Raivoa kuminauhakujalla

Ennen pahimpia helteitä tuli aika heittää raadot pois ja hankkia pari uutta kukkivaa kukkaa pihan ruukkuihin.

Kun ajoin autolla puutarhakauppaan, vastaan tuli 2 pyöräilijää sieltä rautakauppojen suunnasta. Kummallakin oli pitkä lankku pitkittäin pyörän päällä kuljetuksessa. Että remonttitarpeet ja 4 metrin laudatkin haetaan pyörällä. Aika homma. Ehkä minunkin olisi sitten pitänyt hakea 5 ruukkukukkaani polkupyörällä...

Siitä voin olla iloinen, että ahkeraliisa toimii ja olen ystävystynyt niiden kanssa eli ymmärrän, miten pitää ne hengissä ja kukkimassa. Ne pitää laittaa varjoon ja niiden pitää saada aika paljon vettä. Sitten ne kukkivat todellakin ahkerasti. Uskalsin ostaa toisenkin ahkeraliisan.

Toinen hyvä ostos oli pieni roikkuvavarsinen viherkasvi. Kodinonnimainen, mutta isot pyöreät lehdet.

Jouduin seuraavana päivänä uudestaan pihakauppaan, koska metallinen roikkaruukku olikin tosiaan ruostunut puhki, siitä alkoivat mennä sormet kyljestä läpi. Joskus esine sanoo irti itsensä, vaikka säästäväisenä jatkaisin vieläkin käyttämistä ja tyytyisin vanhaan.

Olisin ostanut uuden ruukun ja siihen värinokkosta toisella kerralla. Olivat nimittäin tosi hauskan näköisiä nuo ”Freaky leaves” -nokkoset. Mutta en ollut tajunnut, kuinka valtavassa ruukussa ne ovat myynnissä. Ei ollutkaan kapea yrtti. Niin laaja vati, ettei sitä saa roikkaruukkuun oven viereen. En sitten ostanut vaikka oli kiva. En tiedä, mihin laittaisin.

Korjausompeluhelvetti repesi. Yhdet housut, toiset housut, kolmannet housut, hameen lyhentäminen, huomaaminen, että hameen saumakin on repeämässä, sen korjaaminen, villasukkien varren parsiminen käsin...

Ostin kuminauhoja ompelukaupasta. Housuissa oli korjattavana lähinnä se, että vyötärönaha oli menettänyt elastisuutensa, mutta housut muuten niin lemppareita, priimakuntoisia ja/tai uudehkoja, että halusin ne pitää käytössä.

Piti käydä toisenkin kerran ompelukaupassa kun huomasin, että tarvitsen seriously paljon lankaa näissä oikeissa väreissä. Hain 3 sävyä Gütermannia. Jos jotain olen oppinut koneompelusta niin sen, että lanka on Gütermann, piste. Se on kalliimpaa, mutta se kestää. Halpikset katkeilevat kesken ompelun.

Ilokseni huomaan, että osaan kyllä ommella vieläkin. Suoriudun noista hommista enemmän tai vähemmän luovilla ratkaisuilla. Suurin kynnys on vain se aloittamisen vaiva, kun asentaa koneet ja puolaa alalangat jne.

Vaikka mitä ne vetävät joissain vaatteissa sen vyötärönauhan ihan kiinni kankaaseen tuhannella ompeleella ja vielä saumurin reunalla perkele, pitää pitkälti tuhota koko rääsy ennen kuin kuminauhan saa irroitettua. Ei varsinaisesti motivoi korjaamaan suit sait, koska se on tehty hyvin mahdottomaksi.

Ei ole tehty kestämään tällainen: kangas on arvokasta ja hyvää pellavaa, mutta kuminauha on sellainen surkea, joka alkaa löystyä ja ritistä ajan myötä ja on heikoin kohta. Selvästi tehty niin, että kun kuminauha löystyy niin tarkoitus on heittää koko rätti menemään. Mutta en siihen suostu, housut ovat vähän käyteyt ja kivat.

Kuminauhakujalla oli myöskin kyllä aika vaikeaa edetä perinteisen hakaneulan kanssa päätä vetäen. Siellä oli jotain ahtautumia, joihin se eteneminen jumittui täysin ja vittu. Ei ollut hauska kuja se. Jos se on optio, niin mieluummin ompelen kankaan kuminauhan ympärille.

Martta Wendelinin kalenterikuvassa poika kai maalaa vesiväreillä... mutta harmaa piirustuslehtiön neliö näyttää tasan siltä, että siinä on uusi iPad kokeilussa. Kuva saattaa olla vaikka 50-luvulta tai sitäkin ennen. Aika varhainen prototyyppi siis kyseessä; ehkä poika on betatestaaja ja tekee tässä User Experience -raporttia.

Elokuussa on kylällä ollut aina suuri tivoli, suurmarkkinat, hulina; saksaksi Kirmes, hollanniksi kermis. Tungoksellinen yleisötapahtuma tietysti peruttiin tänä vuonna; sitten siitä kaavailtiin pientä tilaisuutta, jonne muutama huvipuistolaite pystytettäisiin urheilukentälle aidatulle alueelle, jossa kävijämäärää voidaan sisäänkäyntiportilla ja ennakkolipuilla säädellä. Ei tullut mitään. Saatiin vain yhdelle aukiolle pieni lasten tivoli.

Ompelukauppa ilmoitti lapulla olevansa lomalla kermisviikon puolikkaan. Onneksi vielä ehdin ennen. Ei edes järjestetä kermistä niin silti kaupat ovat vapaalla ne päivät. Perinne on tiukassa. Tai no, kinderkermis on, kourallinen lasten juttuja, käytiin katsomassa. Verrattuna tavalliseen kermisiin se on aika onneton.

Lisäksi on pari ruokakojua tyhjällä paahteisella teatteriaukiolla. Churroskoju on myös olemassa. Ja sain vihdoin yhdet churrokset sieltä minikermis-huudeilta, oli hyvää kyllä. Kermis pelastettu.

Yhtenä päivänä ostin myös ämpärin hattaraa kotiin. Sitten seisoin peilin edessä ja lauloin: ”Katson maalaismahaa ja kauhistun...” Variaationa siitä, että ”katson maalaismaisemaa ja ymmärrän...”

Kiva vetää noita hattaroita, mutta mahani vain suurenee jatkuvasti enemmän. Niin, mitä tehdä, lisää liikuntaa ja pienemmät ruoka-annokset ja vähemmän makeita herkkuja.

Mutta sitten menen erikoisempaan markettiin ja mukaan tarttuu väkisin... kun pitää pelastaa marsipaanileivos-raukat, jotka menisivät huonoksi huomenna, ja on alennus.

Etätyö johtaa tällaisiin kahvihetkiin.

Suomen kansan mestariteoksena pidän muuten sitä lauluvääntelyä, jonka pohjana on Kymmenen virran maa eli Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntalaulu. Tämä: ”Maa ponteva Pohjolan äärillä on, se on entistaistojen tanner.” Siitä tehty, jo 80-luvulla kuulemani parodia on ihan paras: ”Maha ponteva Pohjolan ämmillä on, se on kirppujen taistelutanner.”