Kissoista puhuttaessa siskoni sanoi ”junan kissa” ja sitten muistin, mistä se tulee. Siitä, että ”käymälää kyttää junan kissa”. Hetkinen, mikä tämä oli ja missä olen kuullut tämän? Ai niin, tämä lause jää jäljelle, jos mustaa tai raaputtaa pois kirjaimia junassa roikkuvasta kyltistä ”Käymälää saa käyttää vain junan kulkiessa”. Mitä ilmeisesti tapahtui hyvin monessa junassa takavuosina. Tai täydellisempi versio: ”Käymälää kyttää ain junan kissa.” Nerokasta. Loistavaa suomi-kulttuuria!
Suunnittelin töissä itsekseni herkkuruokia, että söisin pesto rossoa ja tilaisin japanilaista, mutta illalla selvisi, että mieheni olikin jo käynyt kaupassa ja ostanut mm. ison kukkakaalin, jota ilmeisesti syötäisiin 2 päivää perunoiden kanssa, ym. Se siitä sitten. Kostoksi tein ylenmääräisistä vihanneksista intialaisen höystön kaikilla mausteilla.
Kampaaja sanoi, että kun laitettiin pinkki tukka, niin minun pitäisi sillä kyllä saada ilmainen hattara tivolin kojulta elokuun markkinoilla.
Hankin ainekset mustikamuffinseihin. Jostain syystä ne eivät oikein nousseet, vaikka laitoin leivinjauheet, vaan niistä tuli enemmän keksikakkaroita. Mutta pystyi niitä syömään.
Muistin vasta myöhemmin, että mustikoita jäi yli. Söin mustikkamaidon.
Tällä hetkellä olisin tosi kiitollinen, jos jostain löytyisikin käännös pohjoisssaamen kieliselle Ulla Pirttijärven kappaleelle Ii lean dárbu. Koska en ole osannut kääntää sitä pikku sanakirjan avulla ja haluaisin tietää, mistä on kyse. Ei ole myöskään missään lyricsiä tekstinä, jonka voisi tunkea johonkin kääntäjään, jos sellainen edes toimii pohjoissaamelle. Yhdistän siihen henkilökohtaisesti tiettyjä asenteita ja fiiliksiä, mutta ne tuskin ovat ihan sitä, mikä sen alkuperäinen tarkoitus on.
Joka tapauksessa se on todella cooli ja tunnelmallinen biisi, joka on alkanut soida päässä tyhjästä, vaikka olin unohtanut sen noin 5 - 10 vuodeksi tässä välissä.
Yhtenä iltana olin katolla. Koska naapuri soitti miehelleni, että pitäisiköhän kattoviemäri taas puhdistaa töhnästä, kun viime viikkojen sateiden jälkeen seisoo vesi keittiön tasakatolla vaihteeksi. On minun työni kiivetä sinne, kunhan mieheni tekee hommansa eli raahaa painavat tikkaat yläkerrasta ja avaa ne ja laittaa vasten kattoa.
Se on ihan kivaa ja helppoa. Kerään mutaista sammaltöhnää ämpäriin pienellä istutuslapiolla ja vesi juoksee putkeen.
Samalla juttelimme siinä puoli tuntia, kun naapuri tökkäsi päänsä yläkerran ikkunasta.
Kauhuissani suunnittelin uuden puhelimen asennusta. Oli kai vähitellen pakko ottaa iPhone. Ei vanha Android-Samsung mikään vanha ollut, mutta hieman alkoi takellella. Ja moni asia on kyllä helpompi, kun voin nähdä puhelimella samat dokumentit kuin läppärillä, koska se nyt on muutenkin jo Mac.
Ostin keltaisen iPhonen. Tai siis takapuoli on kiva pastellinkeltainen, mutta reunat ovat metallinkiiltoiset melkein kultaiset eli rumat. Katsotaan nyt ostanko ehkä vielä värilliset kuoret.
Sain yhdessä sunnuntaipäivässä kaikki asennettua ja sitten poistettua vanhan puhelimen tiedot. Tämä oli sikäli hankalampi siirto, että vaihdoin käyttöjärjestelmää eli sovellukset eivät todellakaan latautuisi itsestään vanhan mallin mukaan miltään tililtä, vaan ne olivat kaikki Android-versioita ja nyt tarvitsisin Applen versiot. Saisin alkaa asentelut nollasta ja käsin. Urakka inhotti etukäteen.
Todella moneen sovelluksen aktivointiin tarvittiinkin vielä vanhan puhelimen apua, tai se oli siihen vähintäänkin hyödyllinen. Että vanhaan tuli joku koodi tai ilmoitus, jonka avulla voi siirtää tilin uuteen. Aika hämmästyttävää ja varsinkin niin, että SIM-korttihan oli jo poistettu vanhasta ja laitettu uuteen. En tiennyt, mitä kaikkea puhelin voikaan tehdä kokonaan ilman SIM-korttia vielä. Sikäli oli aika sattumanvarainen onni, että jätin vanhan vielä päälle kaikkineen enkä heti palauttanut tehdasasetuksiin.
Jotkut sovellukset kerta kaikkiaan kettuilivat eli väittivät, että kirjoittamani salasana olisi väärin. Kun joka puolelta tsekattiin, Macin avainnipusta, verkkosivulta tietokoneella tai vanhasta puhelimesta, näki, että salasana on ihan tasan oikein. Minun oli pakko vaihtaa Facebookin salasana, että pääsen sinne uudella puhelimella. Pysäköintimaksusovellus Easypark oli heittänyt tilini ja tietoni romukoppaan ja jouduin tekemään uuden tilin. HSL oli jopa niin kiva, että väitti, että ei tällaisella salasanalla tänne pääse, eikä voi myöskään resetoida salasanaa tälle käyttäjänimelle. Mutta kun yritti luoda uuden tilin, niin meiliosoite olikin kummallisesti jo käytössä. Ihan paskaa. Jollain sain senkin selvitettyä. Ilmeisesti resetoin salasanan tietokoneen ja verkkosivun kautta ensin.
Kyllä tuo iPhone ottaa huomattavan kauniita valokuvia, täytyy sanoa. Otin kissa Doruksesta kuvia muotokuva-tilassa. Ja pihan kasvien kuvat ovat hyvin tarkkoja ja kaunisvaloisia.
Kävimme vihdoin hankkimassa uudet keittiötikkaat vai mitkä ne taitettavat pikkuraput ovat nimeltään suomeksi. Olen pitkään halunnut entisiä korkeammat, jotta yletyn myös yläkerran älyvapaan korkean katon koristeisiin ja pölyihin. Ja helpompi se on alakerrassakin putsata kaappien päältä, jos ylettyy kunnolla. Tai mitä lamppujen asennusta sitä nyt onkaan pakko välillä tehdä. Mieheni ei ongelmaa niin tunnista, koska meillä on yli 30 sentin pituusero.
Rautakauppa oli taas kunnossa. Viimeksi siellä vaihdettiin kattolamppuja neonputkista ledeihin ja kaiki hyllyt oli raivattu syrjään sekaisin. Nyt olivat laittaneet kaiken uusiksi.
Kyltti rimmasi. |
Jostain minulla oli etukäteen visio, että siellä myydään jotain makeaa kahvipullaa meille. No siellä olikin pöytä täynnä vohveleita ja keksejä remontoinnin lomaan mukaan otettavaksi, sinällään fiksu markkinointitemppu. Meillä oli muuten vaan keksivarasto loppu, joten heti tartuttiin tilaisuuteen.
Ehdittiin sisään juuri ennen tätä rankkasadetta. |