Yllärisynttäri

Miehelleni tuli eteen viisikymppiset, ja sitten erikoinen pyyntö ystävältä.

Paskahalvaus ja kusiset paikat, millä mä tän luovin. Kaveri kysyi, saisinko järjestettyä niin, että mieheni on, tai me olemme molemmat, poissa sunnuntaina iltapävällä, jotta kaveriporukka voi tulla salaa koristelemaan talomme synttäreitä varten. Ja sitten meidän pitäisi myös tulla sopivasti takaisin klo 17, jolloin he ovat täällä yllärinä ja sitten voitaisiin kippistää. 

Kiva idea ja ihanaa, että he tekevät yllärin, kun mies ei oikein ole vielä suunnitellut mitään juhlia. Hollantilainen tapa on tosiaankin koristella talon julkisivu / etuoven tienoo näkyvästi aina kun juhlitaan pyöreitä synttäreitä, tai vaikka 18-vuotiasta, tai taloon on syntynyt vauva. Ystävällämme on meille vara-avain lomahuoltoja ja avaimen katoamisia varten, joten sisäänpääsy hoituu helposti. Annoin luvan, että saavat tulla sisälle sillaikaa ja yllättämään.

Mutta minun pitäisi sitten saada joku retki siihen, vaikka se päivä näyttää sateiselta. Ilman että mieheni aavistaa mitään. Hööh hööh apua.

Alustava suunnitelmani oli mennä kahville johonkin. Päätin, että yritän hienovaraisesti ohjata asian tapahtumaan ja vielä oikeaan aikaan, paljastamatta salaisuutta. Mutta jos aikataulut eivät natsaa tai mieheni ei haluakaan lähteä, pidätän itselleni mielessäni oikeuden hätätapauksessa kertoa hänelle asian laidan ja pyytää häntä sitten olemaan kertomatta muille, että olen paljastanut yllärisuunnitelman.

Joku hätävara minulla oli mielessäni oltava, muuten psyykkinen paine olisi ollut liian suuri, kaikki yhden kortin varassa ja minun manipulaatiotaidoistani kiinni, että suunnitelma onnistuu tasan tarkalleen.

Mutta onnistuihan se salaisuus. Vaikka oli kauhea sössöharmaa sadesää, kehittelin ideoita siihen suuntaan, että ”jos johonkin kahville taas kivasti vaihteeksi”. Olin katsonut, että Reindersmeerin luontoalueen kahvila on auki, siellä otettiin herkkukahveja kesällä terassilla, ja se kelpasi. Sain mieheni liikkeelle juuri sovitusti vähän ennen klo 15 ja sitten laitoin viestiä ystävälle, että tie on vapaa. 

Marenki-toffee-pecan-kakku

Inkivääritee

Synkän taivaan alla, suljetun kanavan yllä

Kun olimme siellä lopettelemassa leivoskahvia, tuli viesti, että koristelu alkaa olla valmis, saa tulla takaisin. 

Ja mitään en hiiskunut. Käännyimme autolla kotikadulle ja alkoi ilmapalloa ja viiriä näkyä nurkan takaa ja olin että ”o-ou” yhdessä miehen kanssa. Hän tajusi, että meillä on valo ja joku on sisällä ja kysyi, että ”sinähän kai sitten tiesit tästä”. Sanoin, että jep, annoin luvan, että porukka saa koristella ja mennä sisään.

Kaikki olivat paikalla ja mies ilahtui kovasti yllätyksestä ja kiitteli kauniista koristelusta. Yksi kaverimme on hitsaaja, joka on jämämateriaalista askarrellut metallisen suuren numeron 50, puolitoista metriä korkean, jonka aukkoihin tungetaan ilmapalloja, ja päälle on vedetty värivalot illaksi. Ja pari ilmapalloa oli puussa ja lampussa ja pätkä viiriä. 

Ihan nätti ja värikäs, parempi tämä kuin se ihan perinteinen viisikymppiskoristelu: silloin moni hollantilainen saa kauhean isokokoisen ihmisnuken etupihalleen, miehellä se esittää partaista Abraham-vaaria ja naisilla Sarah-mummoa Raamatun kertomusten ”vanhusten” mukaan.

Joimme kahvit ja kaljat siinä kaikkien kanssa. Autokuskeille olin jo etukäteen salaa onnistunut hankkimaan alkoholittomia radler-oluita, sitruunan makuista ja punaista marjan makuista ”olutta”. 

Päätimme sitten pitää seuraavana lauantaina vielä oikeat bileet. Ja ne pidettiin kunniallisesti, oli hauskaa, meni 3:een yöllä, ja minulle sopi erittäin hyvin DJ:n rooli: valvoin nurkasta läppärillä Sonos-kaiuttiminen melutasoa ja Spotifyn soittolistaa ja etsin kappale-ehdotuksia väliin toiveiden mukaan. Ja lauloin mukana. Lista koostui pitkälti 80-luvun parhaista, mukana myös 70-lukua ja 90-lukua. Täysillä hoilotettiin ainakin Bee Gees: Staying alive falsetissa, ja Cranberriesien Zombie. Ainakin ne pari hoilottivat, joista se on hauskaa. Sori naapurit. 

Suomi-juomaakin kului

Keskenämme otimme juhlimisen iisisti. Olemme sopineet, ettei synttäreinä tarvitse stressata lahjojen keksimisestä toisillemme, vaan mennään syömään juhlakalun valitsemaan ravintolaan joku sopiva ilta, ja toinen kustantaa.

Terveisiä kreikkalaisesta

Kukkakimpun hankin, värikkään, ja kortin, ja jossain vaiheessa juhlaviikkoa valitsin konditoriasta luksuskakun palat.

Julkisivun ilmapallot kestivät pari ekaa myrskyisää ja sateista yötä kiitettävästi paikallaan. Sitten pallot alkoivat kutistua kylmässä säässä ja muutenkin vuotaa, ja siten irtoilla telineestä. Poimin niitä nolona naapurien etupihoista. Kunnes keräsimme nuutuneet pallot kaikki pois.

Sunnuntai-iltana tuli numeroiden omistajapariskunta hakemaan pois viisikymppiset talon edestä, värivaloineen kaikkineen. Ne oli paalattu maahan korkeilla bambukepeillä. 

Nyt on taas siisti talo, paluu arkeen, ja maa jonka voin jossain vaiheessa siivota syksyn lehdistä ja viime vuoden talventörröttäjistä.