Kevät on jo nenässä

Aurinko paistoi lämpimästi ja tuntui ekaa kertaa todelliselta kevätpäivältä; päiväsaikaan vain tosin. Yöt ovat vielä olleet pakkasella ja aamuisin saa raapia autosta jäätä. Ei kelpaa minulle riemuksi vielä.

Toisaalta, töissä ikkunalasissa ulkopuolella ryömi herännyt leppäkerttu.

Rautiainen on alkanut laulaa aamulla puussa. Tiaiset titityyvät. Mustarastas pöyhii pihassa aina välillä ja sanon ”hei kulta”. Talvehtivat peipot tappelevat ilmassa lintulaudan yllä kierroksia tehden ehkä enemmän kuin keskitalvella; jos se on kevään merkki.

Siitepöly on totta

Ystävänpäivänä alkoi virallisesti siitepölykausi. Kartoissa luki, että leppä ja pähkinäpensas ovat aloittaneet täysillä. Aivastelua, korvien kutinaa ja yöllä jopa ikävää kurkun kutinaa. Otin allergiatabletin.

Ähäh, saatan ymmärtää, miksi olin viime viikot niin loppuun väsynyt. Allergia tuloillaan. Elimistö valmistautuu hälytystilaan. Se vie energiaa. Taustalla pyörivä prosessi, terveyden epätasapaino, vaatii veronsa. Siellä tapahtuu huonoja asioita kulisseissa jo silloin, kun en suoraan huomaa niitä muista oireista.

Vaikka monia väsyttävät allergialääkkeet kovasti, niin olen tajunnut myös sen, että itse allergiakin väsyttää, sivuoireenaan. Se väsyttää jo ennen kuin on ottanut ensimmäistäkään tablettia.

Ne entisajan Teldanexit ja Tavegilit olivat kyllä ihan törkeitä unilääkkeitä ja nuokuttivat koko päivän, mutta en minä näistä nykyajan setiritseeneistä ja loratadiineista huomaa niin selvää vaikutusta. Osin ehkä, aluksi. Mutta loputon kropan itse aiheuttama väsymys koittaa siitepölykauden alussa tai jo sitä ennen. Se, että kahdeksalta illalla on kypsä ryömimään petiin ja harmittelee sitä, että jos nyt menen nukkumaan, siinä menee sitten päivän kaikki vapaa-ajan tunnit, jolloin olisi halunnut tehdä omia juttujaan töiden ja tiskausten jälkeen.

Kartanot ja linnat siellä ja täällä

Menen kuntosalille. Auringonlaskussa taivas on hempeän vaaleanpunainen puukujan oksien takana. Niin, puukuja. Tästä menee tämä joku kapea tie, joka alkaa rautaporteista ja alittaa moottoritien; eikö siellä ollut joku kartano takana? Portin pylväiden päällä on leijonapatsaat. Muistan, että ei kun siellähän on se linna, linnanraunio.

Onhan se kai aika keskieurooppalaista, että on randomisti tällaisia leijonapylväitä keskellä arkista maalaiskuntaa, ja niiden takana linnan rauniot, vaikka vieressä humisee moottoritie.

Teräsmummot

Kuntosalilla tehtiin tilaa ryhmälle. Tasapainolauta ja painavan näköinen kahvakuula asetettiin valmiiksi takasaliin. Katselin painoja ja arvelin, että joku lihaksikas yleisö tulee, joku painonnostajatyyppinen nuoriso, joka jaksaa tuollaisia. No sitten näin kuntopyörän satulasta, kun takasaliin marssikin viisi mummoa ja aloitti liikuntatunnin. Jahas. Teräsmummojen senioritunti.

Toimistolla parasta on ilmainen ruoka

Kannattaa istua valokuvastudion vieressä. Parasta on elintarvikekuvaukset. Joskus sieltä tulee ihminen ja tarjoilee suklaavohvelikeksin juuri silloin kun väsyttää ja voisi antaa periksi vohvelikeksille. Sanoen: "Mä en kestä nähdä näitä keksejä ollenkaan enää! Kuvannu niitä koko aamupäivän." Viimeksi saatiin kahteen osaan murrettuja suklaasydämiä, joita oli tarvittu ystävänpäivän kuvauksiin.

Pihasiivous tulee yllättäen

Tämä fiilis on tuttu, kun raivaat pihaa ja haravoit kevätkuntoon, niin koko ajan aivastuttaa ja nenä vuotaa vaikka kuinka tunget sitä täyteen allergiasuihketta ja otat tablettia.

Menin ulos muka vain lakaisemaan linnunsiemenmössön pois lintulaudan alta, nyt kun on ollut pari kuivaa aurinkoista päivää pitkien sadekausien jälkeen. Mutta pian huomasin, että nyt onkin juuri se oikea aika laittaa koko multamaa kevätraikkaaksi, katkaista kuolleet viime vuoden kasvit ja saniaisten lehdet, haravoida ruskeat lehdet ja tiivistynyt karike, päästää ilmaa ja valoa maan pintaan, jossa jo hyvin pian alkaa kasvaa ensimmäiset uudet lehdykät. Neljä jätesäkkiä täynnä kompostijätettä, ja ne mies vei samantien kierrätysasemalle.

Askartelin kuorellisista maapähkinöistä narun eli käsinporasin niihin piikillä reiät läpi ja pujotin ne köyteen, ja heti siihen tulivat tiaiset naputtelemaan ja katsomaan. Pähkinät olivat olleet huonossa verkossa, jonka läpi linnut eivät saa niitä nakerrettua auki. Ja huono verkko oli kiinni kranssissa, joka oli saatu lahjaksi. Auringonkukansiemeniä tiaiset saavat verkosta irti, joten annan loppujen roikkua. Jos menekki on vähäistä, niin lopulta avaan kaikki verkkopussukat ja ripottelen siemenet ruokapaikalle.

Syökääs nyt kaikki pois ennen kesää.

Siellä on jo asiakas.