Optikkotäti pelastaa päivän

Ravintolat ovat olleet kiinni lokakuusta. Kaupat olleet kiinni joulukuusta. Kampaajat samoin.

Poliitikot joo. Nyt ne mössöttää, etteivät tiedä, mitkä ovat ulkonaliikkumiskiellon vaikutukset, joten eivät ne saa edes sitä lopetettua. Ranskasta tilastot sanovat, ettei ole auttanut paskaakaan, vaikka siellä on ollut jopa klo 18 alkaen käskyjä pysyä sisällä. Niin mitä täällä tehdään: jatketaan silti. ”Keino ei toimi.” Johtopäätös: ”Tiukennetaan vaan keinoa entisestään eikä koskaan lopeteta sitä.”

Ja niin ne pidensivät ihan ohimennen ja sivulauseessa ulkonaliikkumiskieltoa 3 viikolla. Ensimmäisen 2 viikon alussa vakuutettiin, että tämä on niin erikoinen rajoitus ja äärimmäisen harvoin käytettävä äärimmäinen keino ja vain lyhyeksi ajaksi... olivat niin varovaisia sen kahden viikon kanssa, niin mitä ne tekevät: pläjäyttävät siihen päälle vielä kolme viikkoa lisää silmää räpäyttämättä ja asiaa perustelematta. Vaikutukset epäselvät, mutta jatketaan silti tätäkin SAATANA VIEL KYMMENEN VUOTTA.

Nyt tuomioistuin päätti, että koko ulkonaliikkumskielto oli väärin perusteltu ja laillisesti ei-oikeutettu ja se pitäisi lopettaa samantien, mutta jollain tempulla hallitus sai sen toistaiseksi takaisin voimaan. Nyt tästä väännetään kunnon farssina edes ja takas juridisesti.

Enhän minä välttämättä kaipaa kadulle klo 21 jälkeen, mutta alkaa vaan tuntua vankilalta. Alkaa tuntua siltä, ettei täällä koskaan enää saa mennä kauppaan, ei ravintolaan, ei kampaajalle eikä kuntosalille, ei joogaan, ei teatteriin eikä museoon eikä näyttelyyn eikä elokuviin eikä taidekurssille - ei mihinkään. Kaikki rajoitukset, jotka ovat tulleet, ovat jääneet päälle monen pidennyksen ajan eikä vieläkään näytä, että yhtäkään purettaisiin koskaan.

Meiltä hajosi eteisen lamppu, siis se itse kanta tai jotain, ja pitäisi saada uusi. Sulake lensi. Ikeasta on tuhat valitusta, että ne eivät toimi ja kestää kauan ja niiden nettisivullakin lukee, että on vaikeuksia toimittaa yhtään mitään. Ne siis eivät saa onlinehommiaan toimimaan juuri kun niitä tarvittaisiin. Rauta- ja sisustuskaupat ovat kiinni, ei voi sieltäkään mennä etsimään lamppuja paikallisesti. Istutaan sitten pimeässä ja annetaan talon hajota alta, kun varaosia ei saa hankkia.

Eniten ärsyttää ihan kaikki! Ei tämän helmikuun pitänyt tällainen olla.

Testauspaikka drive-in-hallissa on aika jännän näköinen scifi-laboratorio. Tässä oli ennen taidejulisteita myyvän firman jakelukeskus ja siitä perintönä seinällä kuva. Kunnan terveystoimi sitten päätti yhdistää vanhan julisteen omaan testi- ja rokotuspaikan kylttiinsä.

Optikko saa olla auki, koska se on terveydenhuollon osa eikä tavallinen kauppa. Jotain järkeä. Tietysti vain ajanvarauksella, vain pari asiakasta kerrallaan ja maskin kanssa, mutta auki kuitenkin.

Lasini ovat vanhentuneet ja näkö on jo mitattu ja olisi taas tarve uusille. Epäilenpä vaan, että on hiton hankalaa valita hyvännäköiset silmälasit maskin kanssa! Enhän voi edes tsekata, koskevatko ne alalaidastaan poskeen vai eivät.

Varasin ajan optikolle. Tarvitsen kolmet rillit. Jos ne haluavat minusta 15 minuutissa eroon kuten online-ajanvarauskalenterissa lukee per käynti, niin menen muualle. Minun on saatava etsiä kehykseni kaikessa rauhassa, koska minun pitää elää niiden kanssa jokaikinen päivä vuoden ympäri 16 tuntia vuorokaudessa. Jos niskaani hengitetään, että seuraava asiakas tulee enkä saa olla yhtaikaa kaupassa, niin älkää sitten ottako minun rahojani.

No niin. Optikko oli jo aivan rotkon reunalla tulossa hylätyksi, mutta ne ottivat kopin ja pelastivat tilanteen (ja rahansa). Menin nimittäin sinne ja kuulemma minun online kiltisti tekemääni ajanvarausta, josta oli sähköpostivahvistus, ei ollut olemassa kalenterissa.

Näytin sähköpostin. Jaaha. ”Joo mutta tää ei ole täällä näkyvissä...” -”Ja mä tarvitsen aikaakin aika paljon kolmen rillin valitsemiseen; olen valmistautunut ja vapaapäivä ja paperit mukana ja kaikki... mitä muuta mä voin tehdä kuin varata netistä ja saada vahvistuksen? Mä menen kyllä muualle jos ei tästä tuu mitään...” -”Hetki vaan, tsekkaan kollegan, kyllä tämä järjestyy...”

Yläkerrasta kai taukohuoneesta hakivat sitten tädin, joka oli minun makuuni. Se oli koko homman pelastus, että hän ehti ja kaikessa rauhassa kokeili minun kanssani kehykset. Sain nauraakin, kun täti käytti persoonallisesti silmälasimalleista nimitystä ”pojat”. ”Nää täällä on kyllä aika kalliita poikia...” ”En mä noita poikia ottais, se on turhan kapee malli...”

Nykyään ei saa sormeilla itse kehyksiä hyllystä ja kokeilla, koska henkilökunta joutuu desinfioimaan kaiken, mihin asiakas koskee. Joten rillejä kerätään optikon kanssa laatikkoon, joka otetaan mukaan pöydän ääreen.

Ja sitten on suusuojus, mutta asiointipöydän yllä roikkuu valtava pleksilasi, joten siinä paikalla saa ottaa maskin pois ja katsoa itseään peilistä kehyksiä kokeillen. No onneksi on joku järkevä tämän ajatellut näin.

Optikolla selvisi. Monikin asia. Sain kolmet lasit valittua. Mutta erittäin jännä asia on se, että kysyin, että siis voitsä kertoa, katsonko mä kieroon??! Kun joissain valokuvissa näyttää siltä, että vähän on silmät sisällepäin ristissä.

Niin kyllä vähäsen katson siis kieroon. Vasen silmäni kiertyy välillä keskelle päin. Siinä on 6 lihasta per silmä ja ne voivat väsyä. ”Silloin kun olet yleisesti väsynyt, silmä vähän vaeltaa.” -”Onks tämä jotenkin iän myötä tulevaa vai onko tämä aina?” -”Se on aina ollut sama ominaisuus.”

Mä katson virallisesti kieroon! Vasemmalla silmällä. Kukaan silmälääkäri ei ole minulle kertonut koskaan? Onks ihan varma, ettei se pahenna päänsärkyjä ja migreeneitä?

(Tämä kappale on omistettu kysymysmerkeille, joita käytetään väärissä paikoissa ja ryhminä.)

Ihan kivoja kehyksiä löysin ja nyt tulee sitten näyttölasit mukaan settiin ja niitä tulen kyllä kotonakin käyttämään paljon läppärillä, ja varsinkin töissä.

Aurinkolasit päivitettiin uusiin vahvuuksiin ja myös monitehoiksi. Vanhat aurinkolasini ovat vielä niiltä ajoilta kun oli yksitehot, joten en ole pystynyt lukemaan niillä tekstejä. Että ”kesäpäivinä ulkona en ole koskaan voinut lukea kännykkääni enkä terassien ruokalistoja, mutta haha, mitä välii, sehän on vaan puolet vuodesta että oon puolisokea”. Kiva olla silmämonivammainen ja sitten ei huolehdi apuvälineistään, oon mäkin tyhmä.

Jos on liikaa rahaa niin käy optikolla ostamassa kolmet rillit... Näyttölaseista työnantaja lupaa hyvittää puolet, tavallisista sain kahden vuoden välein suotavan satasen korvauksen sairausvakuutuksesta, ja aurinkolasit olivat kombitarjouksena oikeastaan ilmaiset perusmonitehojen kylkiäisenä. Silti melkein tonni menee.

Kahden viikon päästä saan hakea lasini. Jos se aika lukee niiden kalenterissa, hee hee.