Retkiä lähi-Siperiassa ja uhkaava kaappiprojekti

Ja sitten me käytiin... Siperiassa. Hyvä retkikohde. Mieheni muisti jonkun nummen, jota minä en muistanut, ja mentiin etsimään.

Mäntykangasta, hiekkamaata ja kanervanummia, joissa kanerva ei nyt tod. kukkinut, koska on niin kuivaa. Harmaina käppyröinä suurin osa. Ehkä ne kukkivat kohta vielä, sitten kun alkavat ainakin viikon kestävät sateet.

Laidunalueille pääsee painavasta puuportista, joka on asennettu vinoon nojaamaan karmiinsa, jotta eläin ei sitä saa auki. Mutta nyt ei näkynyt nautoja tai muutakaan tällä pläntillä.

Mäntymetsissä makaa käpyjä ja on ihana männyn ruoksu. Suomalainen kuivan mäntymetsän tuoksu kesän paahteessa. Oli kiva laaja alue metsäteitä, ja todella hiljasta ollakseen Hollanti. Tikat pärisyttivät siellä ja peipot lauloivat.

Katosin metsään.

Tuolla siis. Tähän kohtaan oli istutettu pelkkiä tammia.

Nummen yllä lensi valkomahaisia haara- tai räystäspääskyjä. Oho! Onko sekin jo kesän pääsky, vaikkei tervapääskyjä ole vielä huutamassa?

Ajettiin takakautta pois ja silloin oltiin jo tiellä nimeltä Siberië. Siperiassa. Täällä on tällaisia eksoottisia paikannimiä kuten America, Californië ja Siberië, joiden nimeämisen ideana oli muinaisina aikoina merkata asumattomia, tiettömiä suoalueita ja aavikoita kaukana Hollannin kaupungeista, jonne vain rohkeimmat uudisasukkaat uskalsivat kaivamaan turvetta suosta, kuin uudisraivaajat rapakon taakse konsanaan, kauas tuntemattomaan.

Salaattipelto Siperiassa.

Tässä todiste.

Edellisenä päivänä oltiin vain paikallisissa Venrayn metsissä, joissa oli myös kuivaa mäntykangasta. Sielläkin haisi männyltä. Siellä on sisämaan dyynejä eli hiekkakukkuloita, myös tyhjiä alueita, joilla ei kasva mitään. Siellä kuiva maaperän hiekka on kellertävää; tuolla Siperiassa se oli harmaata.

Rauhallista on.

Hiekkaisen maaperän kasautumat muodostavat oikein kukkuloita.

Sisämaan dyyneillä.

Tein siman. Alkuperäinen 8 litran resepti on kutistunut 3 litraan. Kuka sitä täällä ämpärillistä kittaa. Tämä on kyllä hyvin levinnyt ulkosuomalaisten harrastus. Saksasta Barcelonaan pulputtaa nyt poika nurkassa.

Minunkin mielestäni se on niin kivan helppo tehdä, että kunhan on vähänkään fanikuntaa, niin voi ryhtyä toimeen. Mieheni kannusti, joten tein. Epäilin, toimiiko hiivani ollenkaan, kun siihen ei tullut sellaista vaahtoa kuten edelliskerroilla. Mutta sitten näin sen pöhisevän ja pikkukuplaa liikkuvan nesteessä kattilassa. Sitten pullotettiin.

Toimii? Toimii.

Meillä kipitti jo mustarastaan poikanen pihassa. Toivottavasti niitä on useampikin selvinnyt isoksi. Yksi pallero nähtiin, lyhytpyrstöinen. Se osasi jo pyrähtää lentoonkin eli on turvassa kissoilta.

Mustarastasmamma rakastaa meidän kylpyammetta eli savilautasta. Se asettui kylpyveteen ja otti siinä aurinkoa leväten kuin märkä rätti, peba vedessä lioten. Kuin joku kuningatar poreammeessa. Makasi siinä vaikka kuinka kauan. Pärskytteli vähän ja makasi toiseen suuntaan aurinkoa ottaen. Mikä näky.

Myös punarinta ilmestyi lautasen reunalle ja kävi kylvyssä. Turkinkyyhkyt juovat siitä. Sinitiaiset kylpevät. Se on nyt suosittu paikka.

Syreenin kukinnot ovat pehmeitä vaahtopäitä hattaroita jotka täyttävät kouran. Olen aika ylpeä, että se on nyt nelimetrinen ja kukkii joka vuosi komeasti. Ihan itseni ostama ja istuttama puska.

Häkitetty akileija on kaksivärinen marjapuuronpunainen ja valkoinen. Sen vieressä oleva on haalean sininen. Hassua, että niitä onkin niin erilaisia. Samalla läntillä kauempana kasvaa myös tummemman sininen.

Kissa Doris kävi pihassa ja oli loukkaantunut, kun menin sitä häiritsemään. Halusin ottaa kuvan vauvansinisestä akileijasta ennen kuin sade alkaa, ja Doris luikki aidan ali pois kun ei kerran saanut olla rauhassa hiirentuijotusretkellään.

Täällä puskassa on aina jotain tosi mielenkiintoista.

Älä häiritse.

Nyt riittää, otan hatkat.

Olen tarkkaillut mahdollisia syyllisiä akileijan nuppujen syömiseen. Doris otti kitaansa pitkän ruohonkorren ja pureskeli sitä reippaasti. Ainakin se on jonkinasteinen kasvinsyöjä.

Mutta sepelkyyhky kulki pihassa näpsimässä kasveja sen näköisenä, että se on varmaan napannut ne akileijan nuput. Naps, tehokkaasti nyppäisee ja poissa on kukka.

Hienoa, kun satoi lupauksen mukaisesti lopulta. Tuoksui sateelle. Mustarastasmamma hankki matoja pihassa innoissaan. Olinkin luvannut sille, että kohta tulee matosää. Sateella madot nousevat pinnalle ja tipuilla on enemmän ruokaa.

Aamupalaa.

Sadekausi todellakin alkoi. Sopii viikonlopun suunnitelmiin. Joskus kuukausia sitten miehelläni oli tämä erittäin monimutkainen idea vaihtaa keskenään korkean kaapiston ja pitkän lipaston paikkaa olohuoneessa. Lipaston yllä olevat maalaukset ja muut pitäisi muuttaa mukana, koska muuten ne jäävät kaapin taakse. Mukana menossa on Maailman Suurin kehystetty juliste.

Ja hienoisen leveyseron takia pitäisi myös raastaa seinästä kokonainen avohyllykkö ja saada sen tavarat jotenkin mystisesti katoamaan, koska korvaavaa hyllykköä ei tule.

Tässä kohtaa aivoni tekivät oikosulun kaikkien liikkuvien elementtien takia, ja siinä solmussa ne pysyivät koko tämän ajan. Toivoin mieheni unohtavan koko idean.

Mutta ei. Motivaatio oli edelleen olemassa ja hän oli miettinyt ja kaavaillut hiljakseen yksityiskohtia ja tämä kuulemma kyllä tarttis tehdä. Oh no.

Arvelen kestoksi noin 3 kokonaista päivää, koska asiaan kuuluu myös seinään jäävien reikien täyttäminen korjauslaastilla sekä tietysti kaikkien tavaroiden inventaario, jotka kaivetaan esiin lukuisista laatikoista ja kaapeista.

Tämä on nyt sitten kummituksena lomaviikon alussa. Onneksi on sateista, tosiaan, niin ei sentään missaa mitään ulkona.

Takana näkyvä kaapisto (itse maalattu Ikean Ivar) liittyy tapaukseen.

Sen sijaan voin ylpeänä ilmoittaa, että järjestin jo vaatekaapissa talvineuleet alas ja kesän t-paidat ylös ja silitin noin 50 kappaletta paitoja ja toppeja, koska ne olivat kaikki tietysti aivan rypyssä talvipinon jäljiltä. Ja olin melko shokissa, kuinka paljon minulla on vaatteita.