Lumivaroituksia ja leivontaa

 

Nyt on valtakunnan ykkösuutinen se, että tulee lunta! Tai pitäisi kohta tulla. Siperiasta alkaa puhaltaa voimakas tuuli ja uskon kyllä, että se on kylmä, kun päivälämpötilat menevät kuuteen pakkasasteeseen ja yöt kymmeneen. Täytyykin katsoa siihen yhteen vaatelaatikkoon, jossa on islantilainen kokovillainen kaksikerroksinen pipo.

Se on poikkeuksellista täällä oikeasti, että lunta luvataan jopa 20 cm ja että pakkaset kestävät koko ensi viikon, jolloin lumi ei sula mihinkään.

Suomalaisena kyllä vähän hymyilyttää aina se liioiteltu paniikki yhden lumipyryn takia. Punaisen koodin säävaroitus! Päivittyvä uutisseuranta! Kaikki kunnalliset koronatestipaikat ja rokotuspaikat menevät kiinni! Hallituksen tärkeä ja akuutti kokous perutaan! Supermarketit keskeyttävät tilausten kotitoimituksen jo etukäteen! Ruokalähetit eivät varmaan pääse enää kulkemaan!

Ihmiset hamstrasivat tänään ruokakaupoissa niin, että leipä-, vihannes- ja sipsihyllyt olivat paikoin aivan tyhjinä.

Punainen varoitusalue koko maahan.

Kylmä ennuste.

Hälytys! Kylmä! Ja ostoksia ei toimiteta kotiin!

Kaupan hyllyt tyhjinä lumihamstrauksen jälkeen.

Voi hellanlettas sentään. Meteorologi kertoo ykkösuutisissa kansalle, että kun tämä on kuivaa pakkaslunta, niin tästä ei sitten pääsekään rakentamaan lumiukkoja eikä tekemään lumipalloja. Autoteillä todellisen vaaran muodostavat lumivallit, joita kova tuuli siirtelee paikasta toiseen. On aivan ih-meelli-nen ilmiö tulossa, että tuuli tuo ja liikuttaa lunta. Ai niinku lumituiskua tarkoitatte? Hollantilainen keksii lumituiskun. Ja sille sanan ”sneeuwjacht” joka on kaivettu jostain meteorologian alalaatikosta naftaliinista.

Positiivisia ilmiöitä on se, että moni myös iloitsee ja haluaa tehdä jotain hauskaa lumessa. Kelkkoja, pulkkia ja luistimia tilataan nettikaupoista minkä ehditään. (Murtomaasuksia ei nyt sentään, sitä kulttuuria ei ole.) Luistelijat ovat täpinöissään ja odottavat, että omalle paikkakunnalle muodostuu joku jäinen lammikko, minne pääsee. Joissain kylissä on jääyhdistyksiä, jotka jäsentensä rahojen tukemana jäädyttävät pakkasöinä matkaluistelurataa kentälleen. Pitkästä aikaa.

Tässä selitetään kansalle, että pakkaslumi ei pysy koossa kuten nuoskalumi. Ja virustestauspaikat menevät kiinni.

Meillä kotona ykkösuutinen on se, että näin kaikkialla mokkapalojen kuvia ja tajusin, etten koskaan leivo niitä. Hyvin suomalainen standardileivonnainen ja köksän perusresepti. Havahduin, että kaikki ulkosuomalaiset leipovat koko ajan mokkapaloja eri maanosissa, mutta minä en koskaan. Minulla on muut luottoreseptit 80-luvulta, mutta mokkapalat eivät kuulu repertuaariin. Jos olen kouluaikoina niitä tehnyt, niin olen aktiivisesti unohtanut. Päätin siis kokeilla. Virallinen leivontaviikonloppu ja virallinen mokkapalan yritys.

Tässä tavoite, Kinuskikissan sivulla.

Reseptin löysin Kinuskikissalta

Ai jaa, ohjeessa lukee tyynenä, että sitten kun on kuorrutettu, niin laita koko höskä sillä alkuperäisellä uunipellillään jääkaappiin. Ei meillä uunipelti mahdu jääkaappiin! Jääkaappi on liian kapea! Tai pelti liian leveä. Mutta kyllä siihen jotain keksitään, siirrän taikinalevyn pari senttiä kapeammalle alustalle paiston jälkeen.

Ärsyttää, kun leivinjauhetta myydään pienissä muovitetuissa paperipusseissa, joiden sisältö ei koskaan mene kokonaan kerralla yhteen leipomiseen. Aina on jämä pussukassa, jota sitten yritän taitella kiinni, jottei jauhetta varise ulos ja että aine pysyy kuivana tulevat kuukaudet.

Leivinjauhepussukka.

Tomusokeri taas myydään muovisissa putkiloissa. Tietsä kuinka paljon on 8 dl tomusokeria! Melkein litra! Kolme putkiloa sain tähän varistaa.

Kahviakin tarvitaan.

Olihan hieno ruskea läjä pellillä. Seinällekin vatkasin vähän taikinaa.

Sössäsin.

Pohja menossa uuniin.

Onpa kuorrutus hyvää! Kahvi maistuu. Ymmärrän, miksi mokkapalat ovat suosittuja.

Strösseliäkin löytyi laatikosta.

Kahvipöydän komistus.

Toinen tapaus oli tukan leikkuu. Kauhea matto. Alkoi olla hirvittävän painava roikkuletti ja hallitushan kertoi, ettei kampaaja aukea vielä ainakaan kuukauteen.

Roikkuu...

On pituutta tullut.

Välineet.

Harmi kun blondeerattu osuus leikkaantuu lähes kokonaan pois ja loppu on liian tummaa värjättäväksi neonväreillä. En meinaa itse blondeerata vetyperoksidilla. Vähän jäi vielä tällä kertaa, mitä voi uudestaan sinistää tuubivärillä.

Voi, sinne menee värjättyjä blondeja.

Uutta sinistä latvaan.

Onks tää päältä vieläkin pitkä?

Olisko tällanen 80-luvun lopun ”pehmennys” vielä muotia?

Jätän tämän nyt sit tähän tällä kertaa.

Tällä hetkellä lumisade on tosiaankin alkanut ja lumilapio on haettu ullakolta jalkakäytävää varten.