Hotellihuomioita

Huone Tsilivi Beach Hotelissa oli tyypillisen iso; etelän hotellihuoneet ovat aina kaksi-kolme kertaa isompia kuin Lontoon hotellihuone. Ihan toimiva ja iso kylppärikin. Tosin sitä vessapaperia ei saa Zakynthoksellakaan laittaa pönttöön, kuten ei muillakaan Kreikan saarilla, ja pitää vaan tottua laittamaan se kannelliseen ämpäriin. 

Parveke oli ja sieltä oli toden totta merinäkymä. Sivulle vasemmalle näkyi ihan leveä kaistale merta aaltoineen kahden hotellin välissä. 

Parvekkeella oli jopa kunnollinen teline, johon ripustaa pyyhkeensä ja uikkarinsa kuivumaan, ja yön yli ne olivat noin 80-90-prosenttisesti kuivia. Jos vaihteli uima-asuja ja jätti ne vielä päiväksi paahteeseen, ne olivat kokonaan kuivat iltaan mennessä. 

Uimapyyhkeet tulivat hotellista, niistä piti maksaa kymppi käteistä kahdesta panttia, jonka sai takaisin. Vaihtaa sai joka kolmas päivä.

Aurinkosuojaa hotellin pyyhkeestä.

Ilmastointi huoneessa oli tosi hyvä. Moderneinta luokkaa. Ei puhaltanut suoraan naamaan, vaikka kyllä minulla simät kyynelehtivät silti siitäkin ilmavirrasta öisin välillä. Hyvin subtiilisti puhkui: ilman että tukka lentää tuulessa, ja ennen kaikkea hiljaisesti. Ei outoja pörinöitä ja pulputuksia, kuten usein muualla on ollut. Merkkiä Juro-Pro. Mietin, että onko se ”Juro” sitä, kun suomalainen yrittää sanoa englanniksi ”euro” ja sitten kreikkalainen vielä kirjoittaa sen kuten se lausutaan.

All-inclusive-paketin ruoat olivat kyllä hyvät seisovissa pöydissä. Lounaaksi täysi kattaus lämpimiä ruokia, yhtä paljon kuin illallisella mutta eri valikoima. 

Raastepöytä oli aina. ”Sieltä raastepöydästä voipi aloitella”, kuuluisa Rosson lause. Oli kivaa etelämaalla löytää sieltä aina tavallista punakaali- ja valkokaaliraastetta, jotka ovat hyviä. Kreikkalaista salaattia oli aina tarjolla, myös erillisiä eri juustojen palasia, ja 5 pönttöä täynnä öljyssä uivia oliiveja eri maustein.

Alkupalapöydässä oli myös aina pieniä kippoja, joissa oli pieni salaattiluomus ja ”tuntematon sörsseli”. Välillä uteliaisuudesta riskeerasin sellaisen, vaikken tiennyt sisällöstä. Välillä se oli jotain tuorejuustotahnaa, välillä hummusta tai vastaavaa. Noin 80% tapauksista se oli oikein hyvää ja lopuissa tapauksissa hieman outoa. 

Seesamleipätikut, joita oli myös aamiaisella, olivat oikein maukkaita.

Lounaan ja illallisen välissä oli snäkkigrilli auki, josta sai nykiä pizzapaloja kannen alta tai kokki kokosi pyynnöstä purilaisen tai gyros-annoksen. Kuulin, kun turisti pyysi rakentamaan burgerin ja kokki kysyi suunnilleen, että ”ketsa-maajo?” eli ”ketchup or mayo?” Nauratti vähän.

Lounaalla voi istua myös grillin muovituoleilla ulkona, mutta sisällä ruokasalissa oli plyysiset pehmeät tuolit. Eli aina kun olin liian laiska vaihtamaan vaatteita uimisen välissä ja vain annoin uimapuvun kuivua aurinkotuolissa jonkun aikaa, meidän oli pakko istua ulkona lounaalla, koska saatoin tiputella kosteana vettä edelleen. Naisten uikkarit eivät hetkessä kuivu. Kiedoin kyllä usein ison huivin hameeksi päälle. Jos menin pelkässä helmallisessa uikkarissa ja uimapaidassa ja oikeasti tiputtelin vielä vettä pitkin jalkojani buffetin tarjoamusten välissä, niin kyllä vähän häpesin. Kun useimmat muut olivat jossain nätissä sarissa tai rantamekossa, olivat sentään verhonneet itsensä kunnolla tai vaihtaneet vaatteet.

Ruotsalaiset vaikuttivat taas niin sivistyneiltä ja hyvin pukeutuneilta, kauniita superkansalaisia merkkimekoissa ja tyylishortseissa ja koruin ja laitetuin hiuksin. Kun meitsi menee märkä peba viistäen siellä. Jotkut olivat joskus vähän ylipukeutuneita, mutta se tapaus ei tainnut olla ruotsalainen; illallisella näkyi jotain kultaista glittermekkoa joillain. Meillä oli siistit perusvaatteet illallisella.

Kahvi oli Douwe Egbertsiä sekä ruokasalissa että allasbaarin automaatissa. Turisti sai ihan itse painaa nappia ja lorottaa maitokahvia. Hollantilaiset olivat varmaan iloisia, kun oli oman maan suosituinta kahvimerkkiä. Brititkin kuulemma tuntevat sen. Muut varmaan miettivät, että jotain outoa ulkomaan merkkiä.

Aamupalalla sekä jälkiruoissa oli tarjolla melonin ja hunajamelonin palasia, appelsiinia ym. Lounaalla ja illallisella myös kakkuvalikoimaa, välillä baklavaa, paljolti kreemitäytteisiä juttuja jotka näyttivät minun mahalleni liian kermatuotteisilta. Sellaisia lehtitaikinapötköjä ja tuutteja täynnä kreemiä. Tummasta suklaasta tehdyt kupit, joissa oli jotain marmeladia, olivat hyviä. Parhaita olivat tryffelipallot, jotka oli pyöritelty suklaaströsselissä tai pähkinärouheessa, ne olivat vähän kuin miniperunaleivoksia, sellaista kaakaotaikinaa.

Jäätelöpakastin oli myös.

Juomista tankkasin lähinnä vissyvettä hanasta, mehua tai ihan tavallista vettä laitteen hanasta. Sitä kun ei saa kraanasta juoda. Meillä oli pöniköitä lähimmästä Dennis-supermarketista huoneessa. 

Allasbaarista otin lasten mocktaileja, Cinderella Fruit Punchia. Mutta hampaille tuolla on huono elämäntapa, kun tulee tilattua kokiksia ja cinderelloja, jotka ovat täynnä sokeria ja niitä sitten imeskelee tunnin siinä lepotuolissaan. Jatkuva happohyökkäys.

Oluthana ja viinihanat oli, kaikkia lajeja, olisi voinut vapaasti lorottaa. Tässäkin hotellissa on ollut tilanteita, että ”britit ottavat jo aamupalalla olutta hanasta”, tällainen arvostelu nähtiin online, mutta tällä kertaa siellä oli vain hyvin käyttäytyviä pariskuntia ja lapsiperheitä. Hanoja ei laitettu mitenkään kiinni aamullakaan, joten loppu on omasta moraalista kiinni.

Yhtenä iltana oli kreikkalainen ilta baarissa altaan vieressä, siellä oli buzukinsoittaja ja kosketinsoittaja-laulaja ja tanssipari, ja sitten mentiin sirtakia. Turistiryhmille opetettiin koreografiaa, oli ihan hauskaa katsoa.

Hotellin hierontapaviljonki oli sivusta auki oleva pikkurakennus ja aina rauhallisina aikoina siellä oleili kissa.

Hotellin (epävirallinen?) kissa hengaili aina samoilla kulmilla.

Keskustan kaduilla luikki välillä katukissoja ja onneksi siellä oli ihmisiä, jotka pitivät niistä huolta: ryhmä vapaaehtoisia tarjosi niille kissanruokaa iltasella tietyssä pankkiautomaatin kulmassa.

Tsilivin keskusta oli vähän matkan päässä rannasta ja ihan puhdas turistikeskus täynnä rantatavara- ja matkamuistokauppoja, kahviloita, baareja, ravintoloita ja minigolfratoja. Ihan hauskoja värikkäitä kuppiloita siellä näkyi.

Bussipysäkki pääkadulla.

Katuelämää paahteessa. Illalla vilkastui.

Yöelämää käytiin iltakävelyillä lähinnä katselemassa ulkopuolelta; sitten alkoikin jo keski-ikäistä nukuttaa.