Rukouksia uudelle vuodelle

It starts well. Aloitin uuden vuoden soittamalla Stevie Wonderin Freen. Kovaa kamaa, vapaus aiheena. Se voisi olla vaikka joka päivälle sopiva aloitus tai ohjelma. Motto. Sisäinen vapaus. Se, jota niin kovasti etsin. Joka on suurimpia arvojani.

It’s like a prayer, man. Kappaleessa on niin avarat sanat, maailmanlaajuiset, että se on enemmänkin rukous kuin laulu. Ehkä siksi se koskettaa niin.

Tällainen teos olikin ihan mennyt ohi minulta tähän saakka. (Linkki.) Klassikkomelodia, mistä se tulee, gospelista vai soulista? Ja onpas siellä jänniä soittimia. (”Jänniin soittimiin” varmasti ekspertti tulee kohta sanomaan, että ”se on kitara, tyhmä! Ja basso!” Ehkä onkin, mutta jännästi käytetty.)

Vaikka inhoan teknis-mekaanisia uudenvuoden lupauksia ja sen sellaisia rituaaleja ylipäätään (näköjään; vasta tajusin tämänkin), niin joitakin hyviä ajatuksia ja tavoitteita muotoutuu mieleen. Ja ne hyvät asiat, joista haluan pitää kiinni.

Haluan arvostaa miestäni, joka on lämpö ja turva, ja rakkaita ihmisiä, ja ihan koko sitä löyhää yhteisöä, joka on ympärilläni eri yhteyksissä ja kannustaa ja tukee. Haluan muistaa olla kiitollinen ja ajatella positiivisesti kaikista niistä ihmisistä, jotka tarkoittavat hyvää.

Haluan antaa itselleni luvan tuntea, ja katsoa mielenkiinnolla ja avoimesti ja vapaasti, estämättä ja tuomitsematta, mitä tunnen. Jotta voin johdattaa ja johtaa itseäni paremmin oikeita ja hyviä asioita kohti.

Ja haluan yrittää selvittää ja sanoa suoraan, jos jokin menee kerta kaikkiaan rajojeni yli. Haluan ymmärtää kieltäytyä ja olla tiukkana silloin, kun on sen aika. Minun on vaikea oppia ja uskoa, että minulla on ylipäätään oikeus vetää rajani, mutta haluan tajuta sen ja käyttää oikeuttani yhä paremmin. Ei minun tarvitse aina olla se, joka tekee kompromisseja tai hyväksyy hiljaa epämiellyttävyydet.

Ja haluan pitää huolta henkisestä terveydestäni työpäivänkin aikana, pysyä omana itsenäni. Tarpeen tullen pitää paussin ja ottaa etäisyyttä.

Ja haluan huomata hyvät hetket ja pysähtyä kauneuden ääreen missä tahansa tilanteessa.

Ajatella laajasti ja vapaasti. Keskittyä luoviin asioihin.

Ikuinen totuuden etsintä, siltä tämä kaikki taas kuulostaa. Se voisi olla niin simppeliä, oikeasti. Mutta kun ajatusten tasot on rakennettu niin monimutkaisiksi kaiken eletyn elämän jäljiltä, että liian usein minulta on oma totuuteni ja perimmäinen oma mielipiteeni hukassa. Taas – ja aina uudestaan – on se hetki, kun huomaan haluavani kääntyä sisäisen ääneni ja tunteeni puoleen paljon paremmin ja avoimemmin kuin tähän saakka. Jotta näkisin kirkkaammin.

Oma rytmi. Oma sydän.

Vaikka uuden vuoden vaihtumisen päivämäärä on oikeastaan vain ihmisten summittaista keksintöä, niin kyllä päänsisäinen energia, näkötapa, jotenkin valkaistuu, kirkastuu vuodenvaihteen jälkeen. Luonnollinen rytmi on sitä, että joulukuun jälkeen vuoden pimein hetki ja synkkyys on voitettu ja käännytään kohti elämää ja kevään valoa.

Syksy ja/tai talvi ovat minulle usein vaikeita kriisin aikoja, ja kevät tuo uudet ideat ja kaiken toivon.

Tammikuu kuulostaakin niin valkoiselta. Ai niin, varmaan siksi että siinä on A-kirjain, jonka näen aina mielessäni valkoisena. Yhdistän kirjaimiin tietyn värin, numeroihin myös, ja viikonpäivien nimiin. Aivan ilmiselvästi E-kirjain on mielessäni vihreä, samoin numero 3. Ja sana ”tiistai” on keltaoranssi.

Ilmiön nimi on synestesia: kun eri aistien kokemukset yhdistyvät omassa pääkopassa yksilöllisellä, mutta samana pysyvällä tavalla. Jotkut yhdistävät värisävyjä eri nuotteihin eli sävelkorkeuksiin, toisilla taas makuaisti on mukana pelissä.

Näin dokumentin hollantilaisesta nuoresta naisesta, jolla eri kirjaimet, äänteet ja tavut aiheuttavat suussa makuaistimuksia. Joka kerta, kun hän ajaa tietyn metroaseman ohi, jonka nimessä on paljon i-kirjaimia, hänen suussaan alkaa maistua kalapuikoilta. Ja tietyn kauppaketjun nimi ostoskadulla tuo mieleen herneiden maun, nimen sisältämien tavujen takia. Esimerkiksi, kaikkea tällaista.

Ei o helppoo.

Nijmegenin Max Planck-insituutin kallonkutistajayksikkö ja psykolingvistit ovat ronkkineet pääkoppaani online-tutkimuksilla ja todistaneet, että minulla on synestesia. Onneksi se ei ole sairaus, vaan ominaisuus, ja meitä on paljon.

Näillä mennään, myös uuteen vuoteen.