Mitä ajattelin tänään.
Meidän paikalliskirjastomme on kuolemassa. Hollannissa kirjastoja tuetaan vain osittain kunnallisveroista, ja jos mieli tekee kirjoja, on liityttävä kirjaston jäseneksi maksamalla vuosimaksua. Lisäksi jokaisesta lainatusta kirjasta peritään pieni maksu. No siinä on jo yksi suuri syy, miksi kirjaston jäsenyys ei ole ollenkaan itsestäänselvää. Hollantilainen pitää ilmaisista asioista ja on tarkka penneistään. Kyllä se karkottaa asiaa harkitsevia, jos kirjaston käytöllä on hintalappu.
Pikkupaikkakunnilla kirjastot valittavat jäsenpulaa, tulojensa jatkuvaa kutistumista ja toimeentulon rajamailla keikkumista. Näin myös meillä Venrayssa. Vanha kirjastotalo pitäisi oikeastaan remontoida, ja on myös ehdotettu, että se muuttaisi entisen supermarketin tiloihin keskemmälle keskustaa. Molemmat hankkeet maksavat rahaa. Kunta sanoo: ”Ei me tällaista kuolevaa instituutiota aleta tekohengittää investoimalla, jos se ei koskaan maksa itseään takaisin eikä sillä näy olevan tulevaisuutta. Kirjasto ei kiinnosta ihmisiä.”
Että tällaista kulttuurin ja lukemisen ja kansansivistyksen arvostamista Hollannissa.
Samaan aikaan katson kuvia Helsingin uudesta Oodista. Valtava monitoimitalo, kaikille avoin, kaikille ilmainen, kansalaisten olohuone. Tottakai tässäkin vertailussa minun pitää muistaa, että kyseessä on maan pääkaupunki eikä sitä pidä verrata vähäpätöiseen pikkukuntaan. Mutta Suomessa ilmainen kirjasto on itsestäänselvyys, myös pienissä kunnissa, ja vetää tietysti tarpeeksi väkeä. Tässä on huutava ero Hollantiin.
Sitten luen vielä Oodin aukioloajat: useimpina päivinä iltaan klo 22 auki. Voi vidjat. Kuinka kätevää. Jopa työssäkäyvä voi käyttää ihan jopa työpäivän jälkeen palvelua, jopa vielä iltaruuan jälkeen kaikessa rauhassa. On taas ajateltu käyttökelpoisuutta oikein hyvin. Hollannissa olen monta kertaa pulassa, kun paikat, kaupat ja palvelut sulkevat ovensa klo 18 ja tulen kotipaikkakunnalle töistä noin 17.58.
Suomen kirjastoista voi todella olla kateellinen, kun katsoo ulkopuolelta.
Kävimme joululomalla katsomassa Oodia. Se oli hieno, ja aika iso. Ja täynnä. Toivottavasti se rauhoittuu sitten kun kaikki arkkitehtuurituristit (myös me) ovat käyneet sen alkuhuumassa katsomassa.
Hienon orgaaninen design ja aaltoileva yläkerran sisäkatto. Kalteva parketti muistutti Oslon oopperatalo -periaatetta: siinäkin saa kävellä vinon pinnan päällä huipulle saakka. Kivoja lukusoppeja, istuskelurappusia, pulleita jakkaroita, sohvaryhmiä, penkkejä. Viihtyisä. Oikeita puita ruukuissa. Kahvibaari myös ylhäällä kirjakerroksessa.
Oodi on mukava juttu. Parhaimmillaan sitten, kun valtava yleisöryntäys hiljenee ja on tilaa istua ja lukea, oikeasti rauhoittua. Silloin kun siitä tulee ennen kaikkea kirjastotila eikä se ole enää maan ykkösnähtävyys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti