Ihan karsee silmätulehdus

Meinasin tehdä spontaanisti siemennäkkäriä pitkästä aikaa, mutta siihen tarvitaan 3 munaa. Jääkaapissa oli vain 2. Hitto. Lähdin sitten markettiin hoitamaan kaikki ruokaostokset iltamyöhään.

Jösses ku kylmä, auto näytti vain 14 astetta. Ilman takkia menin, kun luulin että on kesä, sadepäivästä huolimatta. Ei yleensä Hollannissa vielä elokuussa tule syksy. Hollantilaiset koululaisetkin ovat täysillä lomilla vielä, nyt on tarkoitus olla kesä.

Siemennäkkäri onnistui.

Yksi päivä kävin kävelyllä illalla myöhään ja tuttu kissa oli jalkakäytävällä kotinsa edessä. Katsoi ensin epäilevästi, mutta kun kyykistyin, se muisti minut ja tuli kiehnäämään ja kehräämään ihan megakierroksia minua ympäri monta kertaa ja makkaroitui katukiveykselle. Silitin ja silitin.

Vanha kamu.

Vasen silmäni hajosi puolitoista viikkoa sitten. Muuttui punaiseksi ja yläluomessa tuntui arkuutta. Mikä ihme siinä nyt on. Katsoin taskulampulla silmään illalla ja näin pyöreitä valkoisia ja kellertäviä näppylöitä silmämunan pinnassa keskellä punaista aluetta. Olin ihan varma, että nyt on vyöruusu silmässä, koska mikä muu tekee rakkuloita silmään. Silmään sattui koko yön ja pelkäsin, millainen kipeä vyöruusu minulle tulee naamaan seuraaviksi viikoiksi. Joudun sairaslomalle jne. 

Menin lääkäriin ja hän tutki hyvin, mutta ei löytänyt itse arvatulle diagnoosilleni vahvistusta. On tulehdus ja ärsytys, mutta ei näytä vyöruusulta. Silmään sattui aivan hirveästi ohimon puolelle ja luomi oli arka. Siihen ei ollut järkevää lääkettä paitsi odottaa pari päivää. En halunnut ottaa täysin turhaa antibioottivoidetta varmuuden vuoksi, koska silmässä ei näkynyt bakteeritulehdusta.

Kipu vain paheni päivä päivältä. Pelotti silmäni puolesta, koska se oli kipeämpi kuin koskaan. Se oli niin traumatisoivaa, pelkäsin näön menetystä, sillä koskaan en ole kokenut niin kovaa kipua silmän seudulla. Ja jouduin vaan sorvin ääreen töihin, eihän nyt naurettavalla silmätulehduksella voi ottaa sairaslomaa, vaikka vyöruusulla olisi voinut.

Silmä säteili yhä enemmän yhä erilasempia kipuja ja alkoi menettää toimintakykyään sikäli, että nipistin sen kiinni yhä useammin välttääkseni kipusykäykset. Se vihlaisi aina kun fokusoin kaukaa lähelle. Huomasin sen ennen kaikkea autolla ajaessa: aina kun moottoritien horisontista piti kohdentaa katsomaan nopeusmittaria nenänsä edessä, se sattui. Mutta myös alas ja oikealle katsominen sattui. 

Ehkä on parempi lopettaa autolla ajaminen toistaiseksi tähän ja jos tämä ei tokene toimistopäivään mennessä, pyytää etätöitä niin kauan kuin silmä ei toimi.

Mikä tällainen on henkisesti, että ”en halua katsoa lähelle”, ”en voi katsoa lähietäisyydelle”, ”en voi fokusoida itseeni päin” vaan vain suuressa kuvassa kaukaa katsominen on okei?

Koko yön silmää särki vielä enemmän kuin koskaan. Onko tämä oikeasti vieläkin normaalia? Koko silmäkuoppaa jomottaa, kipu säteilee kolmoishermoon otsasta leukaan saakka, silmän liikuttaminen ja lähelle katsominen sattuu vihlomalla. Mikä helvetin paise siellä on mikä painaa sekä kolmoishermoa että silmän liikuttelulihaksia. Kipukäyrä nousee päivä päivältä. Mitkä ovat hälytysmerkit, jolloin saan lähteä päivystykseen viikonloppuna?

Kävin toisenkin kerran lääkärissä ja otin antibioottivoiteen, jos se sittenkin auttaisi. Kuka tietää, mikä siellä on tulehtunut missä kohdassa silmäkuoppaa ja miten. 

Edelleen kuulemma vain pinnallinen tulehdus, ei syvempiä vaurioita. Kyllä se voi sattua niin että saa syödä parasetamolia 4 grammaa päivässä. Koska puudutustipat auttoivat kipuun hetkellisesti, se todistaa, että kipu johtuu pinnallisista kudoksista. Saan lähteä päivystykseen, jos näkö alkaa huonontua tai jos valoon katsominen alkaa sattua.

Aloin syödä parasetamolia, kun lääkäri käski, ja yllätyin että se auttoi jonkin verran tällaiseen kipuun. (Toim. huom. En saa syödä tulehduskipulääkkeitä mahdollisen allergiareaktion vuoksi.)  Parasetamoli on päänsärkyihin minulla niin tehoton, että pidän sitä ihan tyhjänpäiväisenä, mutta kyllä se vähän lievensi silmäkipua.

Mitä jos se onkin sen myrkyllisen karvatoukan karva? Sellainen voi joutua silmäänkin ja aiheuttaa tulehduksen. (Linkki toukka-artikkeliin) Olinko jossain tammen alla ennen kuin tulehdus alkoi? Lääkärin odotushuoneessakin pyöri karvatoukkafilmi, koska sesonki on käynnissä, mutta ei kukaan lääkäri keksinyt ehdottaa, että sehän voisi olla sekin.

Tämä on tällaista, että en sitten katso oikealle, koska oikealle katsominen sattuu. Käännän päätä ja ennakoin, jottei tarvitse liikuttaa silmiä vääriin suuntiin. (Mutisee itsekseen kirosanoja.)

Joskus olis kiva olla vaikkapa rennosti terassilla sellaisessa tilanteessa, ettei vasemmassa silmässä ole pistävää kipua. Ai jaa, nyt se onkin pistävä eikä tylppä. Ai jaa, nyt se onkin alaluomessa eikä yläluomessa. 

Mies otti jo auton ajamisen hoitaakseen, koska en oikein uskalla enää. Vei minut puutarhakauppaan ostamaan loppukesän ruukkukukkia. Kiltisti. Vihdoin sain vaihdettua kuihtuneet kukkani. 

Tuntemattomia uusia kukkia.

Yli viikon piinan jälkeen tapahtui käännös parempaan. En tiedä, auttoiko antibioottivoide asiaan mitään vai ei. Silmä on vielä erilainen kuin toinen silmä, eri värinen ja vetistävä. Mutta kyllä ne kivut alkavat nyt olla tosissaan poissa.

Luin Albert Camus’n Ruton yhdessä päivässä. Surkuhupaisaa, jos joudun väheksymään, että ”eihän toi eristys oo mitään, tuolla kaupungissa on elokuvateatterit ja kahvilat auki, väki saa huvitella baareissa ja syödä ravintoloissa mielin määrin epidemiasta huolimatta. Toista se on nykyään.” 

Selvästikin tauti on siinä erilainen, ettei se tartu niin hanakasti ihmisestä ihmiseen, eli tässä skenariossa kaikkia ihmisiä ei yritetä pitää erossa toisistaan väkisin kuten nyt. Paitsi jos perheenjäsen on sairastunut ruttoon, on edessä eristyleiri. Tosin kun siihen ruttoon kuolevat lähes kaikki, jotka sen saavat, niin ehken vaihtaisi. Ja hyi hitto, että paiseruttoa oikeasti esiintyy edelleen nykypäivänä todella monissa maissa, viime vuosina epidemioita on ollut esim. Madagaskarilla ja Perussa. 

Mielenkiintosta oli samalla nähdä siirtomaan elämää, tapahtumapaikkana on 40-luvun Algerian Oran, joka oli tuolloin itsestäänselvästi osa Ranskan yhteiskuntaa.

Nyt kun silmä taas toimii, ikkunasta näkyy uskomaton määrä suloisia tipuja. Varpuset käyvät syömässä, talitiaiset samoin, rautiainen on tullut takaisin pihaan. Ja näin sinitiaiset, jotka ovat kai vielä uudempaa sarjaa. Ehkä ne ovat tehneet kakkossatsin poikasia tällä välin. Söpöin.

Tuli oikein rankka kaatosadekuuro. Mustarastas, joko mutsi tai poikanen, väristeli siipiään sateessa kuin suihkussa, että peseydyn tässä kivasti. Aavistin jo, että se haluaa lisää vettä: kyllä, keskellä rankkasadetta se meni kylpemään kulhoon oikein kunnolla. Ne rakastavat sadetta, minulla on ollut siitä aina epäilys. Sateellahan myös kastemadot nousevat pinnalle ja rastaat löytävät helposti ruokaa.

Koko rivi varpusia palkilla ja tappelivat ruuan ääressä. Jopa talitiainen tuli siihen tunkemaan ja ärhenteli varpuselle oikein tosissaan, uhaten siivet levällään, ja sai ruokavuoron. Varpuset hyppivät kiveyksellä poing-poing. Varpuset huomaavat minun alhaalle taittuneen vitsi-ohrani, jonka olen jättänyt kasvamaan rikkaruohona, ja alkavat nyppiä siitä jyviä irti. No nyt, viljapelto tuottaa sadon ainakin varpusille. Toivottavasti syövät loputkin. Myös sepelkyyhky tuli siihen astelemaan ja nyppimään jyvää.

Kyllä on kivaa kun saa katsella taas eläintä ilman että silmään sattuu.