Suomen kansalaisuus ja vaalit Hollannissa ja Suomessa

Valitsen vesielimen ehdokkaan

Hollannissa oli läänin tason vaalit sekä jostain syystä myös vedenhuoltoinstituuttien poliittiset vaalit. Mitäköhän ne vastaisivat Suomessa? Eivät mitään; koko rakennelma on hollantihistoriallinen. Nämä alueelliset vesistöelimet huolehtivat siitä, että tulvavesille on tarpeeksi tilaa; ettei rankkasateesta eikä kuivuudesta tule suuria ongelmia; että kansalaiset saavat pohjavedestä tai jostain kelvollista juomavettä; että viemäriveden puhdistus toimii, ym.

Sellaisen paikalliseen neuvostoon pitää myös kansalaisen valita edustajia äänestämällä. Aika kreisiä; useimmat pyörittelevät tälle silmiään eikä heillä ole aavistustakaan, miksi ja miten valita sellaiseen sopiva kandidaatti listalta. Mutta kun paperi jaetaan samalla käynnillä läänin perusvaalien kanssa, siihen tulee osallistuttua.

Minulla on toisen maan kansalaisena hupaisasti äänioikeus näille vesi-ihmisille, mutta ei läänin vaaleihin. Mentiin silti. Hollannin äänestykset eivät ole sunnuntaisin, vaan arkena. Konservatiivikristityt meinaan ovat pukahtaneet, että sunnuntai on niin pyhä, ettei silloin sovi pitää edes vaaleja. Äänestyspaikat ovat auki klo 21 saakka, jotta töiden jälkeen ehtii jokainen helposti.

Läänin vaalilista. Itse listalle pitää kopissa punakynällä merkitä kandidaattinsa. Ei siis piirrellä numeroita tyhjään lippuun kuten Suomessa.

Vesikandidaattien lista on lähes yhtä pitkä.

Vaalitodistaja kyttää

Suomen kirjevaaleja varten minun täytyi hankkia kaksi perheen ulkopuolista todistajaa, jotka allekirjoittavat, että olen itsenäisesti valinnut ehdokkaan ilman painostusta. Eh. Onnistuipa sekin. Työkaverit auttoivat. Aloitin pyyntöpuheeni: ”Rakkaat byrokratian ystävät... tarvitsisin hieman apuanne.”

Tottakai siitäkin saatiin väännettyä vitsiä. Ohjepaperissa on piirroskuvia tilanteesta, jossa todistajat kyttäävät nurkan takana, kun äänestäjä kirjoittaa lapulle ehdokasnumeroa. Mutta he eivät saa katsoa ja nähdä valintaa, koska vaalisalaisuus.

– Tällai teidän pitää tsekata, että tein valinnan ilman painostusta.
Kolmas työkaveri:
– Mutta painostinhan mä sua hei! Valitset ton, perhana, tai muuten!
– Hysst! Nää allekirjoitukset on melkein valmiit, älä nyt paljasta.
– Nää piirroksen hyypiöt näyttää vähän KGB:ltä.
– No ton blondi kampaus on ihan mä, selvä viittaus, että mun pitää tämä tehdä.
– Ton toisen tumma kampaus on enemmänkin Gestapo...
– Hiljaa ettei saksalaiset kuule...
– Viikset puuttuu kuvasta...

Oli siinä askartelupakettia.

Punainen viiva? Sormeen tuli vaaliteemaan sopiva haava Ilmari Kiannon romaanin mukaan.

Mitenkäs se kansalaisuus

Jotkut siitä keskustelivat töissä (ystävällisesti omasta puolestani), että eikö minun kannattaisi hankkia Hollannin kansalaisuutta. Kun muutamat ehdot täyttyvät ja on EU-jäsen, se vaatii melko vähän byrokratiaa ja rahaa verrattuna ulkopuolisten maiden kansalaisiin.

Mutta mihin sitä tarvitsisin? Silloin saisin äänestää myös Hollannin läänin- ja maanlaajuisissa vaaleissa enkä pelkästään kunnallisvaaleissa ja vesivaaleissa. Ja saisin vastaanottaa jotkut tietyt korkeat armeijan tai poliittiset virat. No ei ole ihan välttämätöntä tai relevanttia kumpikaan; äänestänhän sen sijaan Suomen vaaleissa.

Ja listasta luen sen edun, että ooh, saisin matkustaa vapaasti Schengen-maissa sekä ilman viisumia moniin maailman maihin. Hohhoo jaajaa, minulla on Suomen passilla jo kaikki nämä etuudet ja vielä pari päälle. Suomen passi on sentään maailman vahvimpia tässä suhteessa, ja vähintään yhtä hyvä kuin Hollannin.

Ja onko sitten itsestään selvää, että kaksoiskansalaisuus toimisi? Että Suomen kansalaisuus pysyisi? Tästä on eri maissa erilaisia käsityksiä ja ne voivat häilyä ja muuttua. Kaikki maat eivät tunnusta mahdollisuutta pitää kahta kansalaisuutta. Monien maiden kansalaisuudesta taas ei pysty luopumaan vaikka haluaisi. Jotkut maat päinvastoin vaativat edellisestä kansalaisuudesta luopumista, jotta voi ottaa uuden.

Suomi hyväksyy nykyään kaksoiskansalaisuuden (jo vuodesta 2003 saakka) ja pitää alkuperäisiä Suomen kansalaisia ensisijaisesti Suomen kansalaisina epäselvissä tilanteissa. Mikä on ihan hyvä, sillä haluaisin ainakin olla satavarma siitä, ettei Suomen kansalaisuuteni poistuisi mihinkään, jos ottaisin myös Hollannin kansalaisuuden.

Ikävä vaan, että Hollannin maahanmuuttoviraston virallisissa tiedoissa lukee täyttä puppua Suomen kohdalla. Nettisivuillaan väitetään, että Suomi ”odottaa kansalaisuudestaan luovuttavan, jos ottaa toisen maan kansalaisuuden”. No lähetinpä tästä korjauspyynnön ministeriöön, koska tämä on juuri se tärkeä kohta, jota jokainen miettii asiaa harkitessaan. Olisi kiva, jos viranomaistaho jakaisi oikeaa eikä väärää tietoa.

Minulle se näyttää siltikin siltä, ettei olisi mitään järkeä ottaa Hollannin kansalaisuutta. EU-jäsenyys takaa kaikki tarvittavat oikeudet, työluvat, ym. Rahaa sekin proseduuri vain maksaisi, ja passin tai henkilötodistuksen uusimiseen menisi sitten rahaa jatkossa sekä Suomessa että Hollannissa.

Eri asia on sitten, jos koko EU hajoaa tai tulee Nexit tai Fixit, mutta se ei juuri nyt ole näköpiirissä. Voin tyytyä vesivaaleihin siihen saakka.