Runebergiä ja laskiaispullaa Suomessa

Lähdettiin viikoksi Suomeen. Rennolle lomalle perheeni luo, ei liiemmin ohjelmaa. Perus-Hyvinkää ja Helsinki.

Sääennuste oli ensin lauha, mutta sitten Pekka Pouta alkoi horisemaan ja tarkistin uusimmat päivitykset. Saattaa tullakin kylmä. Pakkanen kiristyy viikon aikana yhä enemmän. Otin toisetkin pitkät kalsarit mukaan. Ja paksuimmat lapaset.

Schipholin lentoaseman suurin kahvila oli vieläkin remontissa. Yhtään mitään ei ollut tapahtunut työmaalla sitten toukokuun. Hienoa. Oli pakko tunkea kaikkien muiden kanssa yläkerran ravintolamaailmaan. 

Portilta katsottiin kiitoteiden taakse moottoritielle, että siellä kyllä nyt jumittaa liikenne. Onko ruuhkakartalla jotain? On, juuri kuten näyttää, siinä seisoo liikenne. Hauskasti se suma olikin koko Hollannin ainoa liikennejumi sillä hetkellä.

Siellä kiitoteiden takana häikkää.

Kartta ihan valkoisena, ainoa punainen pätkä juuri tämä.

Aika paljon KLM:ää liikkeellä.

Erikoinen lentokoneen varjo pilvessä.

Suomessa oli ohuelti lunta.

Perillä ihailimme oikeaa lunta. Pakkanen kiristyi sitten päivä päivältä. Nollasta lähdettiin, ja päädyttiin miinus kahteenkymmeneen.

Kun kävelimme -12  asteessa kauppoihin ja samalla vähäsen tuulikin vielä, niin kyllä se jo puree nenään ja poskiin. Muilta osin pärjäsi kyllä.

Sauna oli ihana, käytiin monena iltana. Lihas lämpeni. Viuhuttelin parvekkeella välissä. Kysyin mieheltäni, haluaako hän isoksi pyyhkeekseen ”tyttöjen punaisen vai tyttöjen vaaleanpunaisen”. Hän halusi vaaleanpunaisen.

Kävin ennakkoäänestämässä. Kiva demokratian ylläri. Sepä kätevä systeemi, kun voi marssia mihin vain toimistoon kotimaassa tai ulkomailla eikä sen tarvitse olla se oman vaalipiirin paikka, joka on varsinaisena vaalipäivänä määrätty.

Alkoi kuuluisien leivonnaisten syönti. Suomi on helmikuussa sikäli kätevä, että on sekä runebergintortun että laskiaispullan sesonki.

Kahvilassa ei edes kerrottu, kumpaa lajia vitriinin laskiaispulla on. Selvitin miehelleni, että tästä tulee kuulemma Suomessa kokonaisia parisuhderiitoja, jos valitsee väärin: ”Voiko hilloihminen olla yhdessä mantelimassaihmisen kanssa?” Siinä oli hilloa ja se oli mieheni mielestä parempaa kuin myöhemmin kokeiltu mantelimassatäyte. Mitähän tästä tulee, kun itselleni marsipaanimöhnä on se parempi.

Fazerilla näkyi jopa neljää lajia laskiaispullaa. Pistaasi ja lakkahillo-kinuski erikoisuuksina.

Sitten jatkettiin mättöruuan parissa. Halusin käydä perinteisessä Turkinpippurissa, joka ilmestyi Hyvinkäälle muistaakseni jo 80-luvulla ja oli silloin hyvinkin eksoottinen dönerpaikka. Se on edelleen samassa talossa, yläkerrassa. Sisustusta oli hieman muutettu ja kunnon raastepöytä lisätty. 

Tie sinne oli melko liukas kuten koko Suomen kadut sillä(kin) viikolla. Sai kyllä katsoa ihan huolella, mihin kohtaan jalkakäytävän jääkerroksella astuu.

Ja yhtenä päivänä haettiin Bursalad-grilliltä burgerit, koska se on ruoka-arvostelijoiden arvostama ja kehuma, ja sai yhdelläkin hampurilaisten arvosteluvideolla 6 pistettä 5:stä. Koko Suomen listoilla nousee tämä pieni perheyritys Hyvinkäältä usein kärkeen. Oikein maukasta oli, laittavat kaikenlaisia jänniä sörsseleitä väliin. Itsehän arvostan kaikkea missä on sinihomejuustoa mukana, ja sellainenkin löytyi, nam. Melko suolainen paketti kylläkin.

Bursalad ja herkkuburgerin haku -15 asteessa.

Leivoin myös äitini kanssa kuuluisan juustopiirakan, jonka resepti on vissiin 80-luvulta. Suomesta saa joka marketista maukasta emmentalraastetta, mutta Hollannistapa ei löydy koko emmentalia lähes mistään. Korkeintaan erikoisherkkutiskiltä minipala hirvittävään hintaan. On se niin törkeää. Muka juustomaa. Tekisin sitä piirakkaa kotonakin mielelläni, mutta meidän juustoraasteemme on kyllä niin paljon tylsempää maultaan. Sain vinkin, että Hollannin Lidlistä voisi löytyä emmentalia, täytyy katsoa. Tämä piirakka on ihan sensaatiomaista Valion juustoraasteella.

Muitakin vain-Suomi-herkkuja piti tietysti saada.

Ensi kerralla jatketaan Suomen jännittäviin kauppoihin ja Helsinkiin.