Ne on julkistettu! Suomen seitsemän euroviisukandidaattia. Videot voi käynnistää vaikka tältä Ylen sivulta (linkki). Kaksi ja puoli kappaletta lauletaan suomeksi. Kansainväliselle yleisölle löytyy englanniksi tekstitetyt versiot Youtubesta.
 |
| Jee! Euroviisut! |
Mielipiteitä!
Aksel – Hurt
Kivat melodiat ja sopiva keskinopea rytmi. Aksel laulaa tässä taas kauniisti korkealtakin. Nätti ja tunnelmallinen, rauhallinen. Sellanen leirinuotiolla kitaran kanssa yhdessä laulettava keinuva biisi. Kielikuvat hieman kompastelevat toisiinsa, symbolismia, josta kuva jää vähän epäselväksi, hyvin vähän konkreettinen teksti. Hyvä sävellys, dynaaminen, monipuoliset sävelkulut. Akselin viimevuotinen oli mielestäni kuitenkin hitusen parempi tai mukaansatempaavampi, koska siinä oli powerimpia pitkiä nuotteja kertosäkeessä.
Oskr – Lie
Pianoa ja tunnetta. Surullinen, pettymykset ja muut. Kunnioitettava sävellyksen ja tulkinnan laatu. Melodia on muistettava, jää päähän. Mutta aika depis. Kun jää sellanen lannistunut tunnelma muistijäljeksi. Hieno kappale kuitenkin ja oikein hyvä ääni. Aika lailla samaa liigaa Akselin kanssa, niiden vertailussa tämä voittaa persoonallisuudellaan hitusen. Sekä tämä että Aksel ovat niin hyviä, että olisivat kumpikin oikein kelvollisia edustajia viisuissa.
Danny – Sinä päivänä kun kaikki rakastaa mua
Puhelaulu. Yksinkertaiset melodiat ja muukin minimalismi. Jos kappale on konseptiltaan näin hidas ja riisuttu, siinä pitäisi olla jotain aivan vangitsevan upeaa, jotta voittaisi suuren osan ulkomaisestakin yleisöstä puolelleen, ja sellaiselle tasolle tämä ei yllä. Tunnelmaa nostatetaan taustainstrumentein. On tässä sentään rumpukomppi. Laulu ei vakuuta laadulla. Viimeisten hetkien enkelikuoro herkistää sfääriä. Erikoinen ja rohkea teemavalinta, ihan symppis esityskin, mutta ei tätä euroviisun osallistujakappaleena pysty näkemään. Suomalaiselle yleisölle.
Ilta – Kelle mä soitan
Kasvava perinteinen balladi, jossa tulee kertsissä kunnon huutolaulua täysillä. Ja sitten taas herkistellään pianon kanssa. En syty näin perinteiselle muodolle. Mutta tämä on silti hieno ja rehellisesti koskettavakin, laulussa on tunnetta. Upea ääni ja sinällään komea teos. On vain minulle liian perusballadi ilman jotain todella omaa erityistä musiikin kentällä.
Laura – Play
Poppisbiitti. Tyylikkyyttä sormennapsutuksin. Laulussa vähän käheyttä. Hyvä laulusuoritus. Minua vähän ärsyttävät sanoja kolme kertaa toistavat kohdat sekä osin hieman erikoinen englannin ääntämys. Pintakiiltoinen olo, jättää minut kylmäksi. Ei kosketa millään tavalla enkä saa tunteista tai tarinasta kiinni. En ole ainoa, tämä on monella arvostelijalla jumbona: ei vaan sytytä. Liian tavanomainen sävellys. Vaikka muistakin kappaleista voisi samaa sanoa, niin tästä tulee varsinkin mieleen, että tämä voisi tulla mistä tahansa maasta, on niin neutraalilla alueella.
Blind Channel – Dark side
Synkät sanat. Hauska peruskapina keskisormin. Hyvät sähkökitarat. Melodiakin on. Tämä käynnistäisi kyllä bileet, jos olisi oikein yleisöllinen konsertti. Ja hehe, huh huh -huudot. Ei minua edes shokeeraa, on sitä rajumpaakin kuultu, ja osin kliseinen, joten vähän hymyilen vinosti vierestä tälle nuorelle uholle. Mutta kyllä sopisi viisuihin tällainen energia. Toimiva rokkikappale. Minun puolestani nämä saa lähettää. Olisi hyvä hevimpi edustaja. Vahva kakkonen.
Teflon Brothers x Pandora – I love you
Ihana kasaripoppi. Kevyt, mukaansatempaava. Räppi räppää, no suomalaiset ymmärtävät siitä kertomuksen. Tietysti yksinkertainen renkutus, mutta tarkoituksella, kuuluu tarinaan. Tämä hymyilyttää. Syntikan pimputukset kuljettavat. Saisi yleisön mukaan bileisiin. Iloinen. Vaikka tämä on sellainen ironisen ylisöpö, niin en voi vastustaa näitä 80-luvun saundeja ja kertosäkeen melodioita. Minulle ykkönen. En voi olla rakastamatta tätä.
 |
| Ilopilleri (D-vitamiini) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti