Kotikökkijän joulu

Joulun ruokaostoksille lähdettiin täsmäiskulla 22. joulukuuta ja haettiin laajan listan mukaan kaikki ainakin 7 päiväksi, jotta ei tarvitse lähempänä juhlapäiviä enää lähteä ryysikseen. Keikat tehtiin erikseen, kuten täällä vaaditaan joka ruokakaupan ovella: tulethan yksin, jotta kauppa ei täyty.

Minä hilpaisin Lidliin ja mies Plusiin. Lidlin ovella näkyi jonoa jalkakäytävän puolella. Ääks? Onko tämä täynnä? Ei ollenkaan. Asiakaspaikkoja oli vielä 57 jäljellä valotaulun mukaan. Ruuhka syntyi siitä, että heti liukuoven luona kaupan työntekijä pyyhki kunkin asiakkaan kärrystä kahvan desinfektioliinalla puhtaaksi ja siinä kesti hetkonen.

Tiukka ateriasuunnittelu.

Sitten lähinnä paistettiin joulutorttuja ja lämmitettiin glögiä. Glögistä tein suomalaisen lisäämällä rusinoita ja mantelilastuja mukiin.

Yritin peitellä taikinan ryppyjä tussauksella tomusokeria.

Ai nytkö se meni se aatto. On jo keskiyö.

Syömistä. Ja meillä oli vain perunat ja kalat jouluateriana ja silti oli ihan täynnä. Olisikin joku siihen vielä tullut tarjoamaan jotain kinkkua ja laatikoita perään, niin ei pliis. Ja lohta jäi vielä yli. Glögi ja tortut ja karkkia ja olutta.

Työnjako oli: Mies keittää perunat, minä avaan kalojen pakkaukset. Juhla-ateria: ”Oo, ihanaa kun saa keitettyjä perunoita!” Vähän hassu.

Hyvin pelattiin Scrabbleä ja Afrikan tähteä perinteen mukaan. Sain heti ekassa paikassa Kairon alla Afrikan tähden. Sekoitettiin merkit ja aloitettiin uudestaan. Tällä kertaa sain Afrikan tähden tokassa paikassa Kairon alla...

Ja taasko se on siinä!

Avattiin suomalaiset lahjat ja puhuttiin Skypessä etäviestit. Vaihdettiin digitaalisesti tervehdyksiä muutamiin suuntiin. Näköjään lopetimme joulukorttien lähettämisen, sille proseduurille ei vain liiennyt aikaa ja intoa enää tänä vuonna.

Kuusen alla joku piti bileitä.

Katsottiin netistä Gordon Ramsay Suomen Lapissa kavereidensa kanssa ja oli kyllä hauska. Ei hän siinä niin paljon kiroillut, mutta sai huomautuksen kielenkäytöstään Rovaniemen joulupukilta. Minä kiroilen arjesssa paljon enemmän kuin Gordon Ramsay.

Joulupäivänä pystyi vielä käymään kävelyllä auringonpaisteessa. Sen jälkeen alkoi myrsky ja monen päivän sade.

Joulupäivän yönä alkoi soida Top2000-lista radiossa ja livestudiona telkkarissa. Nyt on automaattisesti hyvää taustamusiikkia, kun se pyörii nonstop. Meillä on telkkarissa turvatoiminto, että se haluaa aina 4 tunnin jälkeen sammua, ellei pian paina nappia, kun ilmoitus ilmestyy ruutuun. Tämän ohjelman aikana tapahtuu koko ajan se, että tv on päällä yli 4 tuntia.

Kivasti ne ovat järjestäneet osallistujat ja katsojat mukaan virtuaalisesti, vaikkei paikan päälle saa mennä tänä vuonna. Studiossa on ruutuja, joihin katsojia ilmestyy, kun menevät radiokanavan Zoomiin ja odottavat vuoroaan ja onneaan. Siellä näkee hollantilaisten olohuoneisiin, joissa tanssitaan diskovalojen alla tai tehdään muita esityksiä, soitetaan ilmakitaraa tai vain istutaan sohvalla kissan kanssa ja vilkutetaan.

Tuli Daruden Sandstorm. Studio laittoi oikein savukoneen päälle sitä varten ja ruuduissa näkyivät hollantilaiset perheet pomppimassa biisin tahtiin innoissaan. Torille! Suomi mainittu!

Valaisevaa lukemista minulle tänä jouluna on musiikin historiaan keskittyvä uusi hollantilainen Berliini-teos, jossa kerrataan kaikki kulttuurivirtaukset ja kokeilevat muusikot aikojen alusta asti ja niiden yhteydet toisiinsa, kunnes David Bowiekin ilmestyy Berliiniin. (Iggy Pop ja Davie Bowie lähtivät Berliiniin... vieroittumaan huumeista! Good luck with that! Haha.)

Ainoa joulunpyhien vierailu tehtiin miehen siskon perheeseen joulupäivänä perinteisen pöytägrillin ääreen, jossa kärtsätään teflonlevyllä ja sähkön voimalla pieniä suupaloja. Se kyllä sylkee rasvatippaa kaikkialle ympäristöönsä, hyh hyh. Kauhea katku ym. Ei tee mieli järjestää sellaista kotona. Se on suosittu juhlaruoka myös uudenvuoden illaksi Hollannissa.

Ruokaa oli ihan liikaa, vietiin kastikkeita ja lisukkeeksi majoneesisalaatteja ja suolakurkkuja ym. ja niitä jäi.  Tehtiin kotona vihersalaattikulhot valmiiksi, miehen siskonmies toi etukäteen korillisen aineksia tukkukaupastaan. Siinä oli myös sitruunaa ja limettiä ja päättelin, että ei kai auta kuin kyhätä joku kastike niistä. Laitoin sitruunakastiketta spontaanilla sävellyksellä katsottuani kahden sekunnin verran mallia kahdesta suomalaisesta kastikereseptistä netistä, ja siitä tuli herkullista.

Perheen koirakin pääsi viralliseen joulukuvaan kuusen alla.

Lasten laukusta löytyi lelulääkärisetti. Iso ruisku. No nyt lähtee koronarokotetta pebaan kuka haluaa.

Tapani. Ruokaa. Puuh. Vielä oli sikaa jääkaapissa. Aamupalaksi vedin jämälohia aatolta ruisleivän päällä. On oikein lukujärjestys, mitä kaikkea pitää saada syödyksi. Vaikeaa pysyä perässä. Näitä jouluruokien varastoja syödään varmaan vielä 2 kuukautta ennen kuin ne oikeasti loppuvat.

Kun satoi, ei päästy kävelylle. Muuna päivänä taas päästiin. Alkoi olla sellainen olo, että lihakset surkastuvat ja sulaudun sohvaan, kun vaan hengataan kotona. Nyt käveltiin sitäkin kauemmin.

Alkaa tuntua jommalta kummalta näistä.

Tipuilla on bileet pihassa, ruokaa syödään sielläkin kovasti joka päivä. Viherpeippo ärhentelee, turkinkyyhky kukkoilee lajitovereilleen ja varpuset sujahtavat puolessa sekunnissa pensaaseen varmuuden vuoksi, jos joku naakka kuuluu taivaalta. Mestarillisia piiloutujia. Tiaisille on iso laari auringonkukansiemeniä varastossa.

Sää muuttuu hyytäväksi, on enää muutama plusaste ja tulossa parin viikon ajan yöpakkasia.

Salainen strategiani uudenvuoden illasta selviytymiseen taitaa olla se, että alan koota tuota 1000 palan Mauri Kunnas -palapeliä.