Sorvin ääreen

Kuivaa ja kuumaa. Puut pudottavat lehtiään pelkän kuivuuden takia, ei niinkään vielä syksyn. Käppänöitä lehtiä rullaa kadulla tuulessa. Pienet tammenterhotkin putoavat puista ennen aikojaan raakoina.

Luulin voivani mennä kävelylle. Heti ekalla metrillä ulkona huomasin: täällähän on ihan hirvittävää. Paahde, jota ei kestä. Tein vain pienen lenkin.

Sittemmin tuli useana päivänä vihdoin kunnon rajuja sade- ja ukkoskuuroja. Hitusen on luonto nyt saanut vettä.

Jossain vaiheessa kävimme Welkoopissa hakemassa kissanhiekkaa ja halusin huvikseni nuuskia siellä vaatetarjontaa. Tajusin, että se kauppa on vähän kuin Suomen ikiaikainen Hankkija: tarviketta maatilallisille. Ketjun entinen nimi onkin Boerenbond, ”maalaisten seura” tai siihen suuntaan. 

Kananruokaa, hevosvarusteita, ja yleisesti kaikille huonekasveja ja lemmikkieläinosasto. Ja siellä näkee, että puukengät ovat edelleen tavallisia, toimivia arkikenkiä hollantilaisille. Niitä myydään uutena eri kokoisina. Monet maanviljelijät tykkäävät käyttää niitä edelleen.

Käytännöllisten työhousujen ja tallitakkien lisäksi siellä on joitakin ihan tavallisia vaatteita, kesäpuseroita ym. Nyt oli karvakankaisia sisätakkeja vetoketjulla ja kiinnostuin. Kierrätettyä polyesteriä eli hyvin synteettistä. Mutta takki oli pehmoinen ja erittäin lämmittävä ja siinä on sellainen korkea kaulus, joka lämmittää palelevaa niskaani talvi-iltoina kotona ilman että tarvitsen erikseen kaulaliinaa. Oikein hyvä. Otin sellaisen kotitakiksi. Talvi saa tulla.

Paitsi ei se tule pitkään aikaan. Istun pihassa lepotuolissa, niin lämmin on. Pääskyset ovat vieläkin taivaalla. Harakat räksyttävät ihan kamalasti. Sepelkyyhkyn nuorikkoja käppäilee pihassa ja Janneke tuijottaa niitä. Tiaiset käyvät kylpyammeessaan usein. 

Nyt kissat tuijottavat hyppivää heinäsirkkaa. Heinäsirkka on hollanniksi ”sprinkhaan” eli ”hyppykukko”.

Hahah, löysin kirjastani nyt paperiversiota kunnolla syynäämällä yhteensä 5 tavuviivaa, jotka ovat rivin lopussa kummallisessa paikassa automaattitavutuksen aiheuttamina. Yksi tarkastuskierros lisää tähän fokusoiden olisi ollut poikaa. 

Mutta muutoin kirja on oikein kiva. Oikeita kirjoitusvirheitä eli puuttuvia kirjaimia on vain 2. Se on tosi vähän mille tahansa kirjalle.

Mieheni huomasi, että autovakuutus on nostamassa hintaa ihan törkeästi lokakuusta lähtien. Hän otti ja lähti eri vakuutusfirmaan. Minullekin tuli tieto uudesta hinnasta. Aikovat nostaa 10 euroa kerralla kuukausimaksua, 36:sta 46:een. 

Tätä ei kyllä mikään inflaatio selitä. Köyhdyn vaan, jos kaikki kulut nousevat tuollaista tahtia. Palkankorotus jotain 1% ja kulut nousevat 30% vuosittain, tosi kiva. 

Toisaalla sain samat ehdot hintaan 33 euroa kuussa. Vaihdoin samaan yhtiöön kuin miehenikin. Säästö on 13 euroa kuussa. 156 euroa vuodessa.

Töihin vein Suomen-tuliaisina neljän maun konvehtisekoituksen ja siellä selvisi parhaat Fazerit. Osaston pomo söi useita ja ilmoitti, että tämä yksi on selvästi paras. -Minkä värinen kääre? Sininen? -Joo, sininen tämä on... mutta ei se mustikka. -Se on perus maitosuklaa, laadukkaaksi tunnettu. Klassikko. -Joo, no klassikko on paras.

Minulla oli uudet shiba inu -korvikset. Ne ovat onneksi kevyet (halpamuovi toki, eli oletettavaa) ja onneksi koukut eivät kutita korvareikiä, vaikka halpisten matskusta ei aina ole takuita. Niitä voi siis hyvin käyttää.

Työpäivän highlight oli se, kun yksi työkaveri veti yllättäen puseronsa alta esiin rintsikoiden kaarituen, oikeaa metallia, koska jokin pisti rinnassa. Hysteeristä. 

Minulle ei ole koskaan tapahtunut se, että kaarituki tulisi ulos. Mutta netissä näen koko ajan, kuinka ne luikahtelevat pesukoneen rumpuun poikittain ja kuinka ne pistävät naista sydämeen kesken työpäivän ja oikeasti aiheuttavat vaaraa terävänä esineenä.

Töissä yksillä oli tosi hauskaa kieliopin kanssa. Melkein makasivat lattialla nauramassa. Naisryhmä tuli vastaan ja yksi totesi ”Se on se overtrappende trap. Overtrap... eikun overtreffende trap” - What’s that? - It’s the ”fast - faster - fastest” thing. -Ah, okay. - Sanoin kylläkin että ovetrappende trap! Hahahah! Overtrappende!

Eli komparatiivi ja superlatiivi hollanniksi: vergrotende trap ja overtreffende trap. ”Suurentava taso” ja ”ylivoimainen taso”. Tai abstraktina asiana trap voi olla myös vaikka ”askel” tms. Niin sitten sanoivat erehdyksessä jotain, että ”yliaskeltava askel” sen sijaan että ”ylivoimainen askel”. Ja se oli tosi hassua.

Taas simmahti yksi kallis LED-lamppu. Puhuin keittiössä, ja kesken lauseen sammui lamppu pään päällä. Philips vielä. Se on ihan sama, ovatko ne tunnettua merkkiä vai rautakaupan halvempaa sarjaa, kaikki meidän ledimme hajoavat vuodessa. Ja edelleen ne lupaavat kestää jotain 15 vuotta. Kalliiksi tulee, kun niiden vaihtoväli on sama kuin entisten hehkulamppujen, jotka maksoivat markan, mutta nämä maksavat jotain 17 euroa.

Tshekkiläinen mummokattila toimi hyvin pastan keittoon. Nyt kun katson, se näyttää vähän potalta pullean muotonsa takia.

Pilkullisesta kattilasta tulee mieleen sana pilkkumi. Ja sitten ihmettelen, mikä edes on pilkkumi. Piti tarkistaa netistä. Kulho. No se melkein sopii tähän.

Uusi kirjani Reykjavik Helsinki Bonn

Uusin kirjani ”Reykjavik Helsinki Bonn” on ilmestynyt ja tilattavissa useista verkkokaupoista! Hieman myöhemmin tulee vielä e-kirja markkinoille. Ja sitten toivottavasti jossain vaiheessa kirjastotkin hankkivat sen.

Takakannesta jo ehkä selviää olennainen:

Ihana Islanti! Reykjavik, unelmieni kaupunki!

Radikaali päätös muuttaa Saksaan jatkamaan opintoja.

Kielitiedettä, suomea, ruotsia, islantia, saksaa. Parisuhde ja opiskelijan köyhyys. Pyrkimyksiä, pyristelyä ja realiteetteja. Ahdistusta ja absurdia huumoria. Työelämä, mikä ihme, ja miten.

”On huonoja päiviä ja on hyviä. Eilen oli huono ja tänään parempi. Tai hyvä, jos uskaltaa mennä niin pitkälle lausunnossaan.”

”Sain virallisen lapun, että kurssit ovat pulkassa. Piti mennä sellaisen yli-erkkikuraattorin ja sadanpäämiehen vastaanotolle tarkistuttamaan suorituslappusensa ja opintoviikkojen määrä.”

”Sivuhuomautus: neðanjarðarlest = metro islanniksi. Huom. heillä ei ole metroa, joten heidän ei tarvitse sanoa tätä usein.”  

Jatkan tässä päiväkirjalinjalla ja meno on rempseää tuttuun tapaan. Islannista kertyy hauskoja ja ihmeellisiä kokemuksia, ja kirjaan sijoittuvat kokonaisuudessan ne noin viisi vuotta, jotka asuin Saksassa. 

Aikuistumiseen kuuluu myös tietynlainen syvä psyykkinen reflektointi ja kysymys siitä, kuka oikeasti olen ja mitkä pelkoni tai opitut tapani ovat turhia ja vääriä, ja mitä voin tehdä kestävämmän mielenterveyden eteen. Tuleeko masennus muka tyhjästä? Ei. Oivallan jotain sen syistä.

Tämä kirja sulkee ympyrän. Tämä jälkeen olen kertonut ne kokemukset, jotka kaavailin kertovani viidessä kirjassa yhteensä. Tämän kirjan tapahtumien jälkeen tarina jatkuu kirjassa ”Sitä menee Hollantiin ja alkaa puhua hollantia”, jonka julkaisin vuonna 2020 ensimmäisenä kirjanani.

Kanteen uskalsin nyt toteuttaa sellaisen visuaalisen idean, jota olin kaavaillut jo siihen ensimmäiseen Hollanti-kirjaani. Mutta silloin olin ensi kertaa liikkeellä enkä ollut varma, kuinka pokkarin kannessa toteutuisi suoranaisen pieni piiperrys eli yksityiskohtainen piirroskuva. Sittemmin kokemus osoitti, että myös yksityiskohtaisia elementtejä voi hyvin käyttää.

Minulla oli jopa jo valmiina akvarelli- ja tussimaalaus ja siitä otetut koevalokuvat Hollanti-kirjaan, mutta päädyin sitten eri ratkaisuun. 

Ideana oli leikata paperista piirroksen muotoja myötäillen sellainen kiemurteleva S-muotoinen nauha, jonka pinnalla on kuvia kirjan tapahtumapaikoista: katuja, taloja, monen maan busseja, pyöräilijöitä, omenapuulaaksoja, kaniineja. Paperiliuskan laittaisin väripaperin päälle niin, että se on vähän koholla ja varjoefektistä näkyy kivasti, että se on tosiaan irrallinen paperi makaamassa toisen paperin päällä. Ihan nättiä. Ja piirrosliuskan väliköihin voisi sitten sijoittaa kirjan otsikon sanat.

Hollanti-kirjan kansipiirros, jota ei julkaistu.

Kansisuunnitelma-vaihtoehto.

Nyt tartuin pöytälaatikkoideaan uudestaan. Koska mutkitteleva paperinauha tekee kaksi täyskäännöstä, on käytettävissä kolme aluetta, joille piirtää. No, tässä uudessa kirjassa on kolme sisällöllistä jaksoa eli kolme maata. Niin piirsin ylimpään osioon seikkoja Islannista, keskimmäiseen Helsinkiä ja sen ajan yksityiskohtia, ja alimpaan Bonnin maisemia, Reinin, raatihuoneen, lautan ja muuta, minkä merkitys selviää kirjan yksittäisistä tapahtumista.

Kansipiirroksessa on mystisiä asioita, joiden tausta tosiaan selviää tekstistä. Kuten suuri islannin aksentillinen Y-kirjain.

Uuden kirjan kansipiirros syntyy.

Sain postissa mallikirjan tarkistettavaksi. Kaikki muu näyttää hyvältä ja on paikoillaan, mutta onhan siellä perhana se pakollinen virhekin, inhottava automaattisen tavutuksen erehdys. Harmitti kyllä, kivasti heti sivulla 1 sisällysluettelossa. Pitkä otsikko on jaettu väärästä kohdasta. Pyydän anteeksi.

Olenhan minä senkin tarkastanut ja minusta tuntuu, että korjasin sen jo kerran, mutta jotenkin se on luiskahtanut takaisin. Automaattinen tavutus tekee käsittämättömiä virheitä solkenaan ja ne pitää kaikki yksitellen muuttaa käsin. Juuri noita tavutuksia olen vääntänyt ihan joka sivulla niin tarkkaan kuntoon.

Mutta päätin, että en lataa uudestaan koko hiton sisältötiedostoa ja odota taas kahta-kolmea viikkoa mallikappaletta. Vaan tämän kanssa on elettävä. Tämä on nyt näin. Tässä kärsimättömyys voitti perfektionismin: halusin, että kirja on nyt valmis. 

Koska olen kuitenkin tarkka oikolukija, haluankin lukea vielä ihan rauhassa kirjan paperiversion ja haukkana huomata, puuttuuko sieltä jokunen kirjain jostain. Voi olla, että digitaalista tiedostoa tarkistaa kaksikymmentä kertaa, mutta silti jää huomaamatta jokin väärin kirjoitettu sana, koska aivot niin sukkelasti täydentävät sen sellaiseksi kuin sen pitäisi olla. Virheen huomaa vasta lopullisessa tuotteessa, kun on liian myöhäistä. Lohdutus on, että isojen kustantamojen huippusuosituissa kirjoissakin on aina muutama kirjoitusvirhe.

Alkuperäinen idea oli myös, että kaikki viisi kirjaa ovat saman kokoisia pokkareita ja niistä muodostuu jonkinlainen värisuora eli joka kirjalla on oma selkeä erilainen kansivärinsä. Vihreä selvästi puuttui, joten tämä on nyt vihreä.

Kirjani valmistetaan tarvepainatuksena Books on Demandilla Saksassa. Toimitus heidän suomenkielisestä verkkokaupastaan on mahdollista moniin maihin. Suomeen se pelaa melko nopeasti. Kirjan lähtöhinnan pitäisi olla siellä, alkuperäisellä valmistajalla, matalin, mutta päälle tulevat postilähetyksen kulut. Tässä blogisivun palkissa on pysyvät linkit Books on Demandin kauppaan kaikkiin kirjoihin. 

Suomessa asuville voi olla edullista tilata kirja Suomalaisen kirjakaupan myymälään haettavaksi. Ainakin aiemmin siihen ei silloin tullut erillisiä toimituskuluja päälle.

Tässä muutamia valmiita linkkejä verkkokauppoihin, joissa kirjaa myydään: 

Books on Demand -kirjakauppa

Suomalaisen kirjakaupan verkkotilaus

Adlibris

Booky

Akateemisen kirjakaupan verkkokauppa

Tietoja kaikista kirjoistani kirjailijasivulla www.liisarauhakoski.net