Herkkuja peliin ja ehkä jokin etenee

Aloin turhautua tähän viime aikojen junnaamiseen. Miten voikin kaikki olla niin vaikeaa ja mikään ei etene. Vähän raivosin universumille ja ehkä se auttoi. Niin selvästi kaikki tukossa, paikallaan, jumissa, mikään ei liiku, odotan, odotan, ei tapahdu. Mikä on tämä asioiden lamaannus. Projekti ei etene, toistetaan samaa vaihetta, ja paketit ei kulje. Mikä nyt on vikana! Liikettä!

Huusin tuuleen manauksen, että nyt perkele. Virtaa, liiku, etene. Ala liikkua! Lähde virtaamaan! Liiku! Kulje! Vauhtia! Ala mennä! Ala toimia!

Ehkä se vähitellen lähtee liikkeelle. Tuntuu jo vähän paremmalta. Vanhempieni lähettämä UPS ainakin oli menestys. Poika tuli jopa hakemaan lähetettävän joulupaketin ovelta! Mikä palvelu. Ja! Päivän päästä se oli jo Venrayssa! Oikeesti! Illalla tuli sähköposti, että palvelupisteestä voi hakea. Se kauppa vaan sulki jo 18, ja ilmoitus tuli 19.15. Mutta periaatteessa oli perillä noin 32 tunnissa. Uskomaton!

Tätä mä tarkoitin sillä, että rahtiyhtiöt lentävät omilla lentokoneillaan joka yö. Kun taas Suomen Postin liikkumista Finnairilla tai rekalla voi odottaa sellaisen kuukauden nykyään.

UPS-toimipiste ei tosin antanut pakettia miehelleni, koska ei uskaltanut. Myyjälle oli valitettu, kun hän oli joskus luovuttanut paketin jollekin, joka ei ollutkaan vastaanottajan perhettä. Piti henk koht hakea kännykkäkorjaamosta. Oli turkkilaiskauppa, tuli selvää turkkia ämyreistä. Ensi kerralla sanon sille iyi akșamlar.

Ja sitten liikkui myös matkalle jumittunut paketti Suomesta. Se tuotiin takaisin lähtöpisteeseen vanhemmilleni. Se oli käynyt Hollannissa, maannut varastossa 3 viikkoa ja kun tutkimus käynnistettiin, lähetetty takaisin. Miksei sitä vain viedä perille?

Mielenkiintoisesti Hollannin suomalaisten ryhmässä oli käynyt ihan samanlainen tapaus. Paketti ei liikkunut vastaanottajalle saakka, vaan jäi varastoon, ja lopulta palautui lähettäjälle Suomeen. Vaikka osoite oli siinäkin täydellinen ja selkeä.

Sinne menee ne postimaksut sitten, turhaan keikkaan. Ihan älytöntä. Miksi? Miksi lähetystä ei viedä sinne minne se kuuluu? En ymmärrä yhtään.

Helpotus on kuitenkin, että se paketti löytyi takaisin eikä ole kadonnut. Jotain sentään.

Töissä piirretty sian aihio näyttää jotenkin Nasse-sedältä.

Tämäkin tipu on nyt hyvin, hyvin vihainen.

Töissä selvisi, että Shanghaissa on suuret saksalaiset joulumarkkinat koko kuukauden. Ja että Kiinaan voi kyllä lentää, mutta joutuu ensin pariin karanteeniin. Muutoin monessa paikassa Kiinassa liikutaan taas täysin rajoituksetta ravintoloissa ja kauppakeskuksissa, ilman käsidesiä ja maskeja.

Saksassa vanhainkotien asukkaita valmistellaan jo dokumentein allekirjoittamaan, että haluavat koronarokotuksen, ja henkilökunta menee koulutukseen, miten rokottaa kaikki. Suuret rahtifirmat ovat varanneet käyttöönsä loputtomasti kylmärekkoja rokotteiden kuljettamiseen. Se alkaa nopeammin kuin luultiinkaan.

Tulimarjoja.

Turkkilaiskaupasta alkoi kansainvälinen kokemus muutenkin. Koska menin Lidliin, joka on ghetossa eiku Venrayn kansainvälisimmässä korttelissa. Sinne kulki hunnutettu suurperhe tietysti ja vain siellä kuulee jotkut nuoret miehet tervehtimässä toisiaan englanniksi eikä hollanniksi, koska kaverit tulevat jopa keskenään eri maista. Sitten siellä kulki joku pipopäinen laiha mies korvanapit korvissa ja puhui käsittääkseni unkaria koko ajan kännyynsä höpöttäen ja kärryä työntäen.

Olipa virkistävää tajuta kansainvälisempi sfääri, että on sellainen täälläkin, eikä pelkkiä paikallisböndejä.

Ostin ihan törkeää luksusta monella kympillä. Kyllä Lidl on kallis kauppa. No ehkä siksi, että ostan vain juhlatuotteita sieltä. Jos ostaa vaikka leipomosta pelkästään täytekakkuja eikä leipää, niin voihan sitä valittaa, että leipomo on kallis.

Ostin vain jotain thaipaneerattuja äyriäisiä, savulohta, graavilohta, valmiita bataatti-emmentaltorneja ja juustoperunagratiineja, ja kaikkia niiden juhlapöydän juttuja, joita on nyt joulusesonkina tarjolla. Sieltä saisi myös keitetyn kokonaisen hummerin, joka ui pussissa suolavedessä, mutta millä hitolla sen paloittelet. Ja olisi erilaisia jokiravun kokoisia elukoita jossain vuoassa, josko tietäisin, miten sellaiset valmistetaan.

Meidän grandioosi pakastimen sisältölistamme, jonka täytyy aina olla päivitetty, ei ollut päivitetty. Olisin tätä ennen suunnitellut koko aterian Lidlin kanafileiden ympärille. Kaivan pakastimesta kaikki lisukkeet, perunakroketit ja vihannekset, ja sitten: no missä se kana on? Ei yhtäkään kanaa. Listalla oli vielä 4 kpl. Meidän on täytynyt syödä niitä jo kaksi kertaa ilmoittamatta siitä listalle. Piti improvisoida ja ottaa seuraavan päivän lohiateria esiin etuajassa. Täytyi siis nyt täydentää vähän kaikkea myös tämän takia.

Mies oli sillaikaa hakenut tilaamamme olutpaketin olutkaupasta. Jouluksi ruvettiin tilaamaan erikoisoluita kukin oman maun mukaan. Minulle puolet jotain hedelmäjuttuja: omenaolut, vadelmaolut, mustaviinimarjaolut ja tietysti klassikko banaani, ja toinen puoli jotain tummempia vaniljan ja suklaan aromisia.

On nyt: herkkuja, oluita ja tarpeeksi Fazeria. Joulu alkaa rakentua.

Minun tulkintani ekasta adventistahan on se, että silloin saa alkaa kauhoa kaksin käsin konvehteja suuhunsa, ja jatkaa jouluun saakka.

Sushitaksikin tuli. Sushi on siitä hyvä, että sitä voi varioida. Jos tekee eniten mieli niitä kylmiä kaloja niin sitten tilaa vain raakaa lohta ja tonnikalaa kaksin käsin. Mutta jos on enemmän sellainen tavallisen ja tukevamman ruuan nälkä, niin sitten ottaa enemmän kypsiä ja paistettuja aineksia kuten tamagoa ja ebi tempuratäytettä.

Tämä menee siihen suuntaan, että mitä tässä enää muuta hauskaa keksii kuin syödä herkkuja.

Ehkä minun on edes lisättävä yksinkertaista liikuntaa vastapainoksi. Käytävä kävelyllä. Siivottava. Haravoitava.

Marraskuun haravointi etupihassa. Puistossa oli naapurin tekemää lehtikasaa ja siihen kippasin päälle sopivasti. Puut ovat nyt täysin kaljut eikä kadullakaan pyöri niin paljon enää lehteä. Ehkä se on nyt selvä kevääseen saakka.

Mies: ”Tiedätsä että meillä on sieniä!” No on näköjään.

Aamulla (sumuisena aamuna) heti talomme edessä puussa lauloi mustarastas ihan hiljaa hyräillen. Kuulin sen heti kun menin ulos. Kuka siellä lurittaa. Salalaulu. Talvella ne laulavat salalaulua. Harjoittelevat kesää varten. Ei saa pesimäkauden ulkopuolella laulaa kunnolla ja lujaa, ei puolustaa reviiriä, rakentaa pesää eikä houkutella naarasta. Mutta silti ne haluavat vähäsen vihellellä, ja tekevät sen hyvin hiljaisesti piilossa. Söpö se oli.

Kun ajoin kaupunkiin pimeässä illassa, yhden pysäköidyn auton etuvalot laitettiin juuri päälle. Valokeilassa tuli esiin, että edempänä kulki jalkakäytävällä joku kasseineen ja kaksi koiraa talutushihnassa. Elävästi näkyi spottivalossa kahden vierekäisen pienen lyhytjalkaisen hauvan heiluvat pebat kun ne kipittivät eteenpäin. Yllätyksiä pimeässä.

Likinäköinen. Etätyö on ilmeisesti sitä, että luen liian pientä dokumenttia pieneltä näytöltä ilman rillejä sentin päästä.

Musiikkitietovisassa, jota katsoi 20 000 taloutta online, esiteltiin kysymyksenä vihdoin suomalainen cover: Pelle Miljoona, joka lauloi Bob Dylanin Like a rolling stone suomeksi eli Enää itkeä voit. Ilmeisesti vanhin versio 1979. Sarjassa on ollut jo kaikkia indonesialaisia, kroatialaisia, algerialaisia, kiinalaisia ja meksikolaisia covereita tunnetuista kappaleista vuosien takaa. Tehtävänä on omituisesta kielestä ja sovituksesta huolimatta tunnistaa, mikä alun perin englanninkielinen hitti on kyseessä.

Aika epäselvää ja omituisesti painotettua/mölistyä tuo Pellen ulosanti yleensä, eli ei selkein kuva suomesta kielenä siitä välittynyt Hollannin kansalle. Mutta kiva kuitenkin. Juontaja valitti/valisti, että unkarin ohessa suomi on Euroopan käsittämättömin kieli.