Kaadan päälleni samppanjaa

Hollannissakin on näkynyt revontulia monta yötä, ihmiset pohjoisrannikolla bongailevat niitä ja saavat hienoja kuvia. Suomessa sitäkin enemmän tietysti. Mutta en nyt lähde ajamaan keskiyön jälkeen johonkin pellolle katsomaan ilman valosaastetta ja kyttäämään taivasta tuolla pakkasessa, sillä minun pitäisi nukkua yöni. Siellä on myös Jupiter ja Venus ihan lähekkäin, mikä on myös huomattava ja harvinainen ilmiö, ne kyllä näkyvät iltataivaalla heti helposti ja selvästi.

On euroviisusesonki. Aina välillä katsomme eri maiden semifinaaleja ja kansallisia valintoja. Yksi ilta katsottiin Ruotsin Melloja eli Melodifestivalen, josta sentään ymmärsin reilusti yli puolet haastattelujen jutuista, sen jälkeen Liettuan valintaa liettuaksi, mistä en ymmärtänyt, mutta Duncan Laurence soitti väliaikanumerona livenä siellä. Ja sitten ehdittiin vielä vilkaista Islannin semifinaalin valintoja. Tänään onkin Saksan valintashow.

Belgian valinnasta on jo hetkinen aikaa.

Kaikkein tärkein eli UMK nähtiin Apple TV:llä Yle Areenan sovelluksella. Hyvin meni eli Käärijä voitti ylivoimaisesti. Kisassa oli kyllä niin hienoja muitakin kappaleita mukana, Kuumaan Ylivoimainen on niin tunnelmallinen, että sitä kuuntelen vieläkin, ja Benjaminin Hoida mut on kasaribängeri. Minusta ja monen muunkin, myös kansainvälisen viisufanin, mielestä oli käsittämätöntä, että Benkku jäi viimeiselle sijalle. 

Loppukappaleena Portion Boys veti innokkaan shown ilotulitteineen. Hyvä päätös illalle ja oli se symppistä, kun yleisö huusi mukana kertosäkeen ”joo” ja ”kyllä”. Onhan siinä hittimelodia, mutta kun sisältö on niin nolo. Bilebiisi kuitenkin. Myös Robin veti niin sulavan trampoliinishown, että sai minulta lisäpisteitä; lauloi hyvin ja oli kivat tanssijat. Myös Keiralla ja Lxandralla oli aivan priima esitys ja kappale. Yhteensä kaikki esitykset olivat laadukkaita, eli UMK vain paranee.

Join holitonta kuohujuomaa ensin ja lopuksi pikkupullon Freixenetiä. Käärijän sanoissa sentään mainitaan ”kaadan päälleni samppanjaa” ja meinasin sen tehdä, jos se voittaa. Mutta join sitten kuitenkin vain. Mietin, kuka sen sotkun siivoaisi.

Todellakin on ihan selvä, että Cha cha cha on ainoa oikea valinta Suomelta. Kappaleella on faneja, jotka kehuvat sitä Youtubessa oikeasti Perusta, Brasiliasta ja USA:sta saakka, ja euroviisumaista tulee paljon ylistäviä kommentteja esim. Puolasta, Saksasta, Espanjasta, myös Hollannista, Portugalista, Norjasta, Liettuasta, Virosta, Irlannista, Englannista, Kreikasta, Serbiasta, Kroatiasta... 

Ja samalla Käärijä vie Suomen kieltä maailmalle, joten voittaja on myös Suomen kieli. ”The most badass language in Europe”, sanotaan Youtubessa tämän alla. Irlantilainen täti kertoi opetelleensa jo suomea kappaleen myötä ja sanovansa päivittäin ”muutama pina colada on jo takana”.

Tietysti on myös eriäviä mielipiteitä. Jotkut eivät tykkää tästä ollenkaan, koska se on ”kännäämistä ihannoiva juomalaulu” ja sekin huomautus on kuultu, että ”euroviisujen pitäisi olla lapsillekin sopiva ohjelma”. No siellä on ennenkin ollut esim. Kreikan kappale ”Alcohol is free”, jossa humpataan tämän hokeman tahtiin sekä Islannin Hatari, joka ei ollut ihan lastenohjelmaa sekään niin visuaalisesti kuin auditiivisestikaan. Euroviisut ei kuitenkaan lähtökohtaisesti ole lastenohjelma, vaan siellä saa esittää taidetta, joka reflektoi nykyistä yhteiskuntaa ja erilaisia tunteita.

Totta kai Cha cha cha on juomalaulu, mutta silti sitä rakastaa ei vain Suomi, ei vain Eurooppa, vaan koko maailma. Koska kokonaiskonsepti toimii ja sinä on huumoria ja itseironiaa. Kappaleen kahtiajakoisuus on nerokasta. Minä ainakin nauran ja nauran tälle kappaleelle ja esitykselle ja nautin siitä. Ja niin tekee tosi moni ulkomaalainenkin. Ihmiset alkavat hymyillä, nauraa ja taputtaa käsiään, kun näkevät kappaleen kehityskaaren. Kun pelottavan ja aggressivisen alun jälkeen alkaa kepeä ja hullutteleva disko-osuus.

Olen tottunut kuulemaan myös synkkiä ja aggressiivisia musiikin lajeja kuten grungea ja heavyä, joten en pelästy edes sitä alkuosiota. 

Amy Winehouse -taidetta.

Mielestäni juurikin rajoja avaava, vapautunut musiikki lievittää stressiä, kuten vaikka juomalaulut ja punk. Ei minun stressini lievity pikkusievällä söpöstelyllä. Ja mitä Eurooppa ja euroviisut tarvitsee tässä sota-Euroopassa ja synkkien uutisten keskellä on stressin lievitys. Sen tekee jo tuo kappale ilman että kenenkään tarvitsee ruveta juomaan. Ja kyllä sinne kisoihin mahtuu mukaan taas paljon perinteisiä, kauniita kappaleitakin.

Tietysti makuasiat ovat makuasioita eikä voikaan olla niin, että kaikki pitävät tästä musiikista. Minä joka tapauksessa pidän tämän viihteestä ja huumorista, ja myös erikoisen voimakkaasta ja yllättävästä energisyydestä.

Bussilakkoja on nyt vähän kaikkialla, Suomessa, Saksassa ja Hollannissa. Taas löysin sattuman kautta hauskan helmen eli kappaleen, jonka joku linkkasi somessa Suomen bussilakkoa koskeviin kommentteihin. Kappale London Underground tulee Englannista ja on jo monta vuotta vanha, mutta edelleen relevantti, kuten kommentoijat sanovat. Sävel perustuu The Jamin Going Underground -kappaleeseen.

Kappaleessa kiroillaan ilman suodatinta ja päästellään turhautuminen ulos matkustajan näkökulmasta julkisten liikennevälineiden lakon aikana. Laiskapaskat metro- ja bussikuskit toivotetaan alimpaan helvettiin, kun työssäkäyvät joutuvat fillaroimaan kaatosateessa töihin. Kuskit ne vaan lakkoilevat, vaikka tienaavat jo niin paljon - ovat nilkkejä kaikki ja metrossa haisee muutenkin pissalta ja penkeissä on purukumeja ja ”where the f*ck’s my f*cking train”. Oikein hieno teos. Jotkut britit haluavat kommenteissaan nimetä tämän uudeksi kansallislaulukseen.

Voin siis suositella tätä linkkiä vain ala-arvoisen huumorin ja alatyylin ystäville. Minua kyllä naurattavat ihan törkeät ja huonon maun jutut kuten tämä.

https://www.youtube.com/watch?v=OxJKvYBNgo8

Kahvia töissä.

Kahvia etätöissä.