustaitoni olivat taas tarpeen, kun koukkujen paikka piti määrittää. Tuolta kaapin reunasta etäisyys on 2,5 cm ja ylhäältäpäin koukku alkaa kohdasta 12 cm... ja tussilla rastia kaakeliin. ”Siitä rastin keskeltä poraat.” -”Tietsä, musta on PELOTTAVAA miten sä noita mittailet tosta vaan.” Ja seuraava kaappi samalle korkeudelle, ja suoraan.

Pakenen nurkan taakse ja pidän korvaa kiinni, kun betonia porataan.

Kokoamatta oli vielä pesualtaan alle tuleva lattiakaappi. Ooh, monimutkaista laatikkotekniikkaa.

Pitää ottaa neuvoa-antava, siis alkoholiton sitruunaolut.

Mutta lauantai oli jo illassa ja päätimme jättää nämä yritykset sunnuntaille.

Sunnuntai: Siis mitä, tämän onton kaapinjalan sisään pitää tunkea ruuvimeisseli ja sillä tavoittaa ruuvi reiässä jossain 15 sentin päässä! Ei meillä niin pitkää ruuvimeisseliä ole!
Rautakauppaan mars.

Taas. Päivittäin rautakaupassa. Ja meillä muka oli suuri, laaja valikoima työkaluja jo entuudestaan.

Siinä se sunnuntai sitten meni.

Nyt alkaa näyttää hyvältä. Allaskaappia emme kuitenkaan ota vielä käyttöön, koska se kastuisi suihkussa käydessä täysin, ilman suihkuseinää. Laitetaan se syrjään odottamaan.

Kaappien kokoaminen oli sen verran hauskaa (huoh), että päätettiin sitten tilata vielä yksi seinäkaappi ja viettää seuraavakin viikonloppu pelkästään kaappia kooten. Säilytystilaa tarvitaan nimittäin vielä vähän enemmän.

Eikä missään nimessä tehdä tätä helpoksi ja tilata samanlaista, joka osataan nyt koota, vaan eri valmistajan oranssi kaappi. Jee.

No, oranssi tapaus tuli saman tien varastolta parissa päivässä, ja saatiinkin kokoon puolessa tunnissa.

Tässä ohjeessa oli paljon saksalaista tekstiä. Onneksi osaan. Ja niin tyypillistä saksalaista kohteliaisuutta, muodollisuutta ja teitittelyä, että alkoi naurattaa. ”Olkaa hyvä ja lävistäkää kahvan ruuvinreiät 5 mm puuporalla poraamalla, ei lyömällä. Olkaa hyvä ja käyttäkää vastakappaleena puupalikkaa.”

Lekalla päähän -kohta.

Palapeli koostuu... seuraavaksi suihkuseinä, peilin ripustus, lattiakaappi paikoilleen, pitäisi ostaa pari pyyhekoukkua, ehkä pieni hylly peilin alle, ostaa ja asentaa kattolamppu...