Kävin osteopaatilla kesällä ja lopuksi hän lähetti minut tsekkauttamaan niskani rakenteet, jotta tiedetään, missä mennään. Onko kulumia tms.
Pääsinkin jo sillä viittauksella yleislääkärin kautta röntgeniin. En yhtään tiennyt, kuinka nihkeää on saada lähete näin ihan varmuuden vuoksi. Ei, ihan aiheelliselta tuntui tsekata, kun kerran huomaan jumppaliikeiden aiheuttavan migreeniä niskasta käsin.
Senkun marssin sisään poliklinikalle ilman ajanvarausta. Onni on oman kylän sairaalapalvelut. Helposti ja nopeasti. Eikä mitään jonoa. Rimpautin kelloa tyhjällä käytävällä ja hoitsu ilmestyi ja pääsin samantien pukukoppiin.
”Onko sulla suussa mitään irrotettavia osia... tekohampaita, metallia tms.” No ei tietääkseni ole. Pukukopissa oli kova diskojytä päällä. Sitten otettiin kuvat vinottain ja edestä ja sivulta.
Tulos: Lääkäri löysi ”kaikenlaista pientä”... iästä johtuvia ilmiöitä kuten lätistyneitä välilevyjä ja pientä kulumaa, ei kuitenkaan välilevyn pullistumaa; selkäydinkanavan ahtaumaa tiettyjen nikamien kohdalla.
Lähettää neurologille. Kysymyksenä se, aiheuttavatko ne ahtaumat jotain päänsäryistäni ja liikunnan triggeröimästä migreenistä.
Tosiaankin vähänhän sille varmaan voi tehdä, mutta arvio olisi hyödyllinen. Jos jotain voin tehdä niin haluan tietää, voinko jotenkin estää tilanteen pahenemisen haittaavaksi, ja onko jotain, mitä minun pitää varoa.
Neurologi voi myös arvioida, haluaako katsoa niskaa vielä tarkemmin magneettikuvalla. Dollarinkuvat lentää... siinä menee mun koko vuoden omavastuuosuus kerralla, jos siihen ruvetaan.
Toinen legitiimi syy mennä neurologille ylipäätään on se, että olen kärsinyt eri lajisista migreeneistä pienen ikäni, mutten koskaan käynyt erikoislääkärillä sen takia. Vedän triptaaneja jne.
En tiedä tosin, kuinka paljon aikaa sillä kalliin erikoislääkärin vastaanotolla on, eli voinko sille läväyttää koko hormonimigreenihelvetin ja laajan kirjon käsiteltäväksi siinä. Vai pitääkö keskittyä vain fyysiseen niskaan.
Nyt sieltä tuli kuitenkin kirjeessä ”päänsärkyosaston” vihkonen täytettäväksi kaikista päänsärkyilmiöistä, niiden syistä ja lajeista ja tähänastisista hoidon yrityksistä, eli ehkä siellä ehditään jopa katsoa kokonaisuutta.
Toisaalta näistä nikamista tulee sellainen fiilis, että onneksi ne eivät kuvanneet koko selkääni, koska sieltähän tulisi lausuntoa lausunnon perään melkein-pullistuneista ja lätistyneistä välilevyistä ja skoliooseista ja skondylooseista ja ties mitä, mille ei oikein voi mitään mutta mikä vain pelottaa ajatuksena. Ehken halua tietää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti