Miniloma rannalla Osa 1 – Helteinen biitsi

Zoutelande. Pohjanmeren rannalla, Hollannin loputtomalla hiekkarantarannikolla, Zeelandin provinssissa, kaukana lännessä. 2 hotelliyötä.

Kylä on minulle tuttu useilta lomilta, ja hyväksi havaittu. Rantaa riittää loputtomiin ja kylä on suojassa pahimmalta tuulelta dyynijonon takana, joka on noin 10 metriä korkea heinikkoinen kukkularivi. Dyynin päällä voi suurelta osaltaan kulkea hiekkatietä ja nähdä maisemat.

Rantaa, rantaa, kilometreittäin hiekkarantaa.

Zoutelanden kirkko ja kylä, heti rantadyynin takana.

Tilanne oli tällä hetkellä se, että hotellit ovat saaneet avautua ja alkaa vastaanottaa vieraita, ja saavat myös tarjoilla aamiaisen, muttei seisova pöytä -tyylisesti.

Ravintolat ja terassit ovat Hollannissa vielä kiinni 1.6. saakka, mutta useat ravitsemusliikkeet tarjoavat ruokaa itse haettavaksi tiskiltä. Syödä ei saa ravintolan tiloissa, vaan se on suoritettava hotellihuoneessa, autossa tai jossain yleisellä kadulla, tai vaikka piknikkinä rannalla tai rantakadun penkillä.

Kolmeen päivään mahtui tosiaan vähän kaikki vuodenajat, kuten sääennuste arveli. Helteestä paleluun, auringon paahteesta sateeseen, tyynestä 6 boforin tuuleen.

Helteestä aloitettiin.

Jaaha, tuossa maataan innovatiivisesti omilla pihatuoleilla ottamassa aurinkoa.

Hellemekon paikka. Ja välttämätön aurinkosuojavarustus.

Ilma väreilee lämmöstä dyynitien yllä.

Tullessa torstaina oli hirmuhelle ja täysin tyyntä.

Ja koska oli helatorstai, siellä oli väkeä aika hulluna, paljon päiväkävijöitä. Joka vesi- ja rantapaikka ja puisto Hollannissa oli ylitäynnä, koska oli auringon paahde ja vapaapäivä. Tietysti.

Palokunta ajeli rantatietä ja poliisivene ja rannikkovartiosto kävivät tuijottamassa mereltä käsin, että kuinka paljon sitä ruuhkaa on. Odotettiin vähän, että kohta megafoni soi ja tulee käsky, että kaikkien pitää painua h*vettiin siitä rannalta. Mutta ei.

Toisaalta se voi näyttää pahalta massalta kaukaa, mutta kun analysoin vaikka valokuvistani, niin oli siellä sittenkin ihan sääntöjen mukaan kukin perhekunta omalla reviirillään ja tyhjä vyöhyke ympärillä. Ehkei siellä edes rikottu sääntöjä oikeasti.

Nyt alkaa ranta taas levetä laskuveden edetessä. Rannikkovartioston vene tuolla katselee ruuhkaisinta osaa rannasta.

Me emme lähteneet tunkemaan juuri sille rantaosiolle, jossa maattiin ja lapset uivat ja lapiot heiluivat ja bodysurffilautailijat riehuivat ja puoliteltoissa nukutettiin vauvoja ja lihaa kärtsättiin auringossa. Mentiin kävelemään toiseen suuntaan vesilinjaa, ja siellä oli väljempää.

Dyynille pääsee nousemaan puurappuja pitkin.

Tulohetkellä oli juuri nousuvesi korkeimmillaan, mikä tarkoitti sitä, että suuri pätkä rantaa oli  kadonnut kokonaan aaltoihin. Sitä vähemmän oli hiekka-alaa ihmisten levittäytyä. Raput veivät suoraan veteen keskustan edessä. Oli vain tylsää kovaa piellä ja tervalla sidottua kivenmurikkarinnettä veteen saakka.

Totuttuun tapaan rahtilaivoja jyräsi läheltä rantaa, menossa Vlissingeniin tai Antwerpeniin.

Rantalinja on vahvistettu tällaisilla "asfaltoiduilla kivenmurikoilla". Tässä on nousuvesi korkeimmillaan ja hiekkarannan osio veden vallassa viimeiseen senttiin saakka.

Poika, kitara ja rahtilaiva.

Viime talven myrskyssä rannasta katosi taas eroosiona pari metriä hiekan korkeutta pois, eikä sitä ole vielä sovittu korjattavan pumppaamalla hiekkaa takaisin. Joten nousuvedellä ei ole rannasta mitään jäljellä paikoin.

Sen tietää muutenkin, että kauniilla säällä ja viikonloppuna tai pyhäpäivänä rannat täyttyvät Hollannissa. Ihmiset haluavat uimaan ja aurinkoon. Jos se on kauhistus ja ”näin ei voi jatkua” ja ”täytyy määrätä rajoituksia” kuten lehdistössä jo sanottiin, niin se on paras hallituksen kieltää kaunis sää kokonaan. Joka päivä vesisadetta koko kesän, niin ei tule ongelmaa. Ja sitten voisi kieltää sen vuoroveden, joka kadottaa rannan kaksi kertaa vuorokaudessa kokonaan.

Keskustan edessä olevasta rantavahtien tornista tulee Baywatch mieleen ja olettaa David Hasselhoffin ryntäävän sieltä pelastuslauta kainalossaan ulos.

Meren lämpötila oli 14 astetta, sanoi hengenpelastajien koppi. No sama se mikä, se tuntui jääkylmältä jaloissa kuitenkin. Eikä siihen kylmyyteen tottunut. Sellainen kramppikylmä, kun kahlattiin.

Monet uivat kyllä, varsinkin nyt lapset ryntäävät veteen aina vaikka mikä olisi. Olin minäkin ennen rohkea.

Koirien paratiisi se on edelleen, hauvat juoksevat rannalla ja meidänkin hotellissa oli koiratalouksia. Shiba inut tepsuttelivat sisään ja sisäpihan katutasohuoneessa asui sekarotuinen. Zoutelanden kahvilaterasseilla on aina vesikippoja koirille ja joillain jopa ruokalistassa koirien nameja tilattavaksi.

Ihana hiekka, tutut pikku simpukankuoret, pari taskuravunjalkaa, vähäsen rakkolevää, vain todella harvassa meduusan löllö.

Ilta oli aivan tyyni, mikä on harvinaista millä tahansa rannalla.

Myöhäisiä kalastajia laskuveden aikaan.

Zoutelande menee nukkumaan.

Huomenna osassa 2 päästään kävelemään tuulessa ja sateessa sekä tutustumaan söpöön Veeren kylään.