Viidakkoseikkailuja Wildlandsissa

Päivä eläintarhassa. Auringon jatkuva loiste. ”Kyllä on kirkasta, nyt aurinkolasit päähän äkkiä - oho, mulla on ne jo päässä.” Aurinkohattu ja -voide oli tarpeen ja yritin juoda tarpeeksi vesiä ja mehuja, joita sai monista kioskeista eri alueilla.

Emmen oli meiltä kyllä aika pitkällä ja vika pätkä Zwollesta sinne oli hirvittävän tylsää moottoritietä, pelkkää aakeeta laakeeta peltoa, mitään ei tapahdu, tie jatkuu luotisuoraan ja loputtomiin, siis jotain 60 km ettei mitään tapahdu maisemassa.

Tämä eläintarha on avattu 2016 ja sen myötä koko kaupunkisuunnittelu on vähän saanut buustia ja on vieläkin vaiheessa. Suuri rakennustyömaa oli vielä käynnissä yhdellä tontilla. Iso autotie oli kaivettu tunneliin eläintarhan sisäänkäynnin edessä ja siitä on syntynyt tilaa aukiolle, johon oli laitettu vesi-installaatio. Kahluupaikkana suuri ala matalan veden vallassa ja siellä sai riehua miten tahtoi, chillata veden äärellä kiveyksellä, roiskutella vettä suihkulähteestä, antaa lasten juosta ja pikkulasten kahlata. Oikein ilahduttava kansalaisten olohuone.

Kahluuaukio Emmenissä ostoskeskuksen edessä.

Iso eläintarha, helposti sai koko päivän menemään. Tai ne profiloituvat sellaiseksi seikkailupuistoksi, jossa on muutakin actionia. Tosin nyt oli action osaksi suljettu tilanteen takia: vuoristorata ja sisäleikkipuisto.

Toiminnassa taas olivat ne ekstraelämykset, että trooppisen kasvihuoneen sisällä kiermurtelevalle joelle pääsi veneajelulle ja savannilla pääsi rekan kyytiin penkeille ja kuski ajoi reitin, jossa ylitettiin ”jokia” ja tungettiin sarvikuonojen välistä, jotka olivat oikeasti vihaisia ja yrittivät tukkia tien. Ja puulautalla voi ylittää veden itse köysistä kiskomalla.

"Joki" kasvihuoneessa.

Safarirekan kyydissä. Sarvikuono ärisi.

Näillä oli aika isojakin lajeja yllättävän paljon: leijona, norsu, kameli, seepra, kirahvi, virtahepo, sarvikuono, jääkarhu. Norsujen poikanen kävi uimassa. Kirahveja voi katsoa savannin laidalla kätevästi niiden pään korkeudelta, koska kävelytie oli laitettu ylempään tasoon kallion päälle.

Vauva kävi uimassa.

Virtahepo oli valtavan kokoinen löllö ja makaili matalassa vedessä, ja sitä voi katsoa myös veden alta lasin läpi missä se näyttäytyi makkarana.

Hellepäivän viilennys.

Teema-alueet oli hienosti kokonaisuuksiksi rakennettu, oli kylttejä ja lavastuksia tiettyyn tyyliin, viidakossa intialaismaisia ja savannilla afrikkamaisia sisustuselementtejä. Afrikkalainen ravintola, jossa pyöreitä kaislakatoksia ja värikkäät tuolit. Isojakin palatseja muinaisiin tyyleihin. Iso vanha rekka, vanha laiva, ”ajettava” jeeppi pusikossa.

Ja tarinallisia juttuja, eli kasvihuoneessa joen äärellä oli vanha muka pakkolaskun tehnyt lentokone palasina ja kasvien valtaamana, ja tutkimusmatkailija oli sinne pusikkoon jäänyt elämään leiriinsä, jota voi katsella odotellessa pääsyä veneeseen.

Kasvihuone, jossa on kokonainen viidakko ja keinotekoinen joki sisällä, onkin kuulemma maailman suurin trooppinen kasvihuone.

Tutkimusmatkailijan kone on Englannista hankittu ATR-42.

Viidakon mustat hämähäkkiapinat olivat valtavan ketteriä käyttäessään häntää viidentenä raajana ja keinuessaan sen varassa. Gibboneita näkyi myös.

Savannilla oli muka kiskoilta suistunut juna eli monta vanhaa vaunua peräkkäin hiekkamaisemassa, joiden läpi voi kulkea ja nähdä ikkunoista eläimet.

Aika hämmentävän upeasti visioiden mukaan kyllä suunniteltu.

Preeriakoirat olivat söpöt, niillä oli yhdyskunnat kukkuloissa pesätunneleissa ja ne pitivät vahtia samalla lailla kuin mangustit takajaloilla seisten, ja välillä ne huutelivat sitten toisilleen viestejä vaaroista kukkulalta toiselle. Sellaista vinkunaa, kai se sitten on koiran haukkumista muistuttavaa, mistä niiden nimi tulee. Oli poikasia välissä.

Mamma vahdissa.

Iso ja pieni.

Saimiri-pikkuapinat olivat suloiset myös. Paviaaneja oli valtava lauma kallioillaan, koko ajan liikkeessä ja nyppimässä isojen pomojen turkkia ja riitelemässä ja kiipeilemässä.

Afrikkalaisia vuohia voi melkein taputella kesyeläinalueella. Kanoja pikkutipuineen kipitti kasvihuoneessa. Loreja hengaili puussa. Riisipeipoilla oli harmaita poikasia pusikossa.

Seebuja afrikkalaisessa kylässä.

Riisipeippo.

Hylkeet olivat valtavan nopeita vedessä kirmatessaan, samoin pingviiniparvi. Pulleat torpedot vedessä.

Saukot lähinnä makasivat ja nukkuivat, samoin leijonat ja pesukarhut, ja lapinpöllot. Ja pensselisika. Oli perhostarhaa ja pythoneita. Kutojalinnut olivat kutoneet pallopesiä. Viiriäinen otti hiekkakylpyä.

Sen hetken määräysten mukaan istumaterassit olivat kiinni, mutta myyntipaikkoja ruualle tarpeeksi. Piti vain hajaantua johonkin syömään. Oli seisomapöytiä tai yleispenkkejä siellä täällä. Desinfiointipisteitä oli joka välissä ja ne olivat hyvät, eli käsin koskematta tuli vaahtoa käsille pullosta. Kulkutiet oli merkitty yksisuuntaisiksi kierroksiksi.

Oli näkemisen arvoinen puisto ja hauska päiväretki pitkälle helluntaiviikonlopulle.

Kotieläintarhassamme taas mustarastas alkoi laulella aikaisin aamulla, ja tällä kertaa heräsin siihen konserttiin, joka tulee naapurin kuusen latvasta. Ähää, nyt paljastuu totuus, kuinka kamalan aikaisin sä hullu aloitat. Mitä sanoo herätyskello? 4.40. Joo, ihan tarpeeksi aikaisin.

Terassit ovat juuri nyt auenneet, jee jee jee. Emme heti yritä sinne; liika tunku tulee aivan varmasti, koska on 27 asteen hellepäivä ja kaikki haluavat vapaaksi ja ulos ja kaljalle ja normaaliuteen. Joku muu kerta ehtii kyllä.