Puuroa, juhlia ja paketointia

Taivahalle syttyi juuri porkkana ja punajuuri? Niinks se meni?

Josta viisaat Itämaan haukkasivat puolikkaan. Niin se meni.

Kis kis kippurahäntä tuli vastaan netissä. Tai mikä oli ”kissanpoikia pesemään” -pätkä?

Kis, kis kippurahäntä

huomenna mennään Lappeenrantaan

Mitä sinne tekemään?

kissanpoikia pesemään

En kovin hyvin muista tätä. Sen sijaan pihalta muistan leikkiporukoista tämän: ”Mitä tehtäis? Sika pestäis.” Odotin sitä sian pesua jossain määrin tapahtuvaksi vihdoin oikeasti. Ei vain ollut koskaan sikaa lähistöllä.

Ihan kivaa joulupöhinää loppujen lopuksi töissä. Arpajaiset ja ilmainen joululounas (kauhea ruuhka, kaikki olivat toimistolla ja parkkipaikka täynnä) ja kaakaotarjoilu ja sitten otettiin tiimikuva studiossa ja ihailtiin toisten joulupaitoja ja sitten haettiin arpajaispalkintoja ja sitten vielä saatiin joulupukilta oikea lahja. 

Voi jee, nyt kun vihdoin työpaikan vaihdon myötä pääsimme eroon mieheni joka vuosi saamasta liian isosta elintarvikepaketista ja olin siitä helpottunut, ettei tarvitse väkisin keksiä käyttöä kaikelle omituiselle, niin nytpä minun firmani jakaakin meille yhtäkkiä sellaisen! Ekaa kertaa elämässään. Voi persus. Kyllä, olen ilmaisesta lahjasta, että voi persus, koska sen sisällöstä osa ei vaan maistu, ja sitten on ympäristötietoisena / säästäväisenä ihmisenä siinä dilemmassa, että eihän sitä saa elintarvikkeita dumpata roskikseen. Jakaako niitä sitten naapureille ja kavereille, mikä on myös suht noloa, vai mitä. 

Onneksi tämä meidän pakettimme on pienempi kuin se mieheni saama. Oli siellä ihan kivoja maapähkinöitä, hyvänmakuista juustoa, sipsejä sekä hauska kertakäyttöpussi ”lasi viiniä”, jossa on yhden lasin verran valkoviiniä. Joillekin oudoille leipätikuille ja mausteisille korpuille en vaan tahdo keksiä käyttöä. Ehkä ne tarjoillaan seuraavilla synttäreillä yösnäkkinä...

Ja onneksi siellä oli vain yksi esine: puinen pieni juustolauta/leikkuulauta. Elintarvikkeiden kanssa vielä jotenkin pärjää, mutta mieheni paketissa oli aina vähän liikaa turhakkeita. Hollannin tori-sivusto täyttyy firmojen joulujuhlien aikaan roinasta, jota ihmiset kaivavat firman paketeistaan ja yrittävät epätoivoisesti jälleenmyydä.

Joulupaketti kelpasi tyhjänä Jipille.

Ihmisillä oli kyllä töissä hauskoja joulupaitoja, ja jopa luovasti itse kuusennauhalla koristeltuja hökötyksiä. Joillain on sellaisia neuleita, joissa oikein värivalot välkkyvät integroituna paitaan.

Yhdellä opiskelijalla oli mitä hienoin sekopäinen joulukissapaita: siinä kissanpentu (realistisesti valokuvasta photoshopattuna) tonttuhattu päässään ratsastaa dinosauruksen selässä (jolla on myös tonttuhattu) ja tähtäilee konepistoolilla jouluköynnösten ja joulupallojen keskellä. Kävi kateeksi.

Pukeuduin joulukuuseksi. Tai noin suunnilleen.

Minulla oli vain ystävällinen, joulunpunainen kissapaita.

Posti on ollut vähän myöhässä, Hollannin postin sovellus näytti ennakkoskannausta Kodin kuvalehdestä ja joulukortista vaikka kuinka monen päivän ajan, eivätkä ne vieläkään ilmestyneet ovelle. Olivat siis jakelukeskuksessa. Vihdoin tulivat. Jouluruuhka kai. 

Me olemme mieheni kanssa lakanneet lähettämästä joulukortteja, sori siitä, ei ole henkilökohtaista. Meillä on niin paljon touhua ja velvollisuutta marras-joulukuussa kaikkien sukulaisten synttäreineen ja Hollannin sinterklaaseineen joulun lisäksi, että se urakka stressasi kohtuuttomasti ja meinasi katkaista kamelin selän. Ei pysty kaikkeen.

Ruokakaupan itsepalvelukassalla ostin tasan kaksi tuotetta, ja silti jouduin summittaiseen pistokokeeseen. Naureskelin, että vähän on nyt köyhä otanta. Ohjeistus on kai, että myyjä skannaa testinä vähintään viisi eri tuotetta asiakkaan korista, jotta näkee, että kaikki on  piipattu mukaan laskuun. Nyt ei ihan viiteen päästy millään. Ehkä kaksi on erityisen epäilyttävää, koska kuka nyt ostaa muka vain kaksi asiaa, ehkä siellä kassissa on muutakin.

Säkkipimeää ja jatkuva tihkusade. Ällöä. Oli oikein uutisissa, että näin pitkää synkän harmaata, täysin auringotonta jaksoa ei ole nähty yli 30 vuoteen Hollannissa. Täyspilvisiä päiviä peräkkäin ainakin kymmenen, ja ne vaan jatkuvat ja taas uudet harmausennätykset paukkuvat. 

Toisaalta melkein tuntuu, että olen tullut immuuniksi pimeydelle; se vain on, ei voi mitään; se on oletus, ja sitten ollaan kotona koko ilta eikä mennä sinne mustaan. Valokuvissa vuodenaika ja harmaus näkyy siinä, että ”filmirullassa” on pelkkiä kissoja. Ulkona ei ole mitään kuvattavaa ja siellä on rumaa ja yleensä pimeä.

Pakkasin joululahjoja. Kissat osallistuivat syömällä lahjanarua. Kaikkein kiinnostavinta on pyydystää kynsillä narua ja järsiä sitä. Ja yrittää varastaa koko rulla, tai ottaa narun päästä kiinni ja lähteä marssimaan poispäin ja huomata, että naru nykii, koska se onkin kiinni painavassa paketissa. 

Jip makaili papereiden päällä ja suoritti muutaman lahjaesineen nuuskutuksen ja arvioinnin.

Jip ja draamaesitys "surullinen hylje".

Janneke: "Räyh!"

Joku kissa makaa jaloissani öisin edelleen usein. ”En tarvitse painopeittoa, koska jalallani makaa 6 kg + 4 kg kissaa.” Jossain vaiheessa joku marssii takaisin sänkyyn ja asettuu suorastaan poikittain koko painollaan sääreni päälle. Vaikka ajattelen, että ”ihan törkeää, ei mitään käytöstapoja”, niin eniten kuitenkin hymyilen ja huvitun niiden rajattomuudesta. No ole siinä sitten.

”Minäkö muka?”

Illalla täytyy ensin ottaa nokoset sohvalla, jotta jaksaa nukkua yön sängyssä.

Otin jouluasiakseni keitellä pari kertaa riisipuuroa. Ei ole tullut ennen harrastettua. Vain Suomessa (ja kai muissa Pohjoismaissa) se on jouluperinne. Täällä sitä assosiaatiota jouluun ei ole.

Ensin tein puuroa liian vähän, koska pakkauksen ohje lähti siitä, että pieni kulhollinen on yhden henkilön annos. Ei ole. Se oli minun koko illalliseni ja sitä tarvittiin paljon. Siksi miehelleni ei jäänyt yhtään jäljelle. Toisella kerralla tajusin tehdä enemmän, jotta mieheni saa osan kylmänä jälkkärinä. 

Nyt kalpenee Tuomaan markkinoiden trendipuurot.

Hollannissa kuten myös Saksassa lämmin riisipuuro ei ole niin yleistä kuin kylmä riisijälkiruoka (saks. Milchreis), joka on periaatteessa ihan samaa, mutta valmiiksi sokeroitua, ja sitä saa valmiina purkissa ja se syödään kylmänä. Hollannin riisipuurojälkkäri on sen verran juoksevaa velliä, että se valuu tetrapakin nokasta.

Varmistin erikseen, ettei miestäni haittaa, jos teen sellaista tököttiä mihin olen Suomessa tottunut. ”Tee vaan sementtiä, ei se haittaa.”

”Kiertää kuin kissa kuumaa puuroa.” Jip nousi nokosiltaan ja ilmestyi keittiöön kiehnäämään, kun haistoi puuronkeiton. ”Purr purr, saiskos jotain.”

Kissa vääntyy mutkalle, kun innostuu ruoasta.

Janneken hienot joulupotretit:

Papuja, pyykkiä ja pahvitaloja

Töissä piti taas keksiä uusi salasana sisäänkirjautumiselle. Jostain syystä keksin paniikissa ja pakon edessä usein jotain ”hah-hah hauskaa” eli jonkun ”lupsakan tokaisun”. Sitten saan elää sen puujalkavitsini kanssa seuraavat kolme kuukautta, näppäillen kymmenen kertaa päivässä esim. ”Ravinteli3003”. Ja mietin, että mikä idiootti. 

Kävin kampaajalla ja laitoimme uutta punaviolettia melko neonväriä. Siitä ikävä kyllä lähtee erityisen paljon väriä irti hiuksia pestessä ja pilasin jo yhden pyyhkeen punaisilla läikillä. Ei, tukkaväri ei lähde pesukoneessa pyyhkeestä irti oletettavasti. Olisi heti pitänyt ottaa sitä varten punainen tai tumma pyyhe, jossa läikät eivät näy.

Hammaslääkärikäynti. Ei reikiä, mutta oli ollut uhkaava alkava karies, josta on jäänyt ihmettelemäni ruskea läikkä poskihampaaseen. Kääks, en halua. Kuulemma kehitys oli pysähtynyt eikä vaaraa ollut enää. Gulp. Elämme jännittäviä aikoja.

Hammaslääkäri sijaitsee idyllisessä puistossa ja siellä on puissa aina pikkulintuparvi, joka pulputtaa. Nyt se oli siellä taas. En tiedä, mitä ne ovat. Haluaisin tietää. Pulputuksella takoitan sellaista ääntä, joka kuulostaa vähän kuin jousitetulta tai kumiselta, tyyliin ”doing doing” tai ”boing boing” tai ”djui djui” tai ”bjop bjop”. Sitä ne toistelevat.

Harmaan synkkä on meno, pilvinen sää, päivä ei valostu lähes ollenkaan. Lämpömittari näyttää aamulla 4 tai 5 astetta, ja töiden jälkeen edelleen samaa.

Viime lauantaina pyöritin pyykkikonetta ja pyykinkuivaajaa koko päivän. Viimeinen toiminto oli valmis kello 19 ja mietin, että minähän siis aloitin tämän kello 11 aamulla, silloin lähti eka pyykkisatsi. Olen pessyt ja kuivannut pyykkiä 8 tuntia. Onhan se.

Kuivaaja alkoi bonuksena näyttää kirjainkoodia näytöllä ja mietin, mikäköhän sillä nyt on. Käyttöohje käteen. Jaa, hän haluaa suorittaa puhdistusohjelman ohjeiden mukaan. No, tehtiin sekin sitten. Piti täyttää vesisäiliö lämpimällä vedellä ja käynnistää ohjelma salaisilla nappikombinaatioilla. Sitten se puhdisteli röörejään kolme varttia ja vesisäiliööön oli tullut nukkaa uimaan.

Minulta ei tule kysyä koskaan, kuinka kauan jostain on aikaa. Olen siinä arvioinnissa ihan sekopää. Nytkin ensimmäinen ajatus oli, että ”itsepuhdistusohjelma, nytkö jo? Vastahan tätä laitetta on käytetty pari hassua kertaa!” Niin, milloinkas se hankittiin... kesähelteillä, heinäkuussa... Siitä on sellaiset 6 kuukautta. Puoli vuotta olen käyttänyt intensiivisesti. Ja minusta tuntuu siltä, että ”viime viikollahan tämä vasta hankittiin”. Joo.

Vähän aikaa sitten jakkutakki riitti ostoksille. Nyt siirryin oikeaan toppatakkiin.

Janneken silmä oli vähän punainen ja ihmeteltiin. Se on välillä ollut on-off punainen. Seuraavassa hetkessä kun tarkistaa, se näyttääkin ihan normaalilta. Mieheni halusi nyt kuitenkin tarkistuttaa sen eläinlääkärillä. Hän sai heti ajan samalle päivälle ja rohkeasti kävi sen viemässä sinne yksin kun minä olin töissä. Onneksi se sujui tosi hyvin. 

Kissat rakastavat edelleenkin kuljetuskoppaa, vaikka ne on viety siinä eläinlääkäriin; myös Jip meni pesiytymään koppaan vapaaehtoisesti ja vietti siellä laatuaikaa, kun otettiin se ullakolta valmiiksi esiin.

Autossa olo on kamalaa ja maukuu, mutta muuten oli kuulemma reipas. Ei pelännyt odotushuoneen koiria, ja tutkimushuoneessa käveli reippaasti kopasta itse ulos niin että eläinlääkärikin oli, että ”ohhoh”. Ja sanoi, että on ”kaunis kissa” ja hyvä kiiltävä turkki. Mikä johtuu hyvästä ruokamerkistä.

Oikea silmä oli ärsyyntynyt, ehkä lievästi tulehtunut. Ei pahasti, mutta mukaan annettiin silmätippakuuri. Sitten meidän piti tiputella monta kertaa päivässä. Eihän Janneke siitä pitänyt, mutta jotenkin se sujui. Mieheni piti kissaa aloillaan (ja vähän sai kynsimistä iholleen) ja minä yritin pipetöidä niin nopeasti kuin pystyin. Onneksi Janneke antoi meille anteeksi kauheat teot ja käveli aina sen jälkeen jo pian rentona ympäriinsä ja palasi touhuihinsa. Silmä parani muutamassa päivässä.

Facebookin hollantilaiseen kissaryhmään tuli vinkki, että halpamarket Aldi myy pahvisia jouluisia kissantaloja. Sellaisia, joita ihmiset rakentavat itsekin leikkaamalla pahvilaatikkoon oviaukon, taittelemalla vinokaton, liimaamalla lumisia ja jouluisia punaisia koristeita reunaan ym. Olen miettinyt rakentaa joskus niille sellaisen, mutta onhan siinä oma hommansa. Joten valmis parin euron koottava versio kiinnosti kyllä. Olisi hauska joulujuttu kissoille.

Katsoin, että Aldin tarjous alkaa tänään. On tunnettua, että suositut Aldin kampanjatavarat myydään joskus hetkessä loppuun. Tätä ei varmaan kannata jättää viikonlopulle. Kai minun on vain lähdettävä menemään saman tien reippaasti toiselle puolelle keskustaa. Lähetin kuvan miehelleni, että miten ois.

Siinä vaiheessa kun jo seisoin kassalla kahden eri talomallini kanssa (saavat valita, jokaiselle omansa), mieheni kannusti, että voisi olla kiva, mutta kannattaa varmaan olla nopea. Sanoin, että olenkin jo paikalla.

Mainoksessa on kiva sarkasmi liittyen Hollannin niukkaan asuntotilanteeseen: ”Vihdoinkin ostin talon...”

Siitä sitten kokoamaan.

Taloissa on raapimislauta lattiana ja siellä ne teroittavat kynsiä. Talot otettiin vähitellen käyttöön, ensin isompi, sitten kapea. Jip menikin suvereenisti kapeampaan taloon. Mahtui se sittenkin... anteeksi, että epäilin herran pulleutta. 

Ensimmäiset nuuskutukset.

Mahtuu kapeampaankin.

Sitten ne hutkivat toisiaan talon oviaukossa. Janneke kiusasi Jipiä takaoven kautta, Jip sai oikein hepulin ja kääntyi rajusti niin että sivuseinä ratkesi liitoksistaan ja pullistui auki. Yritin korjata talon, mutta osa liitosläpistä on kyllä revennyt. Saa nähdä, kauanko se kestää tuollaisia painiotteluita.

Harvoin olen ollut niin iloisen jännittynyt kuin löytäessäni uusia mahdollisia kasvispohjaisia papu-valmisruokia. Tälle on selvästi tilaus. 

Olen nyt lukenut aika monesta artikkelista, kuinka kivaa ja terveellistä olisi syödä enemmän esim. papuja ja linssejä, joissa on vaihtoehtoiset kasvisproteiinit tarjolla. Olen samaa mieltä ja voisin yrittää. 

Kyllähän minä tykkään esim. pavuista chili con carnessa tai jos niitä on jossain vaikka ravintolan ruokasalaatissa. Mutta en ole koskaan opetellut itse tekemään pavuista tai linsseistä mitään järkevää ja käyttämään esim. papusäilykkeitä aterian pohjana. Voisin toki opetella netistä, mutta se on sitten alusta alkaen ja kädestä pitäen kokonaan opeteltava, tuntematon alue.

Nyt on sitten hollantilainen säilykevihannesfirma Hak kehitellyt valmisaterioita pavuista ja muista vihanneksista, hyvin maustaen. On couscous- ja linssijuttuja valmiina sekoituksina, jotka pitää vain lämmittää. Kuulostaa hyvältä. Sepä helppoa. Aion kokeilla.

Jip tunkee.

Hieno daami tahtoo ranskalaista juustoa.

Oikein barokkimaalaus-Rembrandt-tyyliset hämyisät kissakuvat.

Huomasin uutuustuotteen vain siksi, että luin töissä markkinointiaiheista uutiskirjettä, jossa analysoidaan mm. mainosten trendejä. Siinä mainittiin proteiinitrendi, kun takavuosina yhtäkkiä kaikki urheilijat halusivat keskittyä proteiinin saantiin ja rahkoista ja muista maitotuotteista uudelleenbrändättiin proteiinituotteita. Nämä uudet papupadatkin tuodaan markkinoille proteiiniaspektin alla, jotta ne tavoittavat liikunnalliset nuoret.

No, en siis ole kohderyhmää millään tavalla. Harrastan lähinnä arkiliikuntaa (siivous, pyykkääminen, rappujen kävely, ruokaostoksille kävely) enkä fokusoi proteiiniin. Minun pitää syödä tavallisen monipuolisesti ja saada kaikki ravintoaineet. 

Mutta se proteiiniaspekti on siinä relevantti minullekin, että mielellään vaihdan liharuoan välillä kasvispohjaiseen. Ja jotta kasvisateria on täyttävä ja sisältää tarpeelliset ravintoaineet, siinä pitää olla myös proteiinia. Se, että sitä luvataan, takaa sen, että kohta ei ole taas nälkä kuten pelkän vihersalaatin jälkeen.

Kyykin hyllyllä ja totesin, että koko tämä papuruokien sarjahan näyttää herkulliselta ja kuulostaa siltä, että ne on kunnolla maustettu. Varmasti kokeilen myös shakshukaa, johon lisätään itse munaa ja fetajuustoa päälle.

Siksikin nämä kasvis-valmisruoat ovat arvokas lisäys kasvisvaihtoehtojen markkinoille, koska Hollannin valikoima kasvis- tai vegaanisia lihankorvikkeita ei ole ollut kummoinen tähän mennessä. Ainakaan täällä tuppukylän perusmarketeissa. Suomessa on paljon laajemmin tuotteita. Suomessa on härkikset, nyhtökaurat, savutofua, tofumurua (”lihatonta jauhelihaa”) ym. Hollannissa ei. Saa vain esim. paljaan perustofuköntsän, joka pitää kokonaan edelleenjalostaa itse. Vaihtoehtoiset kasvisschnitselit ym. joita olemme kyllä kokeilleet laajasti, ovat usein aika pahan makuisia. Tuotekehittely ei ole oikein onnistunut. Tarvitaan enemmän oikeasti hyvältä maistuvia kasvisproteiinin elementtejä.

Toivon, että näissä pavuissa on järkeä ja että niitä voi käyttää useamminkin.