Terveys tulee ja terveys menee

Sain elokuussa yskän. Koko ajan kröhitytti, koska kurkussa tai keuhkoputkessa kutitti. Eihän sillä tavalla voi nukkua.

Etsin yrttiteetä laatikoista. ”Mitäs täällä olis, kato lakritsajuuri, vanha klassikko yskään! No sitä ainakin kupillinen. Mitäs tässä sekoituksessa näkyy, aha, mustia pippureita livenä. Loistavaa, mustapippuri on ayurvedan ykkönen yskää vastaan.” Kyllä noidalta löytyy laatikosta sopivat yrtit.

Astmaatikkona minua hieman pelottaa tällainen hengitysteiden tulehdus, jossa koko ajan on hengenahdistus päällä eikä inhalaattori auta kauan. Että milläs sen keuhkoputken sitten saisi auki. Hengittäminen on käsittääkseni melko tärkeää.

Onneksi sentään tajusin yhtäkkiä, että limaa irrottavaa poretablettia saa ruokakaupan lääkehyllyltä. Viimeksi jossain flunssassa kinusin sitä näköjään lääkäriltä oikein reseptillä. Saksan apteekista sitä sai reseptittä, joku ACC akut tai mikä, asetyylikysteiini, ja olenhan minä Hollannissa nähnyt eri tuotenimiä ja mainoksia. Minusta tuntui, että tästä oli hitusen hyötyä tähän hätään.

Muutamaksi päiväksi jäin ensin etätöihin, mutta meillä kun on siihen määrätty työsopimuksessa maksimi, niin ei se ratkaisu kauan toimi. Välillä myös työtehtävät vaativat paikalla oloa. 

Yskä ei minusta ole moraalisesti tarpeeksi paha juttu ilmoittautua sairaslomalle. Varsinkin kun tilanne jatkuu ja jatkuu. Odotan viikon, vielä sama yskä. Odotan kaksi viikkoa, edelleen yskä. Odotan kolme viikkoa, eikö tämä perkele lopu milloinkaan! Yleiskunto hyvä, ei kuumetta, eli tyypillinen virusbronkiitti. Mutta mahdollisimman pitkäkestoinen.

Olen oppinut sanomaan ”keuhkoputkentulehdus”, mutta netin Terveyskirjasto sanoo ”keuhkoputkitulehdus”. Outo. Ehkä tuossa genitiivissä on faktavika: se suggeroi, että on vain yksi keuhkoputki, ja se tulehtuu. Mutta tosiasiassa taitaa olla aikamoinen keuhkoputkisto pienimpine haaroineen ja pitäisi sanoa joko ”keuhkoputkien tulehdus” tai sitten tuo neutraali ”keuhkoputki-” joka ei määrää mitään tiettyä lukumäärää putkille. Tosin muut nettisivut sanovat edelleen keuhkoputken-.

Kuvituskuvaa olohuoneesta.

Yskin välillä ihmisten keskuudessa dramaattisesti. Nolotti. Minun ei tulisi olla julkisella paikalla ollenkaan näinä viikkoina. Sama juttu töissä. Aina pöytäni viereen kertyi rypäs epäviralliseen kokoukseen puhumaan tärkeitä asioita siinä metrin päässä, ja sain aina yskäkohtauksen ja olin tukehtua, jos yritin hillitä sitä. Kaikista varmasti tuntui, että levitän basilleja kilsan päähän, ja kovaääninen yskintä shokeerasi ihmisiä. Niin rumaa ja typerää, mutta en voinut sille mitään.

Kerro minulle se vaihtis, mitä pitäisi tehdä. Ilmoittautua sairaaksi yskän takia 4 viikoksi? Olisihan se kiva laiskotella vaikka 6 viikkoa, mutta kun tämä ei ole toimintakykyä lamaava tauti, vaikka välillä väsyttääkin. Tehdä pelkkiä etätöitä? En saa, ei ole työnantajan lupaa.

Yksikseskös joogailet.

Olisimme myöskin halunneet leffaan juuri kun yskä alkoi. Ei sinne voinut mennä, hiljaiseen saliin. Minuakin ärsyttäisi jos joku tulisi häiritsemään yskimällä leffaa ja samalla kuulostamaan siltä, että levittää kulkutautia.

Tuli meinaan Suon villi laulu. Luin sen juuri hollanniksi ja sitten kuulin, että ”hei sen leffa on just nyt kylällä nähtävissä.” Oho.

Yli kolme viikkoa yskin niin rumasti jokaikinen päivä, etten voinut mennä ihmisjoukkoon sen kanssa. 4. viikolla se alkoi parantua ja pääsimme vihdoin elokuviin, ja onneksi filmi jopa pyöri vielä.

Leffateatterin aulassa oli vanha projektori.

Lääkärillä kävin ihan muiden asioiden takia. Varasin ajan siinä uskossa, että siihen mennessä yskä on jo loppunut, mutta ei se ihan ollutkaan.

”Milloinkas sulle on muuten viimeksi tehty astmakontrolli ja mitattu keuhkojen toimintaa?” -”No tota, silloin kun olin 16-vuotias... hahhaah.” Täällä onkin siis assistentti, joka voi tehdä keuhkomittauksen ja katsoa lääkityksen sopivuuden ja ottaa vähän haltuunsa koko teeman.

Muistan silloisen PEF-mittauksen, josta sanoin, että ”peffa”. Punaisella muovimittarilla puhalsin, myös keskellä yötä. Allergiasairaalan testit. Ne paperit ovat tallessa. Siinä on virallinen koodillinen diagnoosi. Ja minulle on sanottu, että on pienet keuhkoputket. Astmani oireilee välillä naurettavan täsmällisesti klo 3.00 yöllä, jonka sanotaan olevan tyypillisin aika astmalle. Joskus se alkaa jo 2.58. Nämä voin kertoa astmahoitajalle.

Näytin myös nenääni kasvanutta pientä punaista laikkua, ettei se vaan olisi aurinkokeratoosia. Saattapa ollannii. Tai sitten alkava luomi. Ei huolta, pruutataan typpijäädytystä ja tapetaan se. Cryo-sumutepulloa reikämuotin läpi. 2 kertaa puhisi. Ei sattunut.

Optikollekin menin. He alkoivat häiritä meileillä, että olisi aika tarkistaa näkö. Toisaalta mietin, että ei kai taas: nämä 580 euron arvoiset monitehot ovat vasta puolentoista vuoden ikäiset ja onhan tämä nyt hittoa, jos vuoden välein pitää maksaa sen verran uusista rilleistä. Toisaalta olin kirjoittanut itselleni jo kesäkuussa muistilapun, että menepä tarkastamaan se näkö, kun tuntuu siltä että lukulasiosio on riittämätön.

Optikolla selvisi, että ensinnäkin perinteinen likinäköisyys on mennyt lievemmäksi eli voidaan laittaa vähemmän miinuksia. Onkohan tämä normaalia. Ja lukuosio on huonontunut dramaattisesti. Se oli +1,5 ja nyt tarvitaan jo 2,25. 

Kysyin, onko tälle kehitykselle joku loppu. Kuulemma 2,5 on sellainen normaalihko maksimi, mihin se menee. Eli on se toivottavasti pidempään stabiili näissä arvoissa.

Päätin, että kun tuota korjattavaa on molemmin puolin selvästi, niin en ala odottaa puolta vuotta huonojen lasien kanssa, jotta saisin sairasvakuutuksesta tammikuussa 100 euroa hyvitystä, jota myönnetään joka toinen vuosi. Ne 100 euroa ovat kuitenkin naurettava osuus kalliista monitehorilleistä. Joten sama se, tilaan samantien uudet. 

Olipa hyvä, että tilasin ne lasit uusilla arvoilla. Olen nyt huomannut lehtiä lukiessa selkeästi, että näillä monitehoilla minun on nykyään jo tosi hankala lukea. Ihan korkea aika saada paremmat.